Kiinan ja EU:n välit näyttävät muuttuneen kahdessa kuukaudessa kireistä rakentaviksi, kirjoittaa Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen.
Mika HentunenAasian-kirjeenvaihtaja
PEKING Kuka olisi vielä tammikuussa uskonut, että Kiina alkaa täyttää Yhdysvaltain maailmaan jättämää aukkoa? Tarjoaa vaihtoehtoa jopa transatlanttisille suhteille?
Nyt se on kuitenkin uskottava. Kiina ja EU ovat lämmittämässä suhteitaan.
Kiina-riskin purkaminen sekä valtioiden että yritysten tasolla oli EU:ssa keskeinen teema vielä tammikuussa, ennen kuin Donald Trump astui virkaansa. Kiinan harjoittama vakoilu, epäreilut kilpailukäytännöt ja suoranaiset kaupan esteet markkinoilleen pyrkiville länsiyrityksille suututtivat eurooppalaisia.
Eurooppa syytti Kiinaa kaksinaismoralismista myös ilmastopolitiikassa.
Viime vuoden lopulla Azerbaidžanissa pidetyssä ilmastokokouksessa Kiina vaati päästä suurvaltojen pöytään. Kun puhe kääntyi rahaan, Kiina asemoikin itsensä kehittyväksi maaksi, ettei joutuisi ilmastotoimien maksajaksi.
Se olisi ollut eurooppalaisten mielestä oikeus ja kohtuus, sillä Kiina on maailman suurin saastuttaja, ja sen talous on maailman toiseksi suurin.
Trump on kuitenkin jo muutamassa viikossa muuttanut maailmanjärjestystä.
Yhdysvallat on vetäytynyt Pariisin ilmastosopimuksesta ja Maailman terveysjärjestö WHO:sta, jäädyttänyt kehitysapunsa ja tukensa Ukrainalle, asettanut kovia tullimaksuja ulkomaisille tuotteille, karkottanut Yhdysvalloissa laillisesti asuneita ulkomaalaisia Etelä-Afrikan suurlähettiläs mukaan lukien ja vaatinut itselleen sekä Grönlantia että Panaman kanavaa.
Kiina näkee mahdollisuutensa koittaneen niin sanotun pehmeän valtansa lisäämiseksi maailmassa.
Ensinnäkin Kiina lisää yhteistyötä EU:n kanssa.
Kiinan ulkoministeriö kertoi alkuviikosta, että Kiina on valmis kehittämään suhteitaan EU:hun kaikilla aloilla ja tasoilla. Tänä vuonna tulee 50 vuotta siitä, kun Kiina ja silloinen Euroopan yhteisö solmivat diplomaattisuhteet.
Kiina on viime viikkojen aikana lähettänyt Eurooppaan valtuuskuntia, jotka pyrkivät edistämään kauppaa Kiinan ja EU:n välillä.
Näin optimistisia kommentteja kirvoitti viime viikolla kiinalaisten vienninedistämismatka Brysseliin:
Tämän voi nähdä merkittävänä muutoksena, sillä sähköautoista alkanut tullikiista kiristi viime vuonna EU:n ja Kiinan välejä.
Kiina on ylipäätään suhtautunut EU:hun epäilevästi. Kiinan ylintä johtoa seuraava suurvaltapolitiikan asiantuntija kuvaili taannoin Ylelle, että Kiinan presidentti Xi Jinping ”ei pidä EU:ta minään.”
Toiseksi Kiina ottaa hoitaakseen Yhdysvaltain kehitysyhteistyöprojekteja.
Yhdysvallat on ollut maailman suurin kehitysyhteistyön rahoittaja, joten Trumpin hallinnon päätös jäädyttää yli 80 prosenttia kehitysyhteistyöstä on kova isku monille kehittyville maille. Kiina on nyt tarjoutunut nostamaan profiiliaan kehitysyhteistyön saralla.
Se esimerkiksi otti lennossa hoitaakseen Kambodžassa tehtävän miinanraivaustyön, jota Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID aiemmin rahoitti.
Kiinan apuun suhtaudutaan monissa maissa varauksella. Kiina on oman ”Vyö ja tie” -ohjelmansa kautta rahoittanut mittavia rakennushankkeita Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, mutta se on vastalahjaksi vaatinut poliittista vaikutusvaltaa kyseisissä maissa ja odottanut, että esimerkiksi YK:ssa maat äänestävät Kiinan toivomalla tavalla.
Euroopassa suurimmat kiinalaisrahalla tehtävät rakennushankkeet ovat Unkarissa. Kiinalaisten avustuksella kunnostetaan parhaillaan Budapestin lentokenttää ja rakennetaan luotijunayhteyttä Budapestin ja Belgradin välille.
Kolmanneksi Kiina houkuttelee asiantuntijoita kaikkialta maailmasta.
Yhdysvaltain hallinnosta on jo kahden kuukauden aikana erotettu tai lähtenyt vapaaehtoisesti arviolta 75 000 ihmistä. Joukossa on useiden eri alojen huippuasiantuntijoita.
Kiina on houkutellut työpaikkailmoituksilla esimerkiksi liittovaltion terveysinstituutin NIH:n ja avaruushallinto Nasan asiantuntijoita. Kiinan avaruushallinto houkuttelee myös eurooppalaisia asiantuntijoita ohjelmaansa, jolla se tähtää Marsiin suuntautuviin avaruuslentoihin.
Aivovuoto Yhdysvalloista ja Euroopasta voi olla seuraava strateginen tavoite, jolla Kiina tavoittelee johtoasemaa maailmassa.
