Maailmalla nopeasti kasvanut Paradox Museum -konsepti laajenee Helsinkiin. Uudessa museossa korostuu enemmän Instagram kuin tiede, kirjoittaa kaupunkitoimittaja Vesa Marttinen.
Vesa Marttinenkaupunkitoimittaja
Paradoksilla tarkoitetaan arkisessa puhekielessä jotain, joka vaikuttaa toimivan, mutta tuntuu järjenvastaiselta. Se voi olla ajatus tai väite, joka näyttää olevan yhtä aikaa sekä tosi että epätosi.
Tällaisia mielenjumittajia esittelee Helsingissä huomenna perjantaina aukeava paradoksimuseo.
Kaupungin paraatipaikalle, kivenheiton päähän Kauppatorista aukeava museo esittelee yhteensä 45 paradokseihin perustuvaa installaatiota, jotka haastavat kävijöiden käsityksiä todellisuudesta.
Museon takana on vauhdilla kasvanut kansainvälinen konsepti. Alkujaan Kreikassa perustettu Paradox Museum avasi ensimmäisen kohteensa Norjan Osloon vuonna 2022, ja nyt museoita on yhteensä jo 13 eri puolilla maailmaa.
Tänä vuonna avataan Helsingin lisäksi vielä neljä uutta museota.
Pikainen tutustumiskierros Helsingin uunituoreeseen museoon jättää kaksijakoisen tunteen.
Noin tuhannen neliön liiketilaan on saatu mahtumaan jännittäviä peilihuoneita, visuaalista ilotulitusta ja optisia illuusioita, jotka hämmästyttävät ja hymyilyttävät.
Kaikesta näkee, että kokonaisuus on rakennettu visuaalisuus edellä Instagram-sukupolven tarpeita ajatellen. Tämän museonjohtaja Kristiina Werner auliisti myös myöntää.
– Visuaalisuus on äärettömän tärkeää. Vieraat haluavat ottaa kuvia muistoksi. Mekin ajattelemme, että kun kävijät ottavat käynnistään puhelimella kuvia, kokemuksesta saa vielä enemmän irti.
Sana museo herättää kuitenkin ihmetystä.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan museolla tarkoitetaan huoneistoa, jossa säilytetään yleisön nähtävänä kulttuuri- tai luonnonhistoriallisia taide- tai muita kokoelmia.
Paradox Museum Helsinki sopii määritelmään vähän rimaa hipoen.
Ehkä oikeammin kyseessä on näyttely tai vaikkapa Linnanmäen entisen Vekkulan kaltainen elämys. Englanninkielen sana museum on kuitenkin moniselitteisempi ja -käyttöisempi kuin suomalainen museo.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa käsite Children’s Museum on lähempänä sitä, mitä Paradox Museum edustaa: pikemminkin leikittelevä, hauska ja osallistava kuin puhtaasti tieteellinen ja sivistävä.
Toinen kokonaisuutta hieman vesittävä yksityiskohta on paikallisuuden puuttuminen. Paradoksimuseossa ei ole juuri mitään, mikä kertoisi Suomesta tai Helsingistä.
Museo kertoo tiedotteessaan, että kokonaisuudessa nähdään vivahteita pohjoisen värimaailmasta ja suomalaisia kiinnostavista aihepiireistä, mutta käytännössä tämä jää varsin ohueksi.
Näytteillä olevat installaatiot ovat toki pääosin erilaisia kuin vaikkapa Tukholmassa, mutta seinien sisällä avautuva maailma voisi sinänsä sijaita missä päin maailmaa hyvänsä.
Museo onkin itsessään tavallaan paradoksi. Se vaikuttaa museolta ja on kokemuksena kohtalaisen kiinnostava, mutta onko se varsinaisesti museo?
Väite näyttää olevan yhtä aikaa sekä tosi että epätosi.