Uuden presidentin ensimmäinen uudenvuodenpuhe lähestyy. Politiikan erikoistoimittaja Ari Hakahuhta pohtii, mitä Alexander Stubbin arvopohjainen realismi on tähän mennessä ollut.
Ari Hakahuhtapolitiikan erikoistoimittaja
Uudella presidentillä on liki vuosi takana. Sauli Niinistön aktiivisen vakauspolitiikan ajan jälkeen Alexander Stubb johtaa Suomen ulkopolitiikkaa arvopohjaisen realismin opein.
Mutta mitä se tarkoittaa?
Stubb itse on kuvannut, että Suomi edistää arvopohjaisesti muun muassa vapautta, ihmisoikeuksia, perusoikeuksia ja vähemmistöjen puolustamista.
Realismia taas on se, että maailman ongelmia, kuten ilmastonmuutosta tai sotia ei ratkaista vain samanmielisten maiden kanssa. On siis keskusteltava myös niiden kanssa, joiden arvot eivät ole samat kuin Suomen.
Joulupuuro ja Medvedevin kissa
Aloitetaan arviointi alusta: aakkosista, siis suomen kielen käytännöistä.
Arvopohjainen realismi on alisteinen sanaliitto, jonka pääsana on jälkimmäinen: realismi. Arvopohjainen määrittelee ja rajoittaa realismin luonnetta, mutta ei realismia muuksi muuta.
Medvedevin kissa on ensisijaisesti kissa, vaikka se onkin Venäjän entisen pääministerin Dmitri Medvedevin lahjoittama. Yhdyssanojen maailmassa joulupuuro on ensisijaisesti puuro ja hyvällä tuurilla siitä saa myös mantelin.
Suomen kieliopin perusteella ulkopolitiikka menee siis realismi edellä.
Presidentillinen tuki käännytyslain realismille
Muistatte varmaan ne Venäjältä tulleet talvipyöräilijät Sallan raja-asemalla.
Miltei ensi töikseen tasavallan presidenttinä Alexander Stubb antoi tukensa hallituksen valmistelemalle käännytyslaille. Laki on työkalu Venäjän järjestämää välineellistettyä maahantuloa vastaan.
Poikkeuslailla Suomi voi estää turvapaikanhakijoiden maahantulon ja kieltäytyä vastaanottamasta turvapaikkahakemuksia itärajalla.
Osa oikeusoppineista ryöpytti hallitusta, että käännytyslaki on ristiriidassa perustuslain ja ihmisoikeussopimusten kanssa.
Eduskunta hyväksyi lain. Arvopohjaisuus jousti turvallisuuspolitiikan realismin vuoksi.
Tauolla vai ilman?
Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston eli hallituksen kanssa, tietää perustuslaki.
Aiempi tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi siteerata tätä kohtaa merkittävän mittaisella tauolla lauseen osien välillä. Siis: presidentti johtaa ulkopolitiikkaa – ja tähän se pitkä tauko – yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Alexander Stubb sanoi presidentiksi kampanjoidessaan, että hän jättää lauseesta tauon pois. Stubb korosti presidentin ja hallituksen yhteistoimintaa.
Kesäkuussa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, perussuomalaisten Ville Tavio toteutti toimivaltansa rajoissa omaa arvopohjaista realismiaan. Hän päätti, että Ukrainan tukijana tunnettu Suomi ei osallistu Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvään tasa-arvoliittoumaan.
Tavion Suomi jäi pois liittoumasta, koska tarkoitus oli edistää myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa. Tarkoitus oli siis turvata juuri niitä Stubbin Suomen arvopohjaisen realismin vähemmistöjen oikeuksia.
Ulkopolitiikan ylipäällikkönä Stubb käskytti ministeriä poikkeuksellisesti julkisesti. Seuraavaksi presidentillekin on ilmoitettava, jos ulkomaankauppa- ja kehitysministeri sivuaa presidentin tonttia.
Ville Tavion päätöstä ei peruttu, mutta joulukuussa Tavion esittelemästä Suomen kansallisesta Ukrainan jälleenrakennussuunnitelmasta löytyi myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantaminen.
Realismia on se, että ulkopolitiikassa presidenttiä kuunnellaan herkällä korvalla. Yksittäinen ministeri voi sooloilla toistuvasti vain, jos hänellä on sekä hallituksen että eduskunnan tuki.
Jupakka oli ensimmäinen julkisuuteen noussut presidentin ja hallituksen rajariita. Presidenteillä on ollut tapana paaluttaa tonttinsa niin pitkälle kuin perustuslaki suinkin sallii.
Palestiinan tunnustaminen on ”ajan kysymys”, mutta minkä ajan?
Arvopohjainen realismi on alastomimmillaan Palestiinan valtion tunnustamisessa. Se on presidentin mukaan ”ajan kysymys”. Mutta minkä ajan, se on epäselvää.
Palestiinan tunnustamisen väärä ajankohta oli lähellä Hamasin lokakuun 2023 terroristihyökkäystä Israeliin. Palestiinan tunnustamisen oikea ajankohta ei kuitenkaan ollut myöskään syksyllä 2024, vaikka Kansainvälinen rikostuomioistuin syytti Israelin poliittista johtoa sotarikoksista Gazassa.
Arvopohjaisuuden hengessä Suomi äänesti syyskuussa YK:ssa Israelia vastaan ja tuomitsi Israelin siirtokunnat miehitetyillä palestiinalaisalueilla laittomiksi. Äänestyspäätöksestä ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) sai niskaansa hallituskumppanien, joidenkin kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten haukut.
Realismia on se, että Suomi tuskin tunnustaa Palestiinan valtiota silloin, kun kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset istuvat hallituksessa.
Arvopohjainen, mutta realismi ensin
Venäjän hyökkäys Ukrainaan suisti Suomen geopolitiikan pelikentälle. Geopolitiikassa maantieteellinen sijainti vaikuttaa valtion asemaan ja presidentinkin toimiin ulkopolitiikassa.
Pienessä maassa, ilkeilevän valtion naapurissa realismi nousee etusijalle.
Puheella arvopohjaisesta realismista Alexander Stubb betonoi omaa määrittely- ja päätösvaltaansa.
Stubbin arvopohjaisuus on hienosäätöä. Se on puhetta siitä, millainen realisti Suomi haluaa olla.
Arvopohjaisuus joustaa, jos realismi eli Suomen etu sitä vaatii.
Ja Suomen etua tulkitsee omalla tavallaan presidentti Alexander Stubb – päivä kerrallaan.
