Se oli mahdoton tehtävä.
2000-luvun alussa huippumalli Tyra Banks lähti rakentamaan tosi-tv-ohjelmaa, joka tekisi muotialasta monimuotoisemman ja hyväksyvämmän.
Kävi ihan toisin. Huippumalli haussa -sarjan (2003–2018) osallistujia haukuttiin lihaviksi ja painostettiin kivuliaisiin operaatioihin. Seksuaaliseen ahdisteluun ei puututtu, ja ainakin yksi tapaus saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Netflixin kolmeosainen dokumenttisarja Huippumalli haussa ja tosi-tv:n pimeä puoli kuvaa hyvin sitä, miten ristiriitaisesta tuotannosta oli kyse.
Olosuhteet saattoivat olla kauheat, mutta lopputulos oli helvetin hyvää televisiota.
Mautonta ja tehokasta
Huippumalli haussa yhdisti kaksi vuosituhannen alun suosittua tosi-tv:n lajityyppiä: kilpailu- ja seurantarealityn. Selviytyjät ja Big Brotherin.
Tyra Banksin juontamassa ohjelmassa joukko nuoria naispuolisia mallikokelaita muutti yhteen ja kilpaili Yhdysvaltojen seuraavan huippumallin tittelistä sekä rahapalkinnosta. Heitä tuomaroivat muun muassa Tyra Banks, mallilegenda Janice Dickinson ja runway-ekspertti J. Alexander.
Lopputulos oli hitti, jota katsoivat kymmenet miljoonat ympäri maailman. Parhaiden tosi-tv-sarjojen tavoin se vetosi katsojien perustarpeisiin – iloon, suruun, (myötä-)häpeään, tirkistelynhaluun.
Tuomareista tuli hetkessä ikonisia tv-pahiksia, ja muotiala tuotti ankaruudellaan draamaa kuin itsestään. Tähteyden eteen kisaajien piti olla valmiita kiduttamaan ja nöyryyttämään itseään. He pyörtyilivät nälästä, nousivat pystyyn ja jatkoivat. Ei ihme, että kimppakämpällä he riitelivät ja puhuivat toisistaan selän takana pahaa.
Mautonta? Kyllä. Hyvää telkkaria? No, vaihtaisitko muka kanavaa?
Nykyvinkkelistä on tietenkin uskomatonta, miltä ”hyvä televisio” on 20 vuotta sitten näyttänyt. Netflix-dokumentin katkelmat ensimmäisiltä kausilta ovat kauheaa katsottavaa.
Tuomarit moittivat langanlaihaa mallia hänen hieman kaarevasta vatsastaan, jota oli siksi täytynyt käsitellä rankasti Photoshopilla.
– Jos haluat syödä burgerin, heitä sämpylä pois. Me [mallit] saamme homman toimimaan, Banks sätti tuomaripömpelinsä takaa.
Yksi kilpailija painostettiin korjaamaan hampaansa puhtaasti esteettisistä syistä. Aamuyöhön jatkuneen kivuliaan operaation myötä hampaat olivat nätissä rivissä, mutta purentaongelmalle ei tehty mitään.
Toista usutettiin poistattamaan hänen hammasrakonsa. Matka tyssää muuten tähän, Banks antoi ymmärtää.
2000-luvun tosi-tv oli julmaa
Netflix-dokumentin alussa Tyra Banks kertoo halunneensa muuttaa sarjalla ”valkoista ja laihaa” mallimaailmaa. Ruskeana, kurvikkaana naisena häntä on kutsuttu pioneeriksi.
Huippumalli haussa -sarjassa Banks näyttää kuitenkin kerta toisensa jälkeen alistuneen alan, ja ehkä ennen kaikkea tv-formaatin, vaatimuksille. Tekemistä ei ohjannut se, mikä on hyvää, vaan se, mikä on hyvää televisiota.
Tämän ei pitäisi yllättää ketään. Näin isoa tv-tuotantoa ei tehdä arvot vaan katsojaluvut edellä.
Tehtävistä tehtiin kausi kaudelta järjettömämpiä. Kuvauksissa ”huippumuotia” tehtiin muun muassa syömishäiriöistä, naisiin kohdistuvasta väkivallasta, päihderiippuvuuksista ja blackfacesta.
Kilpailijoita roolitettiin heidän tietämättään ja usein mielivaltaisen oloisesti. Yhdellä kaudella iso hammasväli oli ongelma, toisella päinvastoin ihana piirre, joka erotti osallistujan muista.
Läski kilpailija keksittiin vaikka tyhjästä: puettiin joku osallistujista liian pieniin vaatteisiin ja toistettiin samaa kuvaa, jossa hän haukkaa leivosta.
Mallikokelaat eivät olleet ihmisiä, vaan formaatin etuja palvelevia hahmoja. Näyttelijöistä osallistujat erotti se, ettei heille paljastettu etukäteen, millaista tarinaa he olivat kertomassa.
Sarjan päätyttyä moni osallistuja koki jääneensä yksin. Ohjelmassa ei lopulta ollut kyse uusien huippumallien koulimisesta vaan tv-viihteestä.
Sama kylmä asenne leimasi 2000-luvun tosi-tv:tä kaikkialla, myös Suomessa. Idolsissa ja Popstarsissa tuomarit pilkkasivat surutta huonoja laulajia. Surkeat koekuvaukset olivat aikansa parasta viihdettä.
”Sosiaalisena kokeena” myyty Big Brother taas taantui tirkistelyohjelmaksi, jossa osallistujat juotettiin känniin ja pantiin paljuun. Katsojat saivat lisämaksua vastaan pääsyn suihkukameroihin. Klipit ohjelmasta kiertävät oletettavasti yhä pornosivuilla.
Kuvauksissa ei tietenkään ollut terapeutteja tukena. Jälkihoidosta ei osattu haaveillakaan.
Kaikki kuvattiin
Huippumalli haussa -sarjan synkimmät hetket ovat silkkaa Big Brotheria. Niillä ei ole enää mitään tekemistä mallin työn kanssa.
Neloskaudella vähäpukeinen miesmalli ahdisteli Keenyahia kuvauksissa. Kun Keenyah keskeytti kuvaukset ja ilmoitti asiasta, häntä ripitettiin epäammattimaisuudesta. Tyra Banks selitti, että ahdisteluun täytyy puuttua niin, ettei kenellekään tule hankala olo.
Sarjan kakkoskaudella mallit istuivat iltaa miesporukan kanssa. Shandi päätyi loppuillasta kaatokännissä sänkyyn miehen kanssa. Netflix-dokumentissa hän kertoo sammuneensa, mikä antaisi ymmärtää, että kyse oli raiskauksesta. Sarjan perusteella tapahtuneesta ei tehty rikosilmoitusta.
Tuotantoryhmä kuvasi kaiken. Se kuvasi seuraavan aamun, jolloin Shandi itki sängyssä haluavansa kuolla. Se kuvasi, kuinka Shandi soitti poikaystävälleen tunnustaakseen ”tekonsa”, ja kuinka poikaystävä huusi hänelle ”fucking bitch”.
Kuvaaminen oli ehto sille, että Shandi ylipäätään sai puhelimen käyttöönsä. Tuotannossa osallistujat suljettiin täysin omaan kuplaansa.
Välikohtauksen jälkeen Tyra Banks piti osallistujille puheenvuoron siitä, kuinka omat lihalliset halut täytyy pystyä hillitsemään. Shandille hän antoi synninpäästön siitä, että tämä oli ”pettänyt kumppaniaan”.
Kaikki tämä näytettiin tietenkin sarjassa. Se oli aikansa parasta televisiota.
