Hallitus yrittää saada investointituillaan kasvua vauhtiin. Jotta investointitukia voisi jakaa, pitää ministereiden ruveta tekemään päätöksiä valtion omaisuuden myynnistä.
Ari Hakahuhtapolitiikan erikoistoimittaja
Suomen talouden ankeus jatkuu pitempään kuin ministerit ja johtavat budjettivirkamiehet vielä keväällä olettivat. Talous kasvaa kyllä tänä vuonna, mutta vauhti alkaa kiihtyä vasta vuonna 2025.
Tavallinen kaduntallaaja näkee myöhästyneen startin siinä, että työttömyys kasvaa tänä vuonna.
Ministereille sama nihkeys lisää tuskittelua parempien aikojen odotuksesta. Takaraivoissa kummittelee pelko siitä, kertyykö verotuloja odotuksiin nähden riittävästi vai pitääkö sittenkin vielä leikata lisää tai korottaa veroja.
Vielä tänään leikkausten ja veronkorotusten kokonaismäärää ei koroteta.
Niin budjettipäällikkö Mika Niemelä kuin ylin kirstunvartija Riikka Purrakin (ps.) vakuuttavat, että ukkospilvien lomasta näkyy jo ”valopilkkuja siellä täällä”. Hallitus toivookin kädet ristissä, että talous alkaisi oikeasti kasvaa. Se helpottaisi monta asiaa.
Auringonpaistetta odottaessa valtiovarainministeriön keväinen ennakointi ensi vuoden valtion tulojen ja menojen alijäämästä petti. Ei siis riitä, että valtio ottaa ensi vuonna uutta velkaa keväällä povatut 10,7 miljardia euroa, vaan tarvitaan 12,2 miljardia.
Persnetto vain lisääntyi.
Hallitus yrittää avittaa tukirahoilla yritysvetoista kasvua
Sitten siihen talouskasvun taikomiseen.
Talouskasvua ei voi hallinnollisilla päätöksillä määrätä. Hallitus voi yrittää auttaa kasvun käynnistymistä esimerkiksi tutkimus- ja kehitysrahoja sekä investointitukia jakamalla.
Hallitus – ja vielä enemmän Suomi – tarvitsisi nyt yritysvetoista talouskasvua ja tuottavuuden nousua niin yksityisillä kuin julkisillakin työpaikoilla. Suomalaisten yritysten pitää pystyä myymään tuotteitaan enemmän.
Jos kaikesta jaetusta rahasta huolimatta kasvu ei starttaa, pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja valtiovarainministeri Riikka Purra vaikuttavat kehnoilta kasvun taikureilta.
Monen kiroamat menoleikkaukset ja veronkorotukset eivät liity kasvun vauhdittamiseen. Niillä hallitus yrittää suitsia paisuvaa velkataakkaa. Itse asiassa leikkaukset ja veronkorotukset silpaisevat pienen osan kasvusta pois.
Yritysmyyntejä odotetaan Länsiradan kaltaisten investointien maksajiksi
Hallitus on sopinut, että luvatut neljän miljardin euron investointituet tällä hallituskaudella eivät saa lisätä valtion velkaa.
Esimerkiksi paljon puheissa ollut Länsiradaksi kutsuttu Turun tunnin juna on hanke, joka saa investointitukea.
Hallitus hakee investointien rahoitukseen rahaa liikelaitosten tuloutuksista, osingoista ja pääomanpalautuksista, sekä osakemyynneistä tai yritysmyynneistä.
Tarvittavasta neljästä miljardista eurosta on kasassa nyt noin reilu miljardi, puolitoista. Toistaiseksi suurin siivu, noin 800 miljoonaa euroa kertyy Valtion asuntorahaston tuloutuksista.
Valtiovarainministeriön virkahenkilöt suhtautuvat nuivasti investointiohjelmaan, jonka rahoitusta ei näy eikä kuulu. Hallitus on myös itse päättänyt, että ensin pitää löytyä ne rahat, sitten vasta rahat ohjataan investointitukina eteenpäin.
Samanlainen aikomus oli myös demarivetoisilla Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallituksilla. Tulevaisuusinvestoinnit kuitenkin tehtiin ensin, mutta omaisuudenmyynti ei lopulta kuitannutkaan investointeja kokonaan.
Orpon hallituksella on siis hyvä huono esimerkki ihan lähihistoriassa. Nyt on määrä menetellä toisin.
Lisää päätöksiä investointituista syksyllä, milloin rahoista?
Hallitus aikoo sopia uusista investointihankkeista syyskuun alussa kaikkien ministereiden budjettiriihessä.
Niinpä pian pitää alkaa selvitä, mitä valtion omistuksia on tarkoitus myydä.
Valtioneuvoston kanslian eli pääministerin ministeriön omistaohjausosasto rupeaa siis myymään valtion omistusyhtiöitä.
Toinen vaihtoehto olisi vaatia valtion pörssiomistuksia hoitavaa Solidiumin lappamaan rahaa investointeihin eli tilittämään osinkoja tai osakemyyntien tuottoja hallituksen hankkeisiin.
Keväällä hallitus jo varautui tulevaan ja ehdotti eduskunnalle vähimmäisomistusrajojen pudottamista esimerkiksi lentokenttäyhtiö Finaviassa, VR:ssä, Postissa ja kaasuyhtiö Gasumissa. Nuo kaikki yhtiöt ovat mahdollisia myyntikohteita.
Kesäkuussa esimerkiksi Viron valtio laittoi omistamansa rautateiden tavaraliikenneoperaattorin Operailin myyntiin.
Petteri Orpo ja Riikka Purra siunaavat jossain vaiheessa, mikä on marssijärjestys.
Myydäänkö osia edellä luetelluista firmoista vai pistetäänkö lihoiksi tavanomaisempia omistuksia Solidiumin kautta: Stora Ensoa, Sampoa, Metsoa, Nokiaa vai jotakin muuta?
Nykyinen taloustilanne vaan ei suosi pörssiosakkeiden myyntejä. Ainakin ahneimpien sijoittajien mielestä kurssit matavat.
Edesmennyttä Mauno Koivistoa lainaten: ”tarttis tehrä jotain”, jotta rahat investointeihin löytyvät.
Ja kerrataan vielä: niiden investointien pitäisi auttaa talouskasvua vauhtiin.
