Pikkulapsiperheen äidin mielenmaisemaa ei juuri nyt sävytä punainen joulu vaan kovasti harmaa ja huolien täyttämä arki, Hallamaa murehtii.
Rakas Joulupukki. Kolmekymppinen ruuhkavuosimutsi tässä. En ole oikeastaan uskonut sinuun enää vuosikymmeniin, mutta lapseni pakotti kirjoittamaan sinulle, samalla kun hän raapustaa omaa toivekirjettään.
Kyllä minullakin toiveita on. Kai niitä voisi kirjata ylös tässä ajan kuluksi, vaikka pyykkivuoret odottavat ja jääkaappi on taas tyhjä.
Meillä pikkulasten äideillä on keskimäärin alle neljä tuntia vapaa aikaa vuorokaudessa. Keskimääräisellä suomalaisella on ruhtinaalliset kuusi ja puoli tuntia, pikkulasten isilläkin jopa neljä tuntia ja 20 minuuttia.
Toivoisin, että saisin välillä käyttää tuon vapaa-aikani mihin haluan. Sen sijaan että suunnittelen tulevaa, mietin viikon ruokalistan ja etsin verkkokaupoista lapselleni seuraavan koon kurahousuja, voisin vaikka lukea kirjan tai opetella sitomaan kuivakukkakimpun.
En muista enää, miksi metatyö, tuo arjen näkymätön suunnittelu, lankesi kontolleni. Ehkä minut opetettiin jo lapsena huolehtimaan muista. Tai ehkä itsenäisenä ihmisenä päätin vain hoitaa nämäkin hommat.
Pikkulasten äideillä on keskimäärin alle neljä tuntia vapaa aikaa vuorokaudessa.
Kuulehan Joulupukki. Toivon, että voisin lopettaa itseni vähättelyn. Muut tekevät sen kyllä puolestani. Naisviha ei vain katoa, vaikka siitä puhutaan. Kulunut vuosi on jälleen osoittanut, että kaltaiselleni voi laukoa törkeyksiä, käydä käsiksi ja joidenkin mielestä hakatakin.
Kun tuomme esiin näitä asioita, ne sivuutetaan huomiohakuisuutena.
Edes terveydenhuolto ei aina ota tosissaan vaivojani. Kipuni ohitetaan. Saatan joutua odottamaan apua kauemmin kuin miehet.
Tosin, kun tulen raskaaksi, kehoani seurataan tarkemmin kuin koskaan, mutta synnytyksen jälkeen saan liian usein pärjätä traumojeni ja pelkojeni kanssa yksin.
Muut vähättelevät minua puolestani.
Entä sitten, kun vanhenen? Vasta tänä vuonna julkaistiin ohjeet, miten naisen vaihdevuosioireita tulisi hoitaa. Vältänkö sen ansiosta Alzheimerin, joka on yleisempi naisilla kuin miehillä? Ilmeisesti sairaudella on jotain tekemistä naishormonien vähenemisen kanssa.
Mikä kaikki minusta ja kaltaisistani on vielä tutkimatta?
Onkos siellä Korvatunturilla muuten ollut kova työn tohina, Joulupukki? Täällä tavallisten työmuurahaisten keskuudessa eletään ankaria aikoja. Vastikään uutisoitiin, että työttömyysluvut ovat synkimmät vuosiin. Fiksuja, koulutettuja ja ahkeria ihmisiä on jäänyt tyhjän päälle. Korkeakoulutettuja valmistuu työttömäksi.
Kun katson lapseni pitenevää lahjatoivelistaa, mietin vanhempia, joilla ei ole tänä jouluna varaa toteuttaa lapsensa toiveita. Yhä useammassa lapsiperheessä koetaan niukkuutta, jopa suoranaista köyhyyttä.
Myös työn tulevaisuus pohdituttaa monia. Tekoälyn ennustetaan vievän työpaikkoja erityisesti tavallisilta tietotyöntekijöiltä. Ja minä taidan olla sellainen.
Mietin vanhempia, joilla ei ole jouluna varaa toteuttaa lasten toiveita.
Yhteiskunta elää parhaillaan villiä tekoälyhuumaa. Minäkin ottaisin mielelläni tekoälyassistentin hoitamaan kaikenlaista juoksevaa. Vaikka hankkimaan niitä kuravaatteita lapselleni oikeassa koossa ja oikeaan aikaan.
Mutta mitä tekoäly meille tänä vuonna antoi? Maailman tunnetuin hakukone tarjoaa faktoina valheellisia tiivistelmiä. Lisäksi saimme feikkivideon trampoliinilla pomppivista pupuista ja koulukuvia, joissa lapset eivät näytä itseltään.
Toivoisin, että en tyhmentyisi tässä kehityksen kelkassa. Enkä kyynistyisi liikaa.
Kas, lapseni hihkaisi saaneensa kirjeensä valmiiksi. Mutta Joulupukki, minulla olisi vielä pari toivetta noiden kaikkien pienten tulevaisuutta ajatellen. Et sinä mikään kaikkivoipa Jumala tietenkään ole, siihen heppuun uskon vielä vähemmän kuin sinuun. Mutta aina voi yrittää.
Joulupukki, olisi vielä pari toivetta…
Toivoisin lapseni tähden, että Pohjolaa lämmittävän Golfvirran mahdollinen pysähtyminen otettaisiin yhtä vakavasti kuin velkaantuneen Suomen joutuminen EU:n tarkkailuluokalle. Molemmat vaikuttavat tulevien sukupolvien elämään. Tarkkikselta on moni selvinnyt, mutta jääkauden alkaessa olemme pinteessä.
Vielä viimeisenä toivoisin meidän kaikkien ruuhkavuosimutsien puolesta, että maailmalla sotaa lietsovat miesjohtajat tuntisivat edes kerran haaroissaan, miten kivuliasta on puskea ulos lasta.
Jospa henkien riistäminen loppuisi, kun he tajuaisivat, kuinka paljon elämän luominen, kasvattaminen ja ylläpitäminen vaatii voimaa ja rakkautta.
Laura Hallamaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka jää alkuvuodesta vanhempainvapaalle.
