perjantai, 4 lokakuun

Ampiaisia on ollut tänä kesänä runsaasti. Yleiset lajit piha-ampiainen ja saksanampiainen hyötyvät pitkästä kesästä, ja niitä on voinut olla paikoin runsaasti aivan viime päivin saakka eteläisessä Suomessa.

Ampiaiset harhautuvat usein sisätiloihin, mutta harvemmin kovin suurina joukkoina.

Ensin niitä oli muutamia. Pian kymmeniä.

– Ei ole ihan normaalia, että niitä tulee sisälle suuria määriä, mutta ei aivan tavatontakaan. Tietooni tulee näitä tapauksia vuosittain, ampiaisiin erikoistunut tutkija Jouni Sorvari Luonnonvarakeskuksesta.

Ampiaisia tunkeutui pienestä kolosta jääkaapin yläpuolelta. Noin kolmessa viikossa kärpäslätkä koitui satojen kohtaloksi.

Mikä ajaa ampiaisia massoittain sisälle taloon? Niillähän olisi suora pääsy ulos pesästään porstuan välikatosta.

– Jos ulkona on lämmintä viisi astetta ja talossa sisällä 22, valinta on selvä, sanoo Sorvari.

Tietenkin ampiaiset menevät sinne, missä on ruokaa. Kulunut kesä on tarjonnut runsaasti lämpöä ja ruokaa, kuten hyttysiä.

Syksyllä kukkien mesi ja saalishyönteiset alkavat luonnossa olla vähissä, joten keittiöstä kantautuva ruuan tuoksu saattaa houkuttaa.

Ampiaisia on tunkenut tupaan kolmea eri kokoa.

Kuvien perusteella Sorvari erottaa työläisen, koiraan ja kuningattaren. Ampiaistutkija kertoo erään näkemyksen, miksi ampiaisyhteiskunnan kaikkia ryhmiä pölähtää sisään.

– On olemassa teoria, että työläiset tietävät reitin, mistä pääsee ulos etsimään ravintoa. Kuningattaret ja koiraat eivät ole tottuneet lentämään sitä reittiä edestakaisin, ne saattavat helpommin lähteä väärään suuntaan, varsinkin jos vastaan tulee lämpöä. Kun joukossa on työläinen mukana, se on voinut lähteä katsomaan minne muut menevät.

Työläisiä alkoi tulla sisälle suurempia määriä vasta, kun öisin alkoi olla pakkasta. Sorvarin mielestä onkin mahdollista, että kylmyys sai työläisetkin eksymään tavalliselta reitiltään.

Pitkään lämpimänä jatkuneen sään vuoksi ampiaisyhteiskunnat ovat voineet jatkaa kasvamista pitkään, jolloin raitapaitoja myös on paljon.

Välikaton asukki on tuore tulokas

Sähköpostilla lähetettyjen kuvien perusteella Jouni Sorvari pystyi määrittämään otusten lajin ja roolin ampiaisten yhteiskunnassa.

Nämä ovat saksanampiaisia.

Laji on levittäytynyt Manner-Suomeen tällä vuosituhannella. Ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 2001. Aiemmin lajia on meillä havaittu Ahvenanmaalla.

Sorvarista on todennäköistä, että kesien lämpeneminen on saanut lajin levittäytymään pohjoisemmaksi. Pohjoisimmat varmistetut havainnot saksanampiaisesta ovat Iisalmesta Pohjois-Savosta.

Pienin on työläinen. Sen tehtävä yhteiskunnassa on hankkia muille ruokaa ja rakentaa pesää. Syksyn tullen ne kuolevat joko vanhuuteen tai nälän ja kylmän vuoksi.

Keskikokoiset ovat koiraita. Jouni Sorvari kertoo, että koiraiden paras tuntomerkki on pitkät tuntosarvet ja karvainen olemus. Niiden tehtävä on paritella kuningattaren kanssa ja saada aikaan uusia ampiaissukupolvia.

Syksyn lähestyessä koiraat lähtevät pesästä etsimään lisääntymiskumppania. Kohtalona on kuolla syksyllä.

Kuningatar on kookkain. Kotiini harhautuneet ovat parisenttisiä. Kuningatar talvehtii esimerkiksi polttopuupinossa.

Keväällä ne perustavat uuden pesän yksin ja ruokkivat toukkia, kunnes saavat työläisiä avukseen. Sen jälkeen kuningatar keskittyy munimiseen.

Pesässä on usein tuhansia ampiaisia

Tutkija Jouni Sorvari sanoo, että saksanampiaisen pesässä voi olla jopa 7 000 surisijaa. Osa työläisistä on kuollut jo aiemmin kesällä.

Tappamillani ampiaisilla tuskin on minkäänlaista vaikutusta kokonaismäärään.

Tutkijan mielestä sisälle tunkevien ampiaisten tappamisesta ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa, sillä olen vakavasti allerginen ampiaisenpistolle.

Jouni Sorvari lohduttaa, että saksanampiainen ei ole erityisen aggressiivinen, kun sitä ei ärsytä tai sen pesää tuhoa.

Nyt lämmin sää on suosinut, mutta ampiaisten määrä vaihtelee vuosittain muutenkin.

– Varsinkin Etelä-Suomessa kanta on suurimmillaan parillisina vuosina, mutta joissain paikoin kantahuippu voi olla myös parittomana vuonna. Syytä ei tarkkaan tiedetä, eikä sitä, jatkuuko sama rytmi loputtomiin, sanoo Sorvari.

Jaa.
Exit mobile version