Saavun lentoasemalle kymmenen aikaan illalla. Ghanalainen siivooja kertoo, että asunnottomia kyllä yöpyy lentoasemalla, osa vessakopeissa.
Lähtöaulan miesten vessassa on neljä vessakoppia, joista kaksi on varattu. Jään vessan liepeille odottamaan, tuleeko sieltä joku ulos.
Tovin odotuksen jälkeen vessasta tulee mies kasseineen. Olemus on elämää nähnyt. Mies kiertää suojaisaan nurkkaukseen, jossa säilytetään lentokentän avustuspalvelun pyörätuoleja. Laittaa sinne pyörätuolien väliin pitkäkseen.
Käyn sanalle ja esittelen itseni. Jukka juttelee mielellään.
Jukka on tullut lentokentälle Jyväskylästä. Hän on asunut muutaman kuukauden Kankitien asuntolassa, mutta lähtenyt sieltä riitaisissa tunnelmissa. Nyt hän on nukkunut muutaman yön lentoasemalla.
– Kyttäilen täällä, että saisin halvan lennon Senegaliin. Jos hyvä tuuri käy, saan lipun 350 eurolla. Siellä on kaikki sitten halvempaa.
Jukka kertoo, että on ollut sairaseläkkeellä siitä lähtien, kun vuonna 2010 sai ensimmäisen psykoosinsa. Senegaliin hän lähti pari vuotta sitten, kun vuokrat olivat jääneet maksamatta, ja hänet oli häädetty asunnostaan.
Senegalissa hänellä on tyttöystävä, ehkä.
Jukka kaivaa taskustaan kaksi kännykkää, toisen kuvatiedostoista löytyy otos senegalilaisesta tyttöystävästä. Nuori kaunis nainen.
– Ei hän minua varmaan enää odota, kun tuli riita rukousmatosta. Enkä muutenkaan oikein tiedä. Välillä tuntui siltä, että hän on kanssani vain rahojeni takia, Jukka pohtii.
Jukka ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään, koska jutussa käsitellään hänen terveystietojaan.
Puoliyö lähestyy. Laskeudun alakertaan, saapuvien lentojen aulaan.
On vaikeaa sanoa, kuka näistä penkeillä nuokkuvista on asunnoton, kuka normaali lentomatkustaja.
On kuitenkin aika selvää, että taaimmaisen tuolirivin päässä nukkuva vanhempi nainen ei ole lähdössä lennolle. Hän nukkuu, on nostanut jalkansa matkalaukkukärryn päälle. Kärryssä on sekalaisia nyssyköitä, peitokseen hän on vetänyt oranssin viltin.
Etummaisen tuolirivin keskellä nukkuu huppupäinen henkilö. Hänellä on edessään turkoosi lentolaukku ja reppu, kaulassa puhallettava niskatyyny.
Lentolaukkuhenkilön luokse astelee keski-ikäinen mies. Hänen tavaransa kulkevat K-ryhmän muovikassissa ja S-ryhmän kestokassissa.
Välistämme kulkee lentolaukkuja rullaavia ihmisiä. Ihmisjoukosta erottuu tuttu eurokansanedustaja, Brysselin iltalento on laskeutunut.
Keski-ikäinen mies on Mikko Kärkkäinen, 44 vuotta. Hän ei ole lähdössä lennolle. Hän ei myöskään ole asunnoton.
Katso videolta, minkä takia Mikko Kärkkäinen on tullut yöksi lentoasemalle.
Kärkkäinen kertoo, että hänellä on asunto Korsossa, mutta siellä hän ei halua olla, koska naisystävä on pitkään poissa.
– En jaksa siellä pyöriä ympyrää, seinät kaatuvat päälle. Mieluummin tulen tänne, täältä löydän aina tuttuja.
Kärkkäinen kertoo olevansa kirvesmies. Viimeksi hän on ollut töissä puolisen vuotta sitten. Työt loppuivat, kun hän sai keuhkokuumeen.
