Lavalla vaaditaan jatkuvaa läsnäoloa ja nopeaa reagointia. Christoffer Strandberg uskoo, että mokat tekevät näyttelijän työstä ainutlaatuista.
Elämäni moka -juttusarjassa tunnettu henkilö kertoo nolosta kömmähdyksestään. Tällä kertaa tarinansa jakaa näyttelijä, juontaja ja viihdetaiteilija Christoffer Strandberg.
”Viime syksyn Opehuone-musikaalissa olin vaihtamassa hahmoni asua harmaasta Erkki-opettajasta Mansikkaan, vaaleanpunaiseen hameasuiseen ysiluokkalais-hahmoon. Aikaa oli sekunteja. Tämä tapahtui noin kymmenennen esityksen kohdalla.
Mansikan asun alla minulla oli tanssijoiden käyttämät ihonväriset tukihousut – käytännössä napakat, tangamalliset alushousut – sekä ohuet sukkahousut, jotka näyttävät lavavalossa lähes iholta.
Kiireessä Erkin hahmon housut tarttuivat jalkoihin ja hametta pukiessa nepparit poksahtivat auki. Jouduin kuitenkin kiirehtimään lavalle.
Lavalla tanssimme piirissä ja minulla oli kädet tiukasti Ernest Lawsonin ja Niina Lahtisen käsissä. Tunsin hameeni valuvan, enkä voinut nostaa sitä. Kun se valui liikaa, nappasin siitä kiinni, mutta ”alaston pyllyni” ehti hieman vilahtaa yleisölle. Nolotti, mutta samalla nauratti: ainakin mokani teki tästä esityksestä ainutkertaisen.
Toinen läheltä piti -tilanne samassa näytelmässä sattui, kun unohdin asetella liikunnanopettajan hahmon asun oikeaan paikkaan lavan taakse. Onneksi näyttämömestari huomasi huolestuneen viittomani ja pelasti tilanteen. Lavalla ei voi pysäyttää aikaa – kaiken pitää sujua, vaikka jotain unohtuisi.
Näissä hetkissä näyttelijän pää toimii hämmästyttävällä tavalla. Kun mokaan, en ehdi jäädä pohtimaan, mitä tapahtui tai mitä yleisö ajattelee – aivot siirtyvät automaattisesti ratkaisutilaan.
Koko keho ja mieli ovat silloin valmiina mukautumaan uuteen tilanteeseen. Samaan aikaan kun repliikit ja liikkeet tulevat selkäytimestä, joku osa minusta miettii, miten tilanteen voisi pelastaa. Se on vähän kuin olisi kahdessa paikassa yhtä aikaa: automaatiolla jatkan roolia, mutta tietoinen mieleni ratkoo pulmaa lennossa.
Tämä vaatii harjoitusta ja kokemusta, mutta juuri se tekee näyttelijäntyöstä kiehtovaa. Elämys tulee siitä, että lavalla on pakko olla läsnä ja valmis mihin tahansa. Moka on hetki, jolloin luovuus ja tilannetaju punnitaan. Näyttämöllä ei voi paeta, vaan on kohdattava tilanne ja käännettävä se osaksi esitystä.
Aloitin näyttelemisen yhdeksänvuotiaana, enkä ole koskaan varsinaisesti pelännyt lavalla mokaamista – päinvastoin, olen aina luottanut siihen, että tilanteet ratkeavat, vaikka kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.
Kun moka näytelmässä tai livelähetyksessä tapahtuu, tärkeintä on suhtautua siihen rehellisesti ja jatkaa – yleisö on lempeä, kun näyttelijä uskaltaa olla inhimillinen. Lisäksi, yleisöhän ei yleensä tiedä, miten kohtauksen olisi pitänyt mennä.”
Christoffer Strandberg vieraili Puoli seitsemän -ohjelmassa 29.1. Katso koko lähetys tästä:
