Iranin presidentinvaalien tulos kertoo laajasta tyytymättömyydestä myös maan konservatiivien joukossa.
Iranissa on eletty viime aikoina kriisistä kriisiin. Ensin tammikuussa Iran teki ilmaiskuja Irakin, Syyrian ja Pakistanin alueille. Sitten alkoivat iskut Israelin ja Iranin välillä. Iranilaiset pelkäsivät maansa ajautuvan suoraan sotaan. Siltä kuitenkin vältyttiin.
Toukokuussa Iranin presidentti Ebrahim Raisi kuoli yllättäen helikopteriturmassa. Ennenaikaiset vaalit julistettiin heti viiden viikon päähän.
Viime yönä maassa nähtiin ensimmäistä kertaa aikoihin juhlintaa kaduilla: uudistusmielinen presidenttiehdokas Masoud Pezeshkian voitti vaalien toisen kierroksen.
Vaikka äänestysprosentti jäi edelleen alhaiseksi (noin 50 prosenttiin), nousi se silti viime viikosta: vaalien ensimmäinen kierros sai vain hieman alle 40 prosenttia äänioikeutetuista uurnille. Se oli alhaisin lukema sitten Iranin islamilaisen vallankumouksen vuonna 1979, joka teki maasta tiukan shiialaisen islamilaisen valtion.
Mielenkiintoisinta Pezeshkianin voitossa onkin se, että se kertoo paljon myös Iranin konservatiivien tyytymättömyydestä maan tilanteeseen.
Paljon äänioikeutettuja jäi edelleen kotiin, ja normaalisti tällainen asetelma olisi suosinut konservatiivien ehdokasta, tässä tapauksessa Saeed Jalilia. Iranin islamilaista tasavaltaa vastustavat ovat boikotoineet vaaleja, sillä he eivät ole kokeneet edes uudistusmielisten saavan aikaan tarpeeksi muutosta maassa, jossa lopullinen päätäntävalta on maan ylimmällä johtajalla ajatollah Ali Khameneilla, vallankumouskaartilla ja uskonoppineitten neuvostolla.
Tällä kertaa tulos kertoo toisenlaista tarinaa.
Mitä ilmeisemmin monet vanhoillismieliset iranilaiset kääntyivätkin äänestämään Pezeshkiania tai päätyivät kokonaan jättäytymään uurnilta. Monet myös varmasti halusivat estää ääripäätä edustavan Jalilin pääsyn valtaan – maassa pelättiin hänen ajavan Iranin entistä räjähdysherkempään tilanteeseen. Jalili ei myöskään ollut hallinnon suosima ehdokas – se oli jo ensimmäisellä kierroksella pudonnut Mohammad Bagher Ghalibaf.
Viimeisimmissä vaaleissa ei uudistusmielisiä edes päästetty ehdolle – konservatiivien niskalenkki hallinnossa vain kiristyi.
Talous oli tällä kertaa asiantuntijoiden mukaan suurimpana huolena ihmisille. Yhdysvaltojen asettamat pakotteet maata kohtaan ovat tiukimmat maailmassa ja ne ovat vaikeuttaneet tavallisten ihmisten elämää.
Myös vuonna 2022 siveyspoliisien käsissä kuollut 22-vuotias Mahsa Amini ja tapauksesta seuranneet laajat mielenosoitukset hallinnon huivinkäyttöpakkoa vastaan vaikuttivat. Niin kuin aina ennenkin, hallinto vastasi mielenosoituksiin ankaralla kädellä: noin 500 kuoli poliisin väkivaltaan, tuhansia pidätettiin ja lopulta seitsemän teloitettiin.
Edellisen kerran uudistusmielinen presidentti voitti vaalit Iranissa 2013, kun Hassan Rouhani astui valtaan. Tällöinkin oli nähty muutama vuosi aikaisemmin laajoja mielenosoituksia hallintoa vastaan.
Maan johdossa luultavasti nyt laskelmoitiin, että laajaa tyytymättömyyttä on mahdollista rauhoitella vain uudistusmielisellä ehdokkaalla.
Rouhanin aikakaudella Iran sai neuvoteltua ydinsopimuksen Yhdysvaltojen ja EU:n kanssa. Talouspakotteista oltiin pääsemässä, kunnes Donald Trump astui Yhdysvalloissa valtaan ja perääntyi sopimuksesta.
Vastoin yleisiä luuloja, Iranissa on mahdollista vaikuttaa jossain määrin maan politiikkaan äänestämällä, tiettyjen, joskin hyvin tiukkojen raamien sallimassa tilassa.
Miten paljon muutoksia on nyt tiedossa?
Pezeshkiania on tukenut äänekkäästi muun muassa Rouhanin aikakaudelta tuttu entinen ulkoministeri Javad Zarif, joka oli avainasemassa ydinneuvotteluissa.
Samoja kasvoja tullaan varmasti taas näkemään hallinnossa, ja Iranin äänensävy länttä kohtaan tulee varmasti muuttumaan astetta pehmeämmäksi.
Pezeshkian on ilmaissut halunsa aloittaa suorat neuvottelut uudestaan lännen kanssa – tuli Yhdysvaltain presidentiksi sitten Trump tai Joe Biden.
Rouhanin aikakaudella myös siveyspoliisin valtaa kavennettiin. Näin voidaan olettaa nytkin tapahtuvan.
Pezeshkian sanoi kampanjansa aikana myös haluavansa höllentää tiukkaa verkkosensuuria – maassa lähes kaikki sosiaalisen median alustat on blokattu tällä hetkellä.
Silti on muistettava, että varsinkaan Iranin alueellinen politiikka ei ole presidentin päätäntävallassa. Israelin ja Palestiinan suhteen siis tuskin tullaan näkemään muutoksia. Samoin voidaan olettaa Libanonin, Jemenin ja Syyrian suhteen.
Iran tulee edelleen luottamaan sen liittolaisiin, eli niin sanottuun vastustuksen akseliin (axis of resistance) Lähi-idässä.
Pezeshkiania on myös kuvailtu maltilliseksi uudistusmieliseksi. Se, mitä hän tulee saamaan maassa aikaan seuraavien vuosien aikana ei varmastikaan riitä monelle, jotka ovat hallintoa viime vuosina kaduilla vastustaneet.
