Lakot uhkaavat kasautua lähikuukausien aikana, kirjoittaa politiikan toimittaja Hannu Tikkala.
Valtakunnansovittelijan pöydällä on yksi työehtokiista, joka on muita vaikeampi. Se ei ole muiden alojen palkkaratkaisua viitoittava Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien työehtosopimus, vaan Finnairin lentäjien työehtoja koskeva kiista.
Jotakin työehtokiistan pitkittymisestä kertoo se, että lentäjien työehtosopimus raukesi viime vuoden syyskuun lopussa.
Osapuolet ovat saaneet neuvottelut niin solmuun, että niissä on vaikea päästä eteenpäin. Työnantajan laskelmien mukaan lentäjät ovat hakeneet yli 10 prosentin palkankorotuksia ja kokonaisuudessaan koko sopimuksen kustannusvaikutus olisi työnantajalle lähes 20 prosenttia.
Neuvotteluita ei varmasti ole edesauttanut se, että työnantaja julkaisi vastapuolen neuvottelutavoitteen. Toisaalta lentäjät ovat halunneet ohittaa neuvotteluissa työnantajia edustavan Palvelualojen työnantajan Paltan ja neuvotella suoraan Finnairin kanssa.
Mielenkiintoisinta kokonaisuudessa on se, että valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran sovintoehdotuksessa palkankorotus on sidottu teknologiateollisuuden toimihenkilöiden palkkaratkaisuun.
Finnairin lentäjien työehtoneuvottelut avaavat konkreettisesti sen, miksi Suomea uhkaa lakkosuma tulevina kuukausina.
Teollisuusliiton sopimukset määrittelevät palkankorotuskaton
Finnairin lentäjiä edustava Suomen Liikennelentäjäliitto SLL tuskin hyväksyy sovintoehdotusta muodossa, joka on kirjattu sovintoesitykseen. Syynä on se, ettei liitolla ole tietoa, millaisen sopimuksen Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuuden työnantajat tekevät myöhemmin.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan lentäjien palkankorotusvaatimukset ovat kovempia kuin Teollisuusliiton ja muiden SAK:n jäsenliittojen palkankorotustavoitteet. SAK:n liitot kertoivat aiemmin tavoittelevansa kymmenen prosentin palkankorotuksia kahdelle vuodelle.
Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien neuvottelut ovat jumiutuneet nimenomaan kiistaan palkankorotuksista. Toisin sanoen kaikista muista työehtoihin liittyvistä asioista on päästy sopuun.
Työnantajia edustava Teknologiateollisuuden työnantajat ei hyväksy Teollisuusliiton palkkatavoitetta. Ylen tietojen mukaan neuvottelupöydässä on ollut esillä kolmivuotinen ratkaisu, eikä edes siinä ole ylletty palkansaajien kymmenen prosentin tavoitteeseen.
Teknologiateollisuuden työnantajien mukaan se on antanut neuvotteluissa esityksen, joka parantaisi työntekijöiden ostovoimaa ”sopimuskauden aikana”.
Kiistakysymyksenä näyttää olevan se, millä tavalla edellisten vuosien korkean inflaation aiheuttamaa vahinkoa palkansaajien ostovoimalle korvataan nyt neuvoteltavassa sopimuksessa.
Teollisuusliitto ilmoitti viime viikon perjantaina kuuden päivän lakoista, joka koskee 50 teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden yritystä. Niissä työskentelee 13 100 työntekijää.
Mitä pidempään kiista Teknologiateollisuuden työnantajien ja Teollisuusliiton välillä kestää sitä todennäköisemmäksi muuttuvat lakkojen kasautumisesta keväälle.
Työnantajaliitot ovat pitäneet kiinni viime vuosina siitä, että nimenomaan Teknologiateollisuuden ja Kemianteollisuuden työehtosopimukset muodostavat palkankorotuskaton muille aloille. Yleinen työmarkkina-analyysi tuntuu olevan se, että tämä pitää paikkaansa myös tällä kertaa.
Mikäli niin sanotuilla vientialoilla ei päästä sopimukseen työehtosopimuksista, neuvottelut jumittavat myös muilla aloilla. Tämä koskee niin Finnairin lentäjiä kuin muita aloja. Monien isojen liittojen merkittävät työehtosopimukset raukeavat seuraavan puolentoista kuukauden aikana.
Joukossa ovat muun muassa Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT, Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Suomen elintarviketyöläisten liitto SEL. Toisin sanoen lakkojen vaikutuksia voidaan nähdä jatkossa kauppojen hyllyillä, satamissa ja logistiikkaketjuissa.
Tilanne luo painetta myös Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien pöytään.
Miksi neuvottelut jumittavat?
Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuuden työnantajat pääsivät normaalia myöhemmin työehtoneuvottelupöytään. Työntekijöiden mukaan tilanteeseen vaikutti se, että he halusivat katsoa nähdä ennen neuvotteluita, millaiseksi hallituksen työmarkkinauudistukset konkreettisesti muodostuvat.
Hallitus on tehnyt lakiesityksensä muun muassa sovittelujärjestelmän muuttamisesta, paikallisesta sopimisesta ja yt-laista.
Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että työnantajat haluavat viedä hallituksen työmarkkinapäätökset täysimääräisinä työehtosopimuksiin. Työntekijät puolestaan pyrkivät sopimaan sopimuksissaan paremmista työehdoista kuin mitä hallituksen esityksiin on kirjattu.
Perinteisen neuvotteluiden marssijärjestyksen mukaan osapuolet neuvottelevat ensin muista työehdoista kuin palkoista. Osapuolet kiistelevät nyt palkankorotuksista, mikä tarkoittaa sitä, että he ovat päässeet niin sanotuista tekstikysymyksistä sopuun.
Tosin tässä asiassa pätee vanha työmarkkinasanonta: mistään asiasta ei ole sovittu, ennen kuin kaikesta on sovittu.