– Läheltä piti, etten kuollut. Mutta nyt on otettu kuvat ja keuhkojen pitäisi olla kunnossa. Joku arpeutunut alue siellä on, mutta olen kyllä työkunnossa.
Kärkkäinen ei kuitenkaan ole vielä hakeutunut töihin. Hän nukkuu omien sanojensa mukaan vähän, käy nukkumassa Korson kämpässä, jos unta tarvitsee. Suurimman osan ajastaan hän viettää Helsingin rautatieasemalla, keskustassa ja kavereiden kämpillä.
Yön Kärkkäinen aikoo viettää lentoasemalla, mutta nukkumaan hän ei tänne tullut.
– Ei minua väsytä. Täällä on mukava olla, tapaa tuttuja.
Mikko Kärkkäinen kertoo, että lentoasemalle tulee enemmän ihmisiä nukkumaan kolmen–neljän aikaan aamuyöstä.
– Rautatieasema menee kiinni puoli kolmelta. Silloin jengi lähtee Triplaan tai tänne lentoasemalle.
Ulko-ovilla päivystävät poliisipartio ja järjestyksenvalvojat. He sanovat poistavansa ihmisen lentokentän tiloista, jos hän aiheuttaa häiriötä ja rähinää.
Poliisi huomauttaa, että rauhallisestikin käyttäytyvät yöpyjät voivat olla häiriöksi lentomatkustajille. Jo pelkällä olemuksellaan.
”Asunnottomuus ei ole syy poistaa ihmistä lentokentän tiloista”
Finavian matkustuspalveluista vastaava johtaja Hanna Hämäläinen on tietoinen asunnottomien yöpymisestä lentokentällä. Hän korostaa, että lentoasema on ensisijaisesti tarkoitettu matkustajille ja lentoaseman palveluja käyttäville.
Asunnotonkin saa kentällä olla, jos ei aiheuta häiriötä.
– Asunnottomuus ei ole syy kenenkään poistamiseen lentokentän tiloista. Kaikkeen häiritsevään käyttäytymiseen puututaan, riippumatta ihmisen taustasta. Asunnottomuus ei ole ohjaava tekijä, Hämäläinen sanoo.
Hanna Hämäläisen mukaan Finavia tekee yhteistyötä sosiaaliviranomaisten ja asunnottomien kanssa työtä tekevien järjestöjen kanssa.
– Pyrimme osaltamme varmistamaan, että asunnottomat saisivat kohdennettua tukea ja saisivat pidempiaikaista tukea tilanteeseensa.
Kun palaan aulaan aamuneljältä, Mikkoa ei enää näy. Ei myöskään mitään isoa joukkoa asunnottomia.
Keskilattian penkeillä istuskelee aasialaisia lentomatkustajia ja keski-ikäinen pariskunta.
Pariskunnalla on reput ja lastenrattaita muistuttava pieni kärry.
– Juu, ei olla lennolle lähdössä. Meidät on häädetty asunnostamme Myyrmäestä. Olimme alkuillasta Myyrmannin ostoskeskuksessa, mutta siellä oli niin levotonta, että päätimme tulla tänne, Airi Sannikko kertoo.
Sannikolta kariutui reilu kymmenen vuotta sitten avioliitto, ja vuonna 2016 hän menetti työpaikkansa Elisan muutosneuvotteluissa. Plussapuolella on nykyinen kumppani Janek Kulpson, mies puskista.
– Olin istumassa Myyrmäessä lähiöravintolan terassilla, ja sieltä se tuli pusikosta. Ymmärsimme toisiamme heti ihan täydellisesti, vaikka Janek puhui viroa ja minä suomea, Sannikko muistelee.
Sannikon pieni eläke ja Kulpsonin tulot remonttitöistä eivät ole riittäneet, vuokria on jäänyt maksamatta ja seurauksena oli häätö Airin asunnosta Myyrmäessä.
Nyt Airi Sannikko sanoo järjestäneensä ulkomaista lainaa ja hakeneensa kahden hengen huoneistoa asuntohotellista Myyrmäestä.
– Sinne emme pääse vielä, siksi pitää viettää öitä lentokentällä, Sannikko selittää.
Sannikko ja Kulpson kaivavat repuistaan esiin kissanruokaa. Sannikko avaa vaunujen verkon vetoketjun. Mini ja Demi, harmaankirjava ja musta kissa nousevat näkyviin ja tarkastelevat rauhallisina tuloaulaa.
– Täällä on paljon parempi olla kuin Myyrmannissa. Siellä nuoriso metelöi ja roskaa, eivätkä vartijat puutu siihen millään tavalla, Sannikko huokaisee.
”Lentoasema sopii rauhaa kaipaaville asunnottomille”
Asunnottomuus kääntyi viime vuonna nousuun ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Vailla vakinaista asuntoa ry:n palvelupäällikkö Jussi Lehtonen kertoo, että tilanteessa on muutakin historiallista.
– Asunnottomuuden lisääntyminen tuotti välittömästi ruuhkaa kaikkien suurien kaupunkien ensisuojissa. Helsingissä kävijämäärät ovat kaksinkertaistuneet, Tampereella jopa kolminkertaistuneet.
Lehtosen mukaan tämä kertoo siitä, että asunnottomaksi jääneillä ihmisillä ei ole kovin hyviä sosiaalisia verkostoja. Yleensä asunnottomuuden ensiapu on bunkkailu kavereiden ja sukulaisten nurkissa.
Nyt iso osa asunnottomiksi jääneistä päätyy suoraan kadulle, kauppakeskuksiin tai ensisuojiin.
Lentoasema sopii Lehtosen arvion mukaan yöpymispaikaksi sellaisille vastikään asunnottomiksi jääneille, jotka arvostavat yöpaikan rauhallisuutta.
– Kauppakeskuksissa on enemmän päihteiden käyttöä ja häiriökäyttäytymistä. Ensisuojat ovat myös aika kovia paikkoja, etenkin nyt, kun ne ovat ääriään myöten täynnä, Lehtonen pohtii.
”Jos asunnottomuus pitkittyy, alkavat elämän palikat murtua”
Palvelupäällikkö Jussi Lehtonen arvioi, että asunnottomuuden kasvu johtuu vuokrien kallistumisesta ja siitä, että asumisen tukien ja toimeentulotuen saamisen ehtoja on kiristetty.
Suuri osa uusista asunnottomista on hänen arvionsa mukaan ihmisiä, joilla ei ole mielenterveys- tai päihdeongelmia, ainoastaan vuokranmaksuongelmia.
– Näitä ihmisiä pitäisi auttaa mahdollisimman nopeasti. Tässä kohtaa he tarvitsevat vain uuden asunnon ja jotain kevyttä tukea. Jos asunnottomuus pitkittyy, alkavat elämän palikat murtua ja ongelmat pahenevat radikaalisti, Lehtonen arvioi.
Jussi Lehtosen mukaan asunnottomuuden kasvuun pitäisi nyt reagoida nopeasti. Tässä hänen ehdotuksensa keinoiksi:
- Kelalle pitäisi antaa lupa joustaa paikkakuntakohtaisista enimmäisvuokrista, joihin voi asumistukea saada. Harkinnanvaraista tukea pitäisi voida antaa ihmisille, joita selkeästi uhkaa asunnottomuus.
- Hyvinvointialueiden pitäisi myöntää harkinnanvaraista toimeentulotukea asunnottomaksi jääneille tai sen uhan alla oleville. Lehtosen mukaan osa hyvinvointialueista on lopettanut nämä tuet kokonaan.
- Pitäisi rakentaa järjestelmä, jolla ensisuojiin tulevat uudet asunnottomat ohjattaisiin sosiaalipalvelujen piiriin.
- Terveydenhoitojärjestelmässä pitäisi tunnistaa asunnottomuuden merkitys ihmisen kokonaisterveydelle. Ihmisiä ei pitäisi kotiuttaa hoitojaksoilta kodittomiksi.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella
Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
