Ensin Christopher Borick haluaa kumota yhden Yhdysvaltain presidentinvaaleihin liitetyn väitteen.
Mielipidemittauksiin ja vaalidataan erikoistunut amerikkalaisprofessori laskee antaneensa eri medioille 50–60 haastattelua vaalien jälkeen.
Hän sanoo aloittavansa yleensä näin:
– Tämä ei ollut rökälevoitto. Presidentinvaalien historiassa Kamala Harrisin ja Donald Trumpin välinen ero on selvä mutta ei poikkeuksellinen, Borick sanoo Ylen videohaastattelussa.
Republikaanipuolueen ehdokas Trump voitti jokaisen ratkaisevan vaa’ankieliosavaltion. Hänen voittomarginaalinsa niissä oli 1,5–3 prosenttiyksikköä. Karkeasti tämä tarkoittaa 50 000–200 000 ääntä osavaltiota kohti.
– Kyse oli siitä, että Trump sai marginaalit puolelleen monessa eri äänestäjäryhmässä ja monella alueella, Borick sanoo.
Poikkeuksellisia asioita vaaliyönä kuitenkin nähtiin.
– On häkellyttävää, kuinka paljon Trump sai ääniä niiltä, joita on pidetty demokraattien ydinkannattajina: kaupunkilaisilta, nuorilta ja etnisiltä vähemmistöiltä.
Trump onnistui kasvattamaan kannatustaan käytännössä kaikissa väestöryhmissä paitsi korkeakoulutettujen ja yli 65-vuotiaiden joukossa.
Punainen nuoli näyttää Trumpin kannatuksen kasvun verrattuna ovensuukyselyihin 2020. Sininen nuoli näyttää, missä ryhmissä hänen kannatuksensa laski.
Republikaaneista tuli työväenpuolue
Vaalitulosten perusteella vaikuttaa siltä, että Kamala Harrisin demokraateista on tullut koulutetun eliitin puolue, kun taas työväenluokka on siirtynyt republikaanien taakse.
Borickin mukaan tämä pitää Trumpin ansiosta paikkaansa juuri nyt.
Vielä on liian aikaista sanoa, päteekö tulkinta muulloinkin kuin näissä presidentinvaaleissa.
Demokraatit ovat voineet viime vuosina tuudittautua siihen, että monissa Yhdysvaltain vaaleissa korkeakoulutetut muodostavat äänestäjien enemmistön.
Näin oli esimerkiksi vuoden 2022 välivaaleissa, joissa demokraatit menestyivät hyvin.
Presidentinvaalit taas houkuttelevat uurnille myös työväestöä, joka jää välivaaleissa kotiin.
– Presidentinvaaleissa korkeakoulutetut ovat vähemmistö, Borick huomauttaa.
Ja enemmistö kallistui selvästi Trumpin taakse.
Työväenluokkaan kuuluvien ihmisten uudelleen mukaan saaminen on demokraateille iso haaste tulevina vuosina, Borick uskoo.
Samalla olisi säilytettävä myös korkeakoulutetut kannattajat, joita on valunut puolueeseen republikaaneista.
Etniset vähemmistöt eivät välttämättä äänestä demokraatteja
Moni vanha uskomus joutaa näiden vaalien jälkeen romukoppaan.
Yksi niistä on ajatus siitä, että kun Yhdysvallat jatkuvasti muuttuu monikulttuurisemmaksi ja valkoisten osuus väestöstä vähenee, demokraattien suosio kasvaa.
– Viimeistään nyt demokraateille pitäisi olla selvää, että he eivät voi pitää vähemmistöjen suosiota itsestäänselvänä.
Katso videoilta, miten Antonio Brown ja Brett DeSantis kertoivat päätöksestään äänestää Trumpia Ylen Ilmari Reunamäelle.
Ovensuukyselyjen mukaan jopa 15 prosenttia latinotaustaisista kallistui Trumpin taakse. Kasvu oli merkittävää myös alle 30-vuotiaiden joukossa.
Samaan aikaan äänestysprosentti jäi juuri näissä samoissa ryhmissä tavallista alhaisemmaksi.
Trump vaikuttaakin jälleen onnistuneen vaikeassa tehtävässä. Hän sai houkuteltua liikkeelle juuri niitä äänestäjiä, jotka olisivat helposti voineet jäädä kotiin.
Ihmiset halusivat ennen kaikkea muutosta
– Ei pidä erehtyä luulemaan, että harvoin äänestämään lähtevien miesten houkuttelu olisi jatkossakin ainoa strategia, jolla republikaanit voivat voittaa, Borick sanoo.
Näissä vaaleissa esimerkiksi naiset äänestivät republikaaneja aiempaa enemmän.
Jos republikaanien ehdokas olisi ollut Trumpin sijaan tälle esivaaleissa hävinnyt Nikki Haley, hän olisi Borickin mukaan voittanut vaalit siinä missä Trumpkin.
– Itse asiassa uskon, että hän olisi voinut voittaa vaalit isommalla erolla kuin Trump.
Borick perustelee väitettään sillä, että ihmiset halusivat ennen kaikkea muutosta.
Demokraattisissa maissa vallassa olevien on usein hankala säilyttää asemansa. Nykyinen hallinto oli myös Yhdysvalloissa poikkeuksellisen epäsuosittu.
Tämä saattoi vaikuttaa myös siihen, että moni entinen demokraattien tukija jäi näissä vaaleissa kotiin. Esimerkiksi vaa’ankieliosavaltioiden isoissa kaupungeissa äänestysprosentti jää melko alhaiseksi.
Demokraatit toivoivat naisilta epärealistista yllätystä
Yhdysvaltain presidentinvaaleista ennakoitiin suurta sukupuolten välistä taistoa. Sellaista ei kuitenkaan nähty. Harris ei saanut houkuteltua naisia yhtenä joukkona taakseen.
Monet asiat merkitsivät lopulta sukupuolta enemmän.
– Omassa lähipiirissäni esimerkiksi kananmunien korkea hinta oli se asia, joka oli vaalien alla puheenaihe, Borick sanoo.
Borickin mukaan demokraattien odotukset naisäänestäjien suhteen olivat liiankin toiveikkaat.
Jotta naiset olisivat voineet kääntää vaalin demokraateille, heidän olisi pitänyt äänestää joukoittain Harrisia esimerkiksi vaa’ankieliosavaltio Pennsylvanian suurimman kaupungin Philadelphian esikaupunkialueilla.
– Tällainen äänivyöry oli matemaattisesti erittäin epätodennäköinen.
Olisiko miesehdokas voinut voittaa vaalit demokraateille?
– Ehkä, mutta se olisi ollut vaikeaa juuri nykyhallinnon epäsuosion takia, Borick sanoo.
Hänen mukaansa todisteita alkaa kuitenkin olla riittävästi siitä, että Yhdysvalloissa naisen on erittäin vaikea nousta poliittisesti merkittävimpiin asemiin.
– Sukupuoli selvästi painoi Harrisin kannatusta alaspäin. Oliko kyse juuri [voittoon vaaditusta] kahdesta prosenttiyksiköstä Pennsylvaniassa ja Michiganissa? Mahdollisesti.
Yle haastatteli Christopher Borickia myös syyskuussa ennen vaaleja. Lue hänen ennakkoarvionsa tästä:
Nuoret miehet ja naiset jakautuvat selvästi erilleen USA:n vaaleissa – Trump on tietyn ryhmän suosiossa
Katso vaalisivulta presidentinvaalien tarkat tulokset
