Iso osa hyvinvointialueista voi tarjota jatkossa ainoastaan ne palvelut, jotka laki vaatii. Niidenkin turvaaminen voi olla vaikeaa, kirjoittaa Yle Tampereen politiikkaan erikoistunut toimittaja Vanessa Valkama.
Vanessa Valkamatoimittaja
Hyvinvointialueiden paljon puhtut säästöt alkavat nyt näkyä yhä useammalle suomalaiselle. Tuttua palvelua ei välttämättä enää saa ainakaan entiseen tapaan tai jonotusaika venyy kohtuuttoman pitkäksi.
Sosiaali- ja terveyspalveluista on pakko leikata, koska laki määrää alueet säästämään. Talous pitää saada tasapainoon vuoteen 2026 mennessä.
Tehtävä on valtava. Ainakin puolet alueista on jo ilmoittanut, etteivät ne aio tai pysty säästämään tarpeeksi vaaditussa ajassa.
Vaikka aikataulu ei pitäisi, jokaisella alueella on edessä mittavia leikkauksia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laskenut, että muutosohjelmien kokonaissäästötavoite on yhteensä 2,8 miljardia euroa vuosille 2024–2026.
Säästöjä haetaan nyt erityisesti sellaisista palveluista, joita alueiden ei ole lain mukaan pakko järjestää.
Tämä selvisi, kun Yle kysyi hyvinvointialueilta niiden säästösuunnitelmista.
Nämä palvelut ovat säästölistan kärjessä
Ei-lakisääteisiä palveluita ovat esimerkiksi ikäihmisten kuntouttava päivätoiminta, omaishoidon tuen lisät sekä nuorten maksuton ehkäisy, josta kolme hyvinvointialuetta leikkaa ensi vuonna säästöjen takia.
Pirkanmaalta kerrotaan, että ilmainen ehkäisy joutui leikkauslistalle osin siksi, että palvelu ei ole lakisääteistä.
Esimerkiksi Satakunnan hyvinvointialueella voidaan luopua säästöjen saamiseksi kaikista palveluista, jotka eivät ole lakisääteisiä, kertoo hyvinvointialuejohtaja Kirsi Varhila.
Hän mainitsee esimerkkeinä jo valmiiksi rajoitetun maksuttoman ehkäisyn, pelastustoimen palvelutason sekä kehitysvammaisten työosuusrahan.
Usein ei-lakisääteiset palvelut ovat ennaltaehkäiseviä, eli ne voivat vähentää tarvetta kalliimmille palveluille.
Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialue pitää kiinni myös sellaisista ei-lakisääteisistä tehtävistä, jotka lisäävät väestön hyvinvointia ja terveyttä ja tuovat säästöä pidemmällä aikavälillä.
Etelä-Savon hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälän mukaan alueilla voi myös olla erilaisia tulkintoja siitä, mikä on lakisääteistä ja mikä ei.
Palveluiden turvaaminen jo nyt vaikeaa
Lain mukaan hyvinvointialueiden täytyy turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut alueensa asukkaille. Siksi helpointa on säästää niistä palveluista, joita laki ei pakota tuottamaan.
Säästösummat ovat kuitenkin niin suuria, että leikkaukset osuvat myös lakisääteisiin palveluihin. Pian on pakko vetää raja siihen, milloin palvelu ei ole enää lain rajoissa eli riittävä.
Hyvinvointialueet ovat jo sulkeneet terveyskeskuksia, irtisanoneet henkilöstöä sekä säästäneet esimerkiksi vanhusten hoiva-asumisesta.
Säästöjen takia tulevaisuudessa monet pienemmät paikkakunnat voivat menettää lähipalvelunsa kokonaan.
13 hyvinvointialuetta kertoo Ylelle, että lakisääteisten palveluiden turvaamisessa on jo selkeästi haasteita, koska raha ei riitä, väestö ikääntyy ja henkilöstöstä on pulaa.
Useat alueet kritisoivat rahoitusmallia, jossa hyvinvointialueen rahoitus tulee pääosin valtiolta.
Käytännössä tämä johtaa siihen, että hyvinvointialueet joutuvat leikkaamaan palveluista, kun niillä ei ole mahdollisuutta lisätä tulojaan, sanoo kunta-ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Anni Jäntti Tampereen yliopistosta.
Hänen mukaansa alueiden alkutaipaleella päätökset ja valinnat ovat liittyneet paljolti siihen, mistä voitaisiin säästää.
Useat alueet kertovat Ylelle keskittyvänsä nykyisessä taloustilanteessa lakisääteisten palveluiden tuottamiseen.
– Nykyinen rahoitusmalli ei valitettavasti mitenkään mahdollista muuta kuin lakisääteisten palveluiden tuottamisen, toteaa Kymenlaakson hyvinvointialueen johtaja Harri Hagman.
Jäntin mukaan hyvinvointialueiden verotusoikeus antaisi niille mahdollisuuden vaikuttaa itse omaan talouteensa.
– Silloin alue voisi nostaa rahoituksen veronkorotuksilla sellaiselle tasolle, että leikkauksia ei olisi pakko tehdä samaan tapaan kuin nyt.
Leikkauksia nuorilta ja vanhoilta
Koska lakisääteiset hommat on pakko hoitaa, säästöjä pitää puristaa pienistä puroista.
Siksi säästölistalla voi olla myös palveluita, jotka eivät ole kuin pisara hyvinvointialueiden budjeteissa.
Itä-Uudellamaalla esitettiin maksuttoman ehkäisyn yläikärajan laskemista, vaikka se olisi tuonut alueelle esityksen mukaan säästöä ainoastaan alle 20 000 euroa.
Vastuualuejohtaja Ilona Koskenniemi perustelee esitystä sillä, että virkamiesten tehtävä on ehdottaa kaikkea ei-lakisääteistä, mistä voisi karsia.
Lopulta Itä-Uudellamaalla ei laskettu ikärajaa.Sen sijaan Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa päädyttiin rajaamaan nuorten maksutonta ehkäisyä.
Arvio säästöistä on satoja tuhansia euroja.
Alueiden täytyy säästää moninkertaisesti enemmän. Esimerkiksi Pirkanmaalla pelkästään kuluvan vuoden alijäämä on lähes 70 miljoonaa euroa.
Tästä arviolta 364 000 euroa saadaan maksuttoman ehkäisyn rajauksella.
