Kun julkinen terveydenhuolto kurjistuu, elämme erilaisissa todellisuuksissa. Kaikki eivät saa hyvää hoitoa, kirjoittaa Al-mehsen.
Amani Al-mehsenyhteiskuntatieteilijä, ihmisoikeusasiantuntija
Terveydenhuoltomme on taloudellisessa ja laadullisessa kriisissä. Tämä heijastuu voimakkaasti kaikista haavoittuvaisimpiin ihmisryhmiin. Kun hoitohenkilökuntaa on liian vähän, kaikki eivät saa hyvää hoitoa ja eriarvoisuus lisääntyy.
Olen viime aikoina pohtinut omaa suhdettani kehooni ja terveyteeni. Oma kokemukseni on, että ammattilaisten taholta kokemani rasistinen käytös julkisessa terveydenhuollossa on lisääntynyt.
Istuin hetki sitten taas lääkärin vastaanottoaulassa. Olen entinen hoitoalan ammattilainen ja silti hermostutti. Niska jännittyi, kiristelin hampaita ja hikikarpalot nousivat kasvoille.
Kävin mielessäni läpi tulevaa keskustelua ja omia repliikkejäni, sillä tiesin muuten hämmentyväni hiljaiseksi. Niin hiljaiseksi, etten osaisi vaatia tarvitsemaani hoitoa jo todettuun ja valitettavan usein naisilla alidiagnosoituun munasarjojen monirakkulaoireyhtymään. Tunsin oloni huijariksi, vaikka vaiva on todellinen.
Ajatellaan, että heillä nyt vain on tapana liioitella ja dramatisoida olotilojaan.
Tämä on valitettavasti jaettu kokemus lähipiirissäni.
Kokemus ei kumpua tyhjästä. Sille on jopa oma termi ”kulttuurikipu”.
Termi viittaa siihen, että terveydenhuollossa ulkomaalaistaustaisten tai ulkomaalaiseksi oletettujen potilaiden kipua vähätellään. Ajatellaan, että heillä nyt vain on tapana liioitella ja dramatisoida olotilojaan.
Lääkärien rasismista ja kulttuurikivun käsitteestä keskusteltiin laajemmin viimeksi vuosi sitten. Tuolloin lääkärit kertoivat tapauksista, joissa potilaan etninen tausta on vaikuttanut päätöksiin hoidosta ja lääkäreiden hoitomotivaatioon.
Kuinka voisin ymmärtää kehoani, kun aina lääkäritkään eivät ymmärrä minua? Jokainen askel eteenpäin vaatii minua olemaan potilaan tai omaisen lisäksi asianajaja ja lääketieteen ammattilainen.
Olen tottunut kantamaan itseni arvokkaasti. Olin rauhallinen jopa silloin, kun lääkäri syytti minua valehtelusta, liioittelusta ja yhteiskunnan varoilla elämisestä terveyskeskuksen käytävällä uteliaiden kuunnellessa. Vaikka lääkärin käytös hämmensi, eniten minua satutti ympäröivä hiljaisuus. Valitettavasti tämäkään tositarina tuskin on yksittäistapaus.
Julkisesti näkemämme tarinat ovat sydäntäsärkeviä. Esimerkiksi Yle Perjantain dokumentti lähes vuosikymmeniä vakavasti sairastaneesta vähemmistötaustaisesta naisesta, jonka kipua on vähätelty ja diagnoosi saatu lopulta vasta yksityisen kautta.
Muutama viikko sitten tällainen tapaus osui sydäntäsärkevän lähelle, kun lähiperheeni jäsenellä todettiin vuoden jossittelun ja kotiin lähettämisten jälkeen syöpä.
Muistan myös lapsuudestani tapauksia, jotka ovat päättyneet surullisesti. Pahimmillaan eriarvoistava terveydenhuolto voi johtaa siihen, että vakavat sairaudet jäävät huomaamatta ja ihmiset kuolevat ennenaikaisesti.
Jos sairaudet diagnosoidaan liian myöhään, hoitolaskut kasvavat. Ja lopulta siitä maksamme me kaikki.
Olemme kaikki ihonväristä riippumatta oikeutettuja samaan kohteluun. Näyttää silti siltä, että ruskeat ja vähemmistöön kuuluvat ihmiset eivät saa samanlaista hoitoa tai tukea kuin valtaväestöön kuuluvat.
Moni nainen tietää kuinka vähättelevästi esimerkiksi ”naisten vaivoihin” suhtaudutaan jo lähtökohtaisesti. Kipua alihoidetaan. Kun valkoihoisen naisenkin voi olla vaikea saada hoitoa, vähemmistöön kuuluvan haasteet ovat moninkertaiset.
Kun julkinen terveydenhuolto kurjistuu, elämme erilaisissa todellisuuksissa. Olen kokenut niistä molemmat.
Toiset saavat riittävästi hoitoa ja toiset eivät. Yksityisten palvelujen piirissä olevan voi olla vaikea kuvitella köyhän todellisuutta.
Kun palveluja uudistetaan, toivoisin jokaisen pitävän mielessä, ketkä kaikki julkisia palveluita tarvitsevat. Kun leikataan, pahimmillaan epäonnekkaiden potilaiden lisäksi kärsii koko yhteiskunta.
Jos sairaudet diagnosoidaan liian myöhään, hoitolaskut kasvavat. Ja lopulta siitä maksamme me kaikki. Tasa-arvon kehittäminen ja laadun vaaliminen terveydenhuollossa olisikin viisasta monella tapaa.
Kun kävelemme sairaaloiden tai terveysasemien käytävillä, toivon meiltä kaikilta lempeyttä niille ruskeille potilaille, jotka ovat rohkaistuneet hakemaan lain heille takaamaa palvelua. Yksi hymy, yksi sana, yksi tilanteeseen puuttuja. Meillä on jokaisella valta muuttaa maailmaa ja kyky koskettaa toisen elämää. Käytetään sitä.
Amani Al-mehsen
Kirjoittaja on ihmisoikeusasiantuntija ja entinen hoitoalan ammattilainen, joka raapustelee tarkat muistiinpanot jokaista lääkärin aikaa varten.
