Elokapinan kesäkuinen Myrskyvaroitus-kampanja tuli päätökseen sunnuntaina.
Mielenosoituksia kampanjassa oli kaikkiaan viisi, joista näkyvyyttä saivat etenkin kansainvälisiin otsikoihinkin noussut aktivisti Greta Thunbergin tähdittämä 25. kesäkuuta järjestetty mielenosoitus sekä jälleen poliisin toimivaltuuksien rajoista keskustelua herättänyt mielenosoitus Länsiväylällä perjantaina 28.6.
Nyt luvassa on tauko, ennen kuin liike palaa sanojensa mukaan kaduille syyskuun alussa.
Jos julkisuuden määrä – ei sen sävy – toimii mittarina, voi Elokapina varmasti hyristä tyytyväisyyttään.
Elokapinasta kirjoitettiin kesäkuussa suoraan tai välillisesti Ilta-Sanomissa 29 kertaa, Iltalehdessä 15 kertaa, Helsingin Sanomissa noin 30 kertaa ja Ylellä 19 kertaa. Tähän suorat lähetykset, televisio- ja radiojutut päälle.
Julkisuutta edesauttoi toki Greta Thunbergin julkisuusarvo, mutta merkittävissä määrin myös poliisin ja Elokapinan yhteinen historia. Moni odotti, millaisin keinoin Elokapina mieltään osoittaa ja kuinka poikkeuksellisiin otteisiin tällä kertaa puututaan.
Ja juuri otteet nousivat taas syyniin.
Länsiväylällä pidetyn perjantaisen mielenosoituksen jälkeen Elokapina syyttää poliisia poliisiväkivallasta. Samaan aikaan poliisi epäilee viittä mielenosoittajaa rikoksista, kuten virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja pahoinpitelystä, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, pahoinpitelystä, ja virkamiehen vastustamisesta.
Elokapinasta väännetään myös Arkadianmäellä.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen koskien poliisin toimintaa Elokapinan mielenosoituksissa.
Keskustan kansanedustaja Pekka Aittakumpu puolestaan kerää allekirjoituksia toimenpidealoitteeseen Elokapinan kieltämiseksi, jolle ainakin perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä on ilmaissut tukensa. Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Otto Meri on vaatinut Elokapinan lakkauttamista jo pitkään.
Politiikan ulkopuolella liike on saanut sivustatukea niin henkisesti kuin rahallisesti merkittäviltä nimiltä ja tahoilta.
Koneen Säätiö jakoi viime vuonna 200 000 euron rahoituksen Elokapinan Metsän vuoro -hankkeelle ja toukokuussa elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki lupasi maksaa Myrskyvaroitus-kampanjan potentiaalisia sakkoja. Liikkeelle ovat aiemmin tukeaan osoittaneet myös talousvaikuttaja Sixten Korkman, miljardööri Ilkka Herlin sekä useat kotimaiset artistit.
Iso taistelu käydäänkin nyt siitä, mihin suuntaan yleinen mielipide kääntyy.
Sillä tukijoiden lisäksi löytyy myös vastustajia.
Uutissivustojen ja somen kommenttipalstat ovat tukiviestien lisäksi pullollaan Elokapinaan voimakkaan negatiivisesti suhtautuvia puheenvuoroja. Muun muassa tuore Sirpa Selänteen avautuminen ja sitä seurannut keskustelu kertovat kuinka monen mielestä mielenosoitukset ovat totaalista ajanhukkaa. Monen suomalaisen sympatiat eivät suinkaan ole protestien osalta mielenosoittajien, vaan poliisin puolella.
Tähän tiivistyy Elokapinan ongelma.
Kansalaistottelemattomuus ajaa ilmastosanoman yli
Elokapinan tarkoitus on nostaa esille huoli ilmastosta, mutta huomio kääntyy kerta toisensa jälkeen kansalaistottelemattomuuteen ja poliisin voimankäytön rajoihin. Vaatimus ilmastohätätilan julistamisesta jää jalkoihin.
Monella tapaa taitavasti yhteiskunnan ja median aallokossa navigoiva liike saattaa tehdä tässä julkisuuspelin osalta toistuvan laskuvirheen.
Elokapina tietää, että sen poikkeukselliset toimet testaavat poliisin ja sovinnaisen suomalaisen yhteiskunnan totuttuja rajoja.
Elokapinan syytökset poliisiväkivallasta ovat ilmiselviä ja ohittamattomia uutisaiheita, joita median on käsiteltävä, lukee banderollissa mitä tahansa.
Huomio kiinnittyy poliisiin ja lain tulkintaan. Ja ihan syystä.
Protestit nostavat esiin, kuinka mielenosoituksissa laillisen toimintatavan valinta tuottaa poliisille vaikeuksia.
Näin, vaikka ennakkotapauksiakin on.
Suomessa mielenosoituksista säädetään kokoontumislaissa. Kokoontumislaki on erityislaki suhteessa poliisilakiin. Rauhanomaisten mielenosoitusten kohdalla poliisin tulee siis ensisijaisesti toimia kokoontumislain puitteissa.
Tämä ei ole aina ollut poliisille selvää.
Kun Helsingin käräjäoikeus käsitteli viime vuonna Elokapinan vuonna 2020 Kaisaniemessä tapahtunutta mielenosoitusta, totesi käräjäoikeus tuomiossaan, että poliisiorganisaatiossa vallitsi tapahtuma-aikaan ilmeisen vääriä käsityksiä lakien suhteesta ja soveltamisesta.
Poliisi oli katsonut voivansa perustaa mielenosoituksen siirtymismääräyksen kokoontumislain 20. pykälään tai poliisilakiin. Käräjäoikeus katsoi, että poliisin pitäisi mielenosoituksia siirtäessään katsoa ensisijaisesti kokoontumislain 10. pykälää. Tuomio ei ole lainvoimainen.
Kokoontumislain 10. pykälässä sanotaan, että poliisi voi yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan osoittaa kokouksen siirrettäväksi, jos se esimerkiksi vaarantaa ihmisten turvallisuutta tai ”häiritsee kohtuuttomasti sivullisia tai liikennettä”.
Käräjäoikeus katsoi, ettei näin vuonna 2020 Unioninkadulla tapahtunut.
Tapaukseen viittaa myös Elokapina kirjoittamassaan avoimessa kirjeessä syyttäjälaitokselle.
Esimerkiksi viime viikolla Länsiväylällä tapahtuneen mielenosoituksen osalta onkin siis kysyttävä, vaaransiko mielenosoitus ihmisten turvallisuutta ja häiritsikö se ”kohtuuttomasti” liikennettä.
Tämä on tulkintakysymys.
Elokapina vetoaa kirjeessään ennakkotapauksena muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimevuotiseen tuomioon, jonka mukaan ”tiesulkumielenosoitukset nauttivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 11:n takaamaa kokoontumisvapauden suojaa”.
Liikkeellä on näin ollen hyvät mahdollisuudet voittaa juridiikka puolelleen.
Se ei silti takaa yleisön suosiota.
Ilmasto on kuumentunut ennennäkemättömiin mittoihin – se on tieteellisen tiedon pohjalta totta. Tiukempia ilmastotoimia vaativille protesteille on sikäli helppo nähdä moraalinen oikeutus ympäri maailmaa.
Briteistä alkunsa saanut Elokapinan esikuva Extinction Rebellion on synnyinmaassaan jo lopettanut laajaa yhteiskunnallista häiriötä tuottavat edesottamuksensa.
Aika näyttää, kerääkö Elokapina toiminnallaan ilmastosta huolestuneita mukaan vai kääntääkö se yleisen mielipiteen itseään vastaan.
