Turvanasta on turkulainen perheyritys, jonka osaomistaja on RKP:n puheenjohtajan, opetusministeri Anders Adlercreutzin vaimo.
Yrjö Hjelt,
Anna-Mari Vuollet
Tullin tilastojen mukaan alumiinin vienti Suomesta Venäjälle on tuplaantunut lyhyessä ajassa.
Tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä arvo on ollut 22,3 miljoonaa euroa. Vuonna 2023 tammi-syyskuussa Suomesta vietiin alumiinia Venäjälle 11,3 miljoonan euron edestä.
Tullin tilastojohtaja Olli-Pekka Penttilän mukaan alumiini erottuu selkeänä piikkinä Venäjän viennissä.
– Alumiinitavara on selvästi eniten euromääräisesti edellisvuodesta kasvanut tavaranimike Venäjän viennissä. Alumiinia viedään Suomesta Venäjälle suoraan laivalla tai Baltian kautta kierrättäen, Penttilä kertoo.
Käytännössä koko viennin kasvu selittyy alumiininastojen lisääntyneellä viennillä.
Alumiini viedään nastoissa rajan yli
Suomessa toimii kolme isoa nastojen valmistajaa: Jyväskylässä Tikka Spikes sekä turkulaiset Scason ja Turvanasta.
Tikka Spikesin ja Scasonin toimitusjohtajien mukaan heidän yrityksillään ei ole vientiä Venäjälle.
Ylen tietojen mukaan alumiiniviennin reilu kasvu Tullin tilastoissa johtuu joko yksinomaan tai merkittävässä määrin Turvanastan tuotannon lisääntyneestä viennistä.
Turvanastan toimitusjohtaja Mikko Salakarin mukaan he eivät voi vaikuttaa siihen, mihin heidän asiakkaansa tilauksensa toimittavat.
– Asiakkailla on täysi oikeus ja valta päättää mihin haluavat tilaamansa tuotteet lähetettävän. Jos haluaisimme estää valmistamiemme tuotteiden päätymisen Venäjälle, emme voisi vastaanottaa tilauksia ollenkaan asiakkailtamme, Salakari kertoo.
Turvanasta on turkulainen perheyritys, jonka osaomistaja on RKP:n puheenjohtajan, opetusministeri Anders Adlercreutzin vaimo Ia Adlercreutz, omaa sukua Salakari.
Vuosi sitten Turvanastan toimitusjohtaja Mikko Salakari myönsi tiedotteessa Venäjän viennin, mutta vetosi yritystä sitoviin alihankintasopimuksiin.
Ilta-Sanomien haastattelussa Salakari kertoi tuolloin sopimusten päättyvän vuoden vaihteessa, jonka jälkeen yritys ei enää hyväksyisi nastojensa vientiä Venäjälle.
– Kun sopimuksia uusitaan, vaadimme niihin ehdon, ettemme hyväksy tuotteidemme toimituksia Venäjälle, Salakari totesi tuolloin.
Nyt Salakari kertoo, etteivät he voi vaikuttaa siihen minne Turvanastan tuotteet lopulta päätyvät. Ainoa varma keino estää tuotteiden päätyminen Venäjälle on myynnin lopettaminen kokonaan.
– Tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa sulkisimme tehtaamme ja lopettaisimme yrityksemme toiminnan, Salakari kertoo.
Riski tuotteiden päätymisestä sotateollisuudelle
Ulkoministeriön pakotekoordinaattori Pia Sarivaaran mukaan ministeriö ei ota kantaa Venäjän vientiin, mikäli vietävät tuotteet eivät ole pakotelistalla.
– Jos viennille ei ole pakoteoikeudellista estettä, kyseessä on yrityksen oma päätös, vievätkö he kyseisiä tuotteita vai eivät, Sarivaara kertoo.
Viennin moraalinen pohdinta esimerkiksi alumiinisten nastojen osalta jää yritysten omiin käsiin.
– Talvirenkailla on paljon käyttöä erilaisissa ajoneuvoissa, joita tarvitaan rintamalla erilaisiin kuljetuksiin sotilastarkoituksissa. On riski, että tuotteet päätyvät sotateollisuuden tarkoituksiin.
Tullin tilastoista ilmenee selvästi, että suomalaisyritykset lopettivat nopeasti Venäjän kaupan maan hyökättyä Ukrainaan.
Syyskuussa 2021 Venäjän vientiä harjoitti 925 yritystä, seuraavana vuonna määrä oli tippunut 268:aan ja tänä vuonna vientiä harjoittaa enää 45 yritystä.
Venäjän tuontia teki vuonna 2021 syyskuussa 488 yritystä. Tänä vuonna tuontiyrityksiä on vain 15.
”Yritystoiminnan lopettaminen olisi moraalisesti arveluttavampaa”
Turvanastan toimitusjohtaja Mikko Salakarin mukaan yrityksellä ei ole tilausta valmistaessa tiedossa, minkä maan tehtaalle asiakas nastat haluaa.
Salakari ei näe yrityksen kannalta moraalista ongelmaa siinä, että tuotteita päätyy Venäjälle, koska he eivät voi siihen vaikuttaa. Hänen mukaansa yritystoiminnan lopettaminen olisi moraalisesti arveluttavampaa vero- ja vientitulovähenemän sekä menetettyjen työpaikkojen takia.
– Venäläisillä olisi nastarenkaat, vaikka kaikki nastojen tuotanto Euroopassa lopetettaisiin, mutta onko järkevää luovuttaa koko globaali markkina kiinalaisille kultaisella tarjottimella, Salakari kertoo.
