Käännytyslaista julkisuudessa käyty keskustelu olisi antanut olettaa SDP:lle rumempiakin lukemia, mutta täysin kuivin jaloin puolue ei selvinnyt, kirjoittaa politiikan toimittaja Matti Koivisto.
Matti Koivistopolitiikan toimittaja
Keskellä syvintä lomakautta keskivertoäänestäjä on usein kiinnostuneempi mansikan hinnasta kuin politiikasta. Heinäkuun poliittinen hiljaisuus tapaa näkyä myös kannatusmittauksissa, joissa vallitsee kesäisen raukea tunnelma.
Tällä kertaa politiikan kesä pääsi alkamaan tavallista myöhemmin, kun kuumana käynyt keskustelu käännytyslaista päättyi tiukkaan äänestykseen. Heinäkuun 12. päivä laki nuijittiin läpi täysistunnossa ja eduskunta hiljeni istuntotauon ajaksi.
Tänäkin kesänä liikahdukset puolueiden kannatuksessa ovat pieniä.
Eduskuntaryhmät pääsevät aloittelemaan eri puolilla Suomea perinteisiä elokuun kesäkokouksiaan suunnilleen samassa tilanteessa, kuin mihin istuntotauon alkaessa jäätiin.
Vielä keväällä voimiensa tunnossa puhkunut SDP nuolee nyt haavojaan puoluetta repineen käännytyslakikeskustelun ja heikosti sujuneiden eurovaalien jälkeen. Hakaniemen puoluetoimistolla Ylen tuorein kannatusmittaus lienee kuitenkin helpotus, sillä vielä viime mittauksissa näkynyt pudotus näyttää nyt taittuneen.
Käännytyslaista julkisuudessa käyty julkinen keskustelu olisi antanut olettaa rumempiakin lukemia. Esimerkiksi lain puolesta äänestänyt SDP:n ensimmäisen kauden kansanedustaja Helena Marttila kuvasi Helsingin Sanomien haastattelussa saamaansa kansalaispalautetta ”punavihreän kuplan teurastukseksi”. Lopulta kuitenkin myös enemmistö demariäänestäjistä hyväksyy lain ja sen perustelemisen kansallisella turvallisuudella.
Täysin kuivin jaloin vaa’ankieliasemaan äänestyksessä päätynyt puolue ei kuitenkaan selvinnyt. Ylelle kannatusmittauksia tekevän Taloustutkimuksen tausta-aineistosta selviää, että käännytyslain hyväksyminen näkyi selvänä notkahduksena SDP:n kannatuksessa äänestyksen jälkeisellä viikolla, mutta sen jälkeen kannatus on ollut korkeammalla tasolla.
Julkisuuteen puolueen sisältä nimettömänä lauotut kitkerät kommentit eivät myöskään lupaa seesteistä syksyä suurinta oppositiopuoluetta luotsaavalle Antti Lindtmanille ja eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Tytti Tuppuraiselle.
Alkaako hallituksessa kuplia?
Helppoa syksyä ei ole tiedossa hallituksessakaan. Perussuomalaisille kesä on tuonut tervetulleen tauon leikkauskeskustelusta, mutta syksyisen budjettirumban pyörähtäessä käyntiin valtiovarainministeri Riikka Purra pääsee jälleen antamaan kasvot laajaan äänestäjäjoukkoon osuville säästötoimille.
Kesän mittaan myös perussuomalaisten kannatus on elpynyt, mutta on edelleen noin neljä prosenttiyksikköä eduskuntavaalien tulosta matalammalla tasolla.
Erityisesti kato on käynyt työntekijöiden keskuudessa. Perussuomalaiset oli pitkään suosituin puolue työntekijöiden joukossa, mutta nyt Taloustutkimuksen mukaan SDP ja perussuomalaiset ovat tasoissa.
Perussuomalaisten suosiota työntekijöiden joukossa tuskin nostaa se, että syksyllä hallituksen työlistalla on muun muassa irtisanomisten helpottaminen ja ensimmäisen sairauspäivän muuttaminen palkattomaksi. Myös työmarkkinoilla voi jytistä, kun viime kevään yhteenotoista sisuuntuneet ammattiliitot ovat uhanneet hakea syksyn liittokierroksella korvausta hallituksen läpi ajamille hankkeille.
Kokoomuksen äänestäjillä sen sijaan ei ole hätää. Pääministeripuolue paistattelee jälleen kannatusmittauksen kärkipaikalla eduskuntavaalien tulosta paremmalla kannatuksella.
Pääministeri Petteri Orpon suurin haaste on pitää perussuomalaiset tyytyväisenä tilanteessa, jossa hallituskumppanin äänestäjien tyytymättömyys kasvaa.
Eduskunnassa kolme uutta puoluejohtajaa
Syksyn aikana eduskunnassa kyntensä pääsee näyttämään peräti kolme uutta puoluejohtajaa. Kesän aikana sekä keskusta että RKP valitsivat uudet puheenjohtajat, vasemmistoliitto taasen valitsee uuden puheenjohtajan lokakuussa.
Oppositiopuolue keskustan kannatuksessa Antti Kaikkosen valinta ei ole näkynyt toistaiseksi millään tavalla. Valintansa jälkeen Jyväskylässä Kaikkonen pyrki laskemaan keskustaväen korkeita odotuksia kuvailemalla itseään tavalliseksi pulliaiseksi, ei siis miksikään ihmemieheksi tai sateentekijäksi. Lupaus on pidetty. Ihmeitä ei ole tapahtunut.
Pidempiaikaisena trendinä kummastusta herättää myös se, että perussuomalaisten laskenut kannatus ei näytä hyödyttävän keskustaa millään tavalla. Puolueet kuitenkin käyvät kisaa pitkälti samoista äänestäjistä samoilla alueilla, kuten Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja huomauttaa.
Hallituspuolue RKP:n Anders Adlercreutzin valinta puheenjohtajaksi ei sekään ole näkynyt puolueen kannatuksessa, joka on pysynyt sitkeästi eduskuntavaaleja matalammalla tasolla.
Pahimmat paineet kannatuksen suhteen puolue sai kuitenkin karistettua eurovaaleissa. Ne osoittivat puolueen uskollisten äänestäjien valinnan hetkellä lopulta sujauttavan RKP:n ehdokkaan numerolla varustetun lapun uurnaan siitä huolimatta, että hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa nostattaa edelleen näppylöitä ruotsinkielisissä piireissä.
Vasemmistoliiton lokakuussa aloittava uusi puheenjohtaja on vielä elokuussa täysi arvoitus. Kisaan ei ole ilmoittautunut toistaiseksi yhtään ehdokasta. Ylen kyselyssä vasemmistoliiton vaikuttajat nostivat suosikeikseen kansanedustajat Veronika Honkasalon sekä Minja Koskelan, mutta mustana hevosena mainintoja keräsi myös entinen jalkapalloilija, nykyinen kansanedustaja Timo Furuholm.
Uudella puheenjohtajalla on suuret saappaat täytettävänään. Li Anderssonin puolueelle tuoma järisyttävä eurovaalivoitto näkyy puolueen korkeassa eduskuntavaalikannatuksessa edelleen.
Anderssonin kadotessa syksyllä kotimaan politiikasta Brysseliin nähdään pystyykö puolue pitämään uusista kannattajistaan kiinni, vai onko nosteessa kyse poliittisten linjausten sijaan Anderssonin henkilökohtaisesta karismasta.
