Miksi Trump kritisoi ankarasti kaikkia muita tahoja paitsi Venäjää?
Euroopassa on viime viikkoina ihmetelty, onko Yhdysvallat yksinkertaisesti vaihtanut puolta ja liittoutumassa Venäjä kanssa.
Presidentti Donald Trump myötäilee Venäjän Vladimir Putinin kantoja sekä Ukrainan että Naton suhteen. Hän näyttää olevan valmis hylkäämään vuosikymmenien liittolaissuhteet.
Trumpin Venäjä-myönteisyyteen on etsitty syitä vuosikausia.
Vuonna 2017 Yhdysvaltain tiedustelupalvelut julkaisivat yksiselitteisen raportin, jonka mukaan Venäjän Putin oli määrännyt operaation, jonka tarkoitus oli vaikuttaa vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.
Tiedustelupalveluiden mukaan operaation tavoitteena oli heikentää amerikkalaisten luottamusta demokraattiseen vaalijärjestelmään ja tukea Trumpin valintaa presidentiksi.
Trumpille kaikki aiheesta sen jälkeen käynnistyneet tutkinnat ovat olleet pelkkää poliittista ajojahtia.
Asia nousi jälleen pintaan surullisen kuuluisassa lehdistötilaisuudessa, jossa Trump haukkui Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyä.
Alla oleva video näyttää, miten Trump esiintyi helmikuussa kiihtyneesti Valkoisessa talossa. Trump sanoi, että hän ja Putin ovat olleet ilkeän noitavainon kohteena:
Trumpin Venäjä-suhteessa on jotain hyvin poikkeuksellista.
Ennen vuoden 2016 vaaleja Trump julkaisi vaalikirjan Crippled America. Kirjassa hän haukkuu itselleen tyypilliseen tapaan kaikki mahdolliset tahot Kiinasta Yhdysvaltain liittolaisiin.
Sen sijaan Venäjästä hän ei sano koko kirjassa juuri mitään.
Miksi Donald Trump toimii näin?
Kysymys on nostanut taas esiin lukuisia teorioita aiheesta.
1. Väite: KGB:n värväämä tai painostama ”Krasnov”
Jo vuosia on esitetty erilaisia väitteitä siitä, että venäläiset kiristävät Trumpia jollakin raskauttavalla tiedolla.
Väitteiden mukaan Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB olisi iskenyt kiinni kiinteistömiljönääri Trumpiin jo 1980-luvulla.
Mitään näistä väitteistä ei ole koskaan voitu todistaa.
Nämä väitteet ovat nousseet jälleen alkuvuodesta pinnalle.
Kazakstanin tiedustelun johtajana työskennellyt Alnur Musajev väitti, että KGB värväsi Trumpin tämän vieraillessa Neuvostoliitossa vuonna 1987.
Mussajev on entinen KGB-agentti. Hänen mukaansa KGB käytti tuolloin 40-vuotiaasta Trumpista koodinimeä ”Krasnov”.
Myös useat muut länteen päätyneet entiset KGB-agentit ovat esittäneet väitteitä Trumpin KGB-yhteyksistä.
Esimerkiksi aiheesta kirjoitetussa American Kompromat -kirjassa haastateltujen tiedustelulähteiden mukaan narsistinen ja helposti manipuloitava kiinteistömoguli oli erinomainen kohde hyväksikäytettäväksi.
Kirjan mukaan Trump oli pikemminkin KGB:n käyttämä ”tiedusteluhyödyke” (asset) kuin varsinainen vakooja.
Trump vieraili vuonna 1987 Neuvostoliitossa venäläisten kutsumana. KGB:n toimintatapaan kuului tuohon aikaan seurata nuorta rikasta amerikkalaista liikemiestä hyvin tarkasti.
Trumpin tekemästä matkasta on esitetty erilaisia väitteitä. Huomiota herätti se, mitä tapahtui matkan jälkeen samana vuonna.
Moskovassa käyntinsä jälkeen Trump julkaisi useissa yhdysvaltalaislehdissä itse maksamansa koko sivun ilmoituksen, jossa hän kritisoi sitä, että Yhdysvallat maksaa liikaa liittolaisten suojelusta.
Trump väitti ilmoