Demokraattien kampanjastrategian heikkoudet olivat nähtävissä äänestäjien kommenteissa läpi vaalivuoden, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Iida Tikka.
Iida TikkaYhdysvaltain-kirjeenvaihtaja
ALLENTOWN, PENNSYLVANIA Republikaanien Donald Trumpin menestys voi tulla demokraattikuplalle yllätyksenä.
Moni uskoi erityisesti aktiivisesti äänestävien naisten ratkaisevan nämä vaalit. Harrisin kampanja sai demokraattiäänestäjät innostumaan, ja alkuvuoden toivottomuus vaihtui toiveikkuuteen. Aivan kampanjan loppumetreillä demokraatit alkoivat olla jo varmoja voitosta.
Mikä sitten meni pieleen? Vastaus on aika yksinkertainen: demokraatit ovat olleet sokeita kampanjan heikkouksille, jotka olisi ollut mahdollista havaita äänestäjien kanssa keskustelemalla.
Vaalien voittava strategia koostuu usein kolmesta osasta: ehdokkaasta, kampanjastrategiasta ja kampanjan viestistä.
Harrisin kampanja oli pikainen pyrähdys. Kun presidentti Joe Biden jättäytyi pois kisasta, vaaleihin oli aikaa vain reilut sata päivää.
Siinä ajassa on vaikea tehdä itseään tutuksi niille äänestäjille, jotka eivät seuraa politiikkaa päivittäin, mutta ratkaisevat vaalit. Harrisin nimi oli monille tuttu vain Bidenin kampanjasta, mikä itsessään oli näissä vaaleissa tarpeettoman painava riippakivi – Biden on todella epäsuosittu.
Ongelma kiteytyi vielä ihan vaalien kynnyksellä esimerkiksi täällä Pennsylvaniassa, kun haastattelin Philadelphian lähiössä asuvaa naista. Cynthia Sabatini ei aikonut äänestää Trumpia, mutta pohti vielä sunnuntaina, tietääkö Harrisista tarpeeksi äänestääkseen tätä.
Juuri Sabatinin kaltaiset naiset olivat keskiössä Harrisin valitsemassa kampanjastrategiassa. Se pyrki vetoamaan ennen kaikkea maltillisiin republikaaninaisiin kahdella pääteemalla.
Strategia oli aikamoinen riski. Jos viettää paljon aikaa republikaanien kanssa, tietää kuinka puolueuskollisesta porukasta on kyse. Harrisin kampanja marssitti kuitenkin vaalitilaisuuksiin republikaanin toisensa perään näyttääkseen, että puolueen hylkääminen on mahdollista, jos uhka on tarpeeksi iso.
Näitä käännynnäisiä yhdistää kuitenkin usein yksi asia: he ovat olleet suoraan tekemisissä Trumpin kanssa, toisin kuin tavalliset äänestäjät.
Monet maltilliset republikaanit kyllä inhoavat Trumpia, mutta äänestävät tätä silti. Tähän ilmiöön törmää jatkuvasti, sillä näitä hiljaisia tai vähintäänkin häpeileviä Trumpin äänestäjiä löytyy yhä.
Republikaanien puolueen ideologinen ydin vaikeuttaa entisestään puolueen vaihtamista yhteisen edun nimissä.
Yksi republikaani kiteytti sen viime syksynä napakasti: republikaanit haluavat, että äänestät oman etusi mukaisesti, demokraatit haluavat että ajattelet kaikkia.
Ehkä tästä syystä myöskään Harrisin toinen vaaliteema, aborttioikeudet, ei saanut republikaaneja hylkäämään puoluetta massoittain. Moni varmasti ajattelee, että aborttikysymys ei kosketa omaa piiriä tai viiteryhmää. Abortit ja keskenmenot eivät ole yleensä asioita, joista ihmiset puhuvat muille kuin kaikista lähimmilleen.
Aborttikysymyksen kantaminen kansallisella tasolla olisi vaatinut sitä, että pennsylvanialaiset ja michiganilaiset äänestäjät olisivat ajatelleet naisia Mississipissä, Texasissa ja Louisianassa, vaikka omat oikeudet onkin kotiosavaltiossa turvattu.
Kampanjan heikoin lenkki oli ehkä kuitenkin sen viesti erityisesti koronanjälkeisessä maailmassa.
Äänestäjät ovat kärsimättömiä, jopa silloin kun he ymmärtävät poliittisten päätösten vaikutukset.
Keväällä Wisconsinissa 19-vuotias Evan Vandersteeg kertoi ymmärtävänsä, että Bidenin investoinnit teollisuuteen ja uusiutuvaan energiaan toisivat hänelle töitä. Silti kun viimeksi keskustelin Evanin kanssa, hän arveli äänestävänsä Trumpia, vaikkei tästä pidäkään. Evan haluaa erityisesti loppua sodille ja maailmanrauhaa.
Harris ei luvannut kampanjansa aikana helppoja ratkaisuja, vaan hän lupasi tehdä töitä löytääkseen ratkaisuja.
Trump taas lupasi korjata kaiken inflaatiosta maailman tilaan, vaikka väkisin.
Katso videolta Trumpin voitonpuhe Floridassa 6.11.2024:
