Käärijä villitsee Malmössä kuin kisaisi euroviisuvoitosta tänäkin vuonna. Cha-cha-cha on osa ruotsalaisten uutta Suomi-suhdetta, kirjoittaa kirjeenvaihtaja Pirjo Auvinen.
Pirjo AuvinenPohjoismaiden-kirjeenvaihtaja
TUKHOLMA Takamaa. Sellainen Suomi oli ruotsalaisille aivan viime vuosiin saakka.
Ruotsalaisten suhde Suomeen ja suomalaisiin on muuttumassa, mutta millaiseksi, sitä pohditaan nyt Ruotsin suurimman päivälehden Dagens Nyheterin pääkirjoitus- ja kulttuurisivuilla.
Dagens Nyheter osti viime vuonna päätösvallan Helsingissä ilmestyvästä Hufvudstadsbladetista.
Kaupan jälkeen Hufvudstadsbladetin juttuja on ruvennut ilmestymään Dagens Nyheterissä. Tällä viikolla vuorossa oli HBL:n kulttuuritoimituksen esinaisen Andrea Svanbäckin kolumni.
Sen punaisena lankana oli asetelma onnettomasti rakastuneesta Suomesta, joka jää vaille ruotsalaisten aitoa vastarakkautta, vaikka Käärijä, entinen pääministeri Sanna Marin ja rivakka Nato-hakemus ovatkin hitusen muuttaneet viinan, puukkojen ja synkkyyden leimaamaa Suomi-kuvaa.
Svanbäckin hellittämätön järkytys on kirjoituksen mukaan peräisin vuodelta 2014, jolloin suositun På Spåret -tietovisan kisaajat eivät tienneet Suomen presidentin nimeä. Se oli silloin Sauli Niinistö.
Svanbäckin kirjoitukseen vastasi tämänpäiväisesssä eli perjantaina ilmestyneessä lehdessä pääkirjoitustoimittaja Susanne Nyström.
Hänestä maiden välejä ei kannattaisi verrata rakkaussuhteeseen vaan – naapuruussuhteeseen.
Nyströmistä uusien tuulien haistaminen on ollut Ruotsille ominaista, mutta moni uusi kokeilu on ajautunut umpikujaan.
Nyströmistä Suomi ei ole muutoksissaan naapuriaan hitaampi vaan pikemminkin harkitsevampi. Esimerkkeinä hän listaa koulun, maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden.
Nyströmistä Suomen ja Ruotsin välit ovat kohdillaan, kun suhtautuminen on sama kuin hyvään naapuriin eli kunnioittava.
Ja vielä niistä suomalaisnimistä. Ne ovat ruotsalaisille hankalia. Kokemukseni kuitenkin on, ettei tietämättömyys rajoitu pelkästään suomalaisiin. Jos lähtisin tekemään katugallupia tänne Tukholmaan, niin harva muistaisi Norjan pääministerin (Jonas Gahr Støre) tai Tanskan pääministerin (Mette Frederiksen) nimeä. Mutta ei se minusta kerro kiinnostuksen puutteesta tai huonoista väleistä.
Sen sijaan tästä uudesta kiinnostuksesta Suomea kohtaan kertoo esimerkiksi ruotsalaisten suosikki Käärijä, joka villitsee yleisöä Malmössä vaikkei tänä vuonna kisaakaan. Ja Sanna Marin, jonka ruotsalaiset muistavat vaikkei enää pääministeri olekaan. Marinin kuulumisia kysyttiin Gotlannisakin, vaikka varsinainen haastattelu liittyi sotilasvoimaan.
