Hallituspuolueilla on keskeisiä mielipide-eroja Lähi-idän kysymyksissä. Olisi ihme, jos hallitus ei törmäisi niihin uudelleen, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala.
Hannu Tikkalapolitiikan toimittaja
Keskustelu hallituksen ulkopolitiikasta ei ota loppuakseen, eikä se ole ihme. Asian ympäriltä paljastuu joka päivä uusia asioita.
Osaltaan tipottaista uutisointia selittää se, että kokoukset ovat perinteisesti olleet luottamuksellisia. Kun kokouksesta on tihkunut tietoja, media on uutisoinut niitä sitä mukaa.
Asia on herättänyt kiinnostusta myös sen takia, että viestit hallituksesta ovat olleet ristiriitaisia. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) korosti perjantaina tiedotustilaisuudessa, että hallitus ”löysi yhteisen sävelen” kokouksessaan.
Pian tiedotustilaisuuden jälkeen Demokraatti uutisoi, että kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah (kd.) jätti Israelin siirtokunta-asiasta eriävän mielipiteen.
Näyttää kuitenkin siltä, että hallituspuolueet ovat samaa mieltä ulkopolitiikan isoista linjoista. Tämä on kuitenkin totta vain osittain, sillä kristillisdemokraateille Israel on yksi keskeisimmistä politiikan teemoista.
Hallitusohjelmassa ei mainita Lähi-itää
Hallituspuolueiden edustajat mainitsevat mielellään, että julkisuudessa esillä olleet asiat eli liittyminen Ukrainan jälleenrakentamisen tasa-arvoliittoumaan ja kanta YK:n Israel-äänestyksessä eivät ole Suomen ulkopolitiikan keskeisimpiä kysymyksiä.
Tämä pitää paikkaansa, ainakin mikäli katsotaan hallitusohjelmaa. Hallitusohjelmassa ei kertaakaan mainita sanoja Lähi-itä, Israel tai Palestiina. Sen sijaan siinä käydään läpi muun muassa Suomen linjaa puolustusliitto Natossa, YK:ssa ja EU:ssa. Venäjäkään ei jää vähälle huomiolle ohjelmassa.
Näihin verrattuna Suomen kanta YK:n päätöslauselmaan, jossa vaaditaan Israelia lopettamaan palestiinalaisalueiden miehittäminen, ei ole suuri asia ulkopolitiikan pitkän aikavälin tarkastelussa.
Hallituspuolueissa on kuitenkin yksi poikkeus. Kaikki Israeliin liittyvät kysymykset ovat isoja asioita kristillisdemokraateille. Puolue on perustamisestaan asti nostanut esille Israelin roolia maailmassa.
– Ulkopoliittisissa kannanotoissaan ja toimenpiteissään Suomen on muistettava ottaa huomioon Raamatun ilmoittama Israelin kansan erityisasema kansakuntien joukossa, puolue kirjoitti ensimmäisessä ulkopoliittisessa ohjelmassaan vuonna 1975 Helsingin Sanomien mukaan.
Kirjaus on yhteydessä puolueen kannattajakuntaan, josta merkittävä osa kuuluu helluntailaiseen liikkeeseen ja viidesläisiin. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart sanoi Ylen haastattelussa, että näissä liikkeissä on perinteisesti tuettu ajatusta Israelin kansan erityisasemasta maailmassa eli kristillistä sionismia.
Ei siis ole ihme, että kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) kritisoi ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) äänestyskäyttäytymistä ja rinnasti päätöksen siirtokuntien tyhjentämisestä etniseen puhdistukseen.
Kristillisten toiminta on ollut johdonmukaista. Räsänen kirjautti eriävän mielipiteen tp-utvan kokouksessa vuonna 2012, kun hän toimi sisäministerinä Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa.
Tuolloin muu hallitus kannatti Palestiinan nostamista tarkkailijavaltioksi YK:ssa ja Räsänen vastusti linjausta. Räsänen kertoi kantansa myös julkisesti.
Selonteossa selkeät linjaukset
Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa on tarkat linjaukset Suomen kannoista Lähi-idän tilanteeseen.
Selonteon mukaan Suomi jatkaa ponnisteluita osana kansainvälistä yhteisöä vakauden saamiseksi alueelle.
– Ratkaisun on perustuttava kansainvälisesti hyväksyttyjen parametrien mukaiseen ja osapuolten kesken neuvoteltuun kahden valtion malliin, selonteossa kirjoitetaan.
Ratkaisun olisi kirjauksen mukaan täytettävä myös molempien osapuolten turvallisuustarpeet sekä Palestiinan itsemääräämispyrkimykset. Lyhyen aikavälin tavoitteet liittyvät tulitauon saavuttamiseen, humanitaarisen hädän lievittämiseen ja panttivankien vapauttamiseen.
Puheet Palestiinan tunnustamisesta ovat olleet hallituksessa ristiriitaisia. Räsänen kertoi tiistaina Helsingin Sanomille, ettei hän voi olla hallituksessa, joka tunnustaisi Palestiinan tässä tilanteessa. Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) puolestaan sanoi, että Suomi voisi edetä tässä ”etupainotteisesti” ja tasavallan presidentti Alexander Stubb on korostanut malttia.
Rakoilu ei lupaa hyvää hallituksen jatkolle. Tutkija Stewart muistutti haastattelussaan maanantaina, että tulitauon saamisen jälkeen kansainvälisen yhteisön pitää ottaa kantaa muun muassa Gazan asemaan, siirtokuntiin ja kahden valtion -mallin edistämiseen.
