MAARIANHAMINA
Joka iltapäivä kello 17 mielenosoittajat kokoontuvat Maarianhaminan keskustaan, Venäjän konsulaatin eteen. Myrskyisenä marraskuun iltana heitä on reilut parikymmentä, mutta vajaat pari viikkoa sitten kun Venäjän hyökkäyksestä oli kulunut 1 000 päivää, väkeä oli lähemmäs 250.
Joka ilta mielenosoittajat vaativat sodan lopettamista, rauhaa Ukrainaan ja Putinin saattamista Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen. Lisäksi he laulavat Eurooppa-hymnin.
Sisällä Venäjän konsulaatin keltaisessa puuhuvilassa palavat valot ja tulipa joku mielenosoituksen aikaan jopa pihaportaille jotain asiaa hoitamaan.
Ulf Grüssner ja Anne-Maj Mörn olivat uhmanneet kovaa tuulta ja räntää. Molemmat korostavat, että mieltä ei osoiteta nykyistä konsulia ja hänen puolisoaan vaan Ukrainan sodan aloittanutta Venäjän presidentti Vladimir Putinia vastaan.
Molemmat haluavat, että jatkossakin Ahvenanmaan on demilitarisoitu eli saarilla ei saa olla sotilaita eikä niitä saa linnoittaa.
Mörn sanoo olevansa enemmän peloissaan kuin ennen, koska Venäjälle kuuluva Kaliningrad on niin lähellä.
– Mutta sitten meillä on Suomen valtio, joka vastaa sotilaallisesta turvallisuudesta, ja siihen luotan, Mörn painottaa.
Vapaaehtoinen armeija on yhä suositumpi
Ahvenanmaan ammattilukion yhteiskuntaopin opettaja Michael Gunell ja pöydän ääreen istuutuneet kolme lukiolaista sanovat, että sota Ukrainassa ja sen heijastusvaikutukset Ahvenanmaan turvallisuustilanteeseen askarruttavat.
Ahvenanmaalaiset on vapautettu asepalvelusta, mutta Gunell kertoo, että nyt yhä useampi nuori ilmoittautuu vapaaehtoiseksi.
– Sanoisin, että se on kyllä ajankohtaisempaa. Monet oppilaistani ovat olleet kutsunnoissa, ja ovat selvästi tekemässä tämän ratkaisun.
Puolustusvoimat ei tilastoi ahvenanmaalaisia alokkaita eli numeroja suosion kasvusta ei ole.
Pöydässä istuu kuitenkin yksi päätöksen tehnyt eli Linus Eriksson.
– Kyllä, olin harkinnut sitä jo aiemmin. Mutta kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ajattelin, että se on jotain, mitä voin ja mitä haluan tehdä.
Ida Johansson kertoo ilmapiirin muutoksesta. Hänestä tunnelma on nyt selvästi militaristisempi eli sotaisampi. Armeijan käynyt isoveli piikitteli siviilipalvelukseen menevää poikaystävää, ja kyseli, onko tämä niin heikko ettei selviäisi armeijasta.
– Mitä, eikö hän ole tarpeeksi vahva liittyäkseen armeijaan? Siviilipalvelusta pidetään todella heikkoutena.
Kukaan nuorista ei kuitenkaan kannata Ahvenanmaan demilitarisoinnin eli erityisaseman purkamista.
– Minusta se ei ole heikentynyt, mutta huoli on kasvanut, arvioi Alva Öström.
Kulisseissa tapahtuu paljon
Ahvenanmaalla ei siis ole sotilaita eikä puolustusvoimia, koska saarimaakunnan asemasta on sovittu kolmessa kansainvälisessä sopimuksessa. Niistä vanhin solmittiin 168 vuotta sitten Pariisissa.
Nykymalli on 1920-luvulta, ja vuonna 1940 Suomi ja Neuvostoliitto sopivat, että Maarianhaminassa on konsulaatti valvomassa, että Ahvenanmaa pysyy demilitarisoituna.
Sopimuksia ei ole purettu, vaikka Neuvostoliitto hajosi ja Suomi liittyi läntiseen puolustusliitto Natoon.
Göran Djupsund on Åbo Akademin eläkkeellä oleva valtio-opin professori, joka asuu nyt Maarianhaminassa.
Djupsundin mielestä Ahvenanmaan asemaa koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa on paljonkin arvosteltavaa, mutta ne olisi pitänyt purkaa esimerkiksi 90-luvun alussa Neuvostoliiton hajottua, ei nyt.
– Nämä vanhat sopimukset, jotka tehtiin etenkin toisen maailmansodan aikana, eivät ole järkeviä tässä tilanteessa. Niistä ja demilitarisaatiosta pitäisi periaatteessa luopua, etenkin siitä, että Venäjä jotenkin valvoo tätä demilitarisaatiota.
– Mutta sitten täytyy asettaa kysymys, että mitä on voitettavissa sillä, että me ruvettaisiin julkisesti vaatimaan näistä sopimuksista luopumista. Käsitykseni on, että jos me lähdettäisiin tälle tielle, niin silloin Venäjän on pakko reagoida tähän jollakin tapaa, ja tästä reaktiosta me emme tiedä oikeastaan mitään.
Djupsund arvelee, että luvassa olisi Venäjän hybridihyökkäyksiä Suomeen ja varsinkin Ahvenanmaalle.
– Silloin täytyy kysyä, onko tässä mitään pointtia, koska me pystymme nyt käytännön tasolla suunnittelemaan tätä Ahvenanmaan ja Itämeren puolustusta erittäin hyvin yhteistyössä etenkin Ruotsin kanssa.
Djupsund sanoo, että kulisseissa tehdään paljon Ahvenanmaan turvaamiseksi, ja se on mahdollista myös demilitarisointi-sopimuksen voimassa ollessa. Sopimusten soveltamista ikään kuin päivitetään ja venytetään olemassa olevaan tilanteeseen.
Ahvenanmaan merivartiostoa vahvistettu
Liberaalipuoluetta edustava Katrin Sjögren on jo toista kertaa Ahvenanmaan maaneuvos eli itsehallintoalueen pääministeri.
Aina eivät suhteet Helsinkiin ole olleet mallillaan, mutta nyt Sjögrenin mukaan ovat. Nato-jäsenyyttä ei Sjögrenin mukaan vastustanut juuri kukaan, sillä nyt ahvenanmaalaiset kokevat olevansa entistä paremmassa turvassa.
Lisäksi Sjögrenin mukaan Suomi on vahvistanut tuntuvasti juuri merivoimia ja Ahvenanmaan merivartiostoa.
– Valtio on investoinut rajavartiolaitokseen, tai kuten me sanomme, merivartiostoon, useiden vuosien ajan juuri täällä Ahvenanmaalla. Joten en ole huolissani.
Ahvenanmaan itsehallinnon ja valtakunnan välisessä työnjaossa ulkopolitiikka kuuluu valtakunnan päätettäviin asioihin.
Ulkoministeriö selvitti Nato-jäsenyyden yhteydessä pitäisikö Ahvenanmaan demilitarisointi purkaa ja Venäjän konsulaatti sulkea? Ei, oli loppupäätelmä.
Samaa mieltä ovat olleet myös presidentit Sauli Niinistö ja Alexander Stubb.
Sopimukset linjassa Suomen ulkopolitiikan kanssa
Susann Simolin johtaa Ahvenanmaan rauhantutkimuslaitosta.
Simolinin mukaan olisi epäjohdonmukaista, jos muutoin sopimusperäistä ulkopolitiikkaa korostava Suomi lähtisi itse ehdottamaan Ahvenanmaata koskevien kansainvälisten sopimusten mitätöintiä.
– Hallitus on korostanut nimenomaan kansainväliseen lakiin perustuvan järjestyksen tärkeyttä. Ahvenanmaata koskevat sopimukset ovat kiinteitä ja että on melko vähän mahdollisuuksia tehdä muutoksia poikkeamatta kansainvälisestä oikeudesta.
Luotsivuoresta näkee Ruotsin ja paljon muuta
Aivan Maarianhaminan matkustajasataman yläpuolella, Luotsivuorella, on Ahvenanmaan merivartioston tarkkailutorni, josta voi apulaispäällikkö Juri Jalavan mukaan nähdä kirkkaalla säällä Ruotsin rannikon.
Marraskuisena pilvipäivänä Ruotsi ei siintele, mutta näytöiltä näkyvät kaikki lähivesillä liikkuvat alukset ja merenpohjassa kulkevat putket ja kaapelit.
Merivartiosto on rauhan aikana osa siviilihallintoa, mutta kriisin tai sodan aikana se sulautuu osaksi puolustusvoimia, myös Ahvenanmaalla.
Henkilökuntaa on nyt enemmän kuin ennen ja aluksia on uusittu.
Jalavan mukaan sota Ukrainassa on muuttanut myös kuvaa heidän näytöillään: rahtiliikennettä ei välttämättä ole enempää, mutta Venäjältä öljyä kuljettavat alukset ovat ennestään tuntemattomia ja usein huonokuntoisia. Sotilasaluksia on nyt sekä Natosta että Venäjältä.
Vesille vartioasemalta lähdetään entistä herkemmin.
– Nykyään puutumme hyvin herkästi poikkeavaan toimintaan merialueilla, samoin jos havaitsemme kriittisten paikkojen ympärillä sabotaasiyrityksiä tai vahingontekoa.
Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää -jakso:
