Vasemmiston ja liberaalien pelko entistä oikeistolaisemmasta politiikasta leimaa uuden komission kautta, kirjoittaa Ylen EU-kirjeenvaihtaja Hannele Muilu.
Hannele MuiluEU-kirjeenvaihtaja
STRASBOURG Ranskan presidentti Jacques Chirac pohti aikoinaan komissaarien asemaa:
– Paavo, mitä ne komissaarit ovat? Lentelevät tuolla ympäriinsä. Minä en tiedä edes heidän nimiään, Chirac sanoi pääministeri Paavo Lipposelle viittoen yläilmoihin.
– Mehän näistä asioista päätämme, Chirac korosti.
Näin muistelee vieressä seissyt valtioneuvoston silloinen valtioneuvoston virkamies Mikko Norros.
Chirac viittasi EU:n jäsenmaiden johtajien valtaan.
Puheena oli komissaarien määrän vähentäminen ennen EU:n itälaajentumista vuonna 2004. Suomi piti kiinni siitä, että kaikilla jäsenmailla on oma komissaari.
Nyt on valittu 27 komissaaria, kullekin jäsenmaalle omansa. Joillakin on tuhti salkku ja joillakin kevyt. Suomen Henna Virkkusella on raskaan sarjan salkku.
Kaikkien komissaarien nimiä ei ehkä moni suomalainenkaan tule oppimaan heidän viisivuotiskaudellaan, muutoin kuin Suomen Virkkusen.
Valta keskittyy myös yhä paljon jäsenmaille. Valtaa on yleensä eniten siellä, missä rahat ovat. EU-valtiot antavat rahat EU-budjettiin.
Riita jäi hampaankoloon
Komissiolla on kyllä valtaa. Komissio on tavallaan EU:n hallitus, joka käynnistää direktiivien ja muiden asioiden valmistelut. Sen jälkeen asiat puikkelehtivat EU-parlamentin, maiden ministerien ja komissaarien käsittelyssä.
Tärkeistä ja kovapalkkaisista viroista kertoo sekin, että nimityksiin tuli nyt ruma kärhämä loppumetreillä.
Sosiaalidemokraatit eivät halunneet laitaoikeistolaisena pitämäänsä ECR-ryhmään kuuluvaa Raffaele Fittoa komission varapuheenjohtajaksi. Vastineeksi keskustaoikeisto eli EPP vastusti demarien ehdokasta Teresa Riberaa varapuheenjohtajaksi. Jarrutus kesti viikon ja sen jalkoihin jäi myös Virkkunen. Lopulta sopu syntyi.
Riita jäi kuitenkin hampaankoloon.
Uutta komissiota ei hyväksytty kovin suurella enemmistöllä. Esimerkiksi moni demari äänesti vastaan tai tyhjää.
Myös Vihreiden ryhmässä oli paljon vastustajia mukaan lukien Maria Ohisalo. Vihreät kokivat tulleensa syrjäytetyksi, kun he eivät olleet tekemässä viime hetken sopua.
ECR-ryhmä äänesti vastaan paitsi ryhmän italialaiset, jotka olivat niin tyytyväisiä Fitton paikasta, että äänestivät koko komission jatkoon.
Espanjan EPP-puolue teki loppuun asti sisäpolitiikkaa ja äänesti vastaan.
Eurooppa on oikeistolainen
Kaiken taustalla on demarien ja liberaalien pelko entistä oikeistolaisemmasta politiikasta. Se tulee leimaamaan koko kautta.
Komissaareista 14 edustaa keskustaoikeistolaista EPP-ryhmää. Jäsenmaista monessa on vallassa EPP-puolue, joka lähetti Brysseliin oman naisen tai miehen.
Myös parlamentti on entistä oikeistolaisempi, koska EPP voitti EU-vaalit selvästi. Se ei saa yksin aikaan päätöksiä, mutta ilman sitä eivät muut saa enemmistöä aikaan. Lisäksi laitaoikeisto kasvatti paikkamääräänsä.
Tämä voi tarkoittaa oikeistolaisempaa politiikkaa. Se näkyisi esimerkiksi maahanmuuttoasioissa ja ilmastopolitiikassa.
Sosiaalidemokraatit pelkäävät, että EPP hakee tukea asioilleen oikealta kansalliskonservatiivisesta ECR-ryhmästä ja laitaoikeiston Patrioottien ja Suverenistien ryhmistä.
EU:n seuraava laajentuminen on vasta tulollaan. Kun se tapahtuu, jokainen maa tuskin saa omaa komissaaria. Pesteihin tulee varmaankin jokin kiertävä systeemi. Muuten komissaarien paikoista tapellaan entistä lujemmin.
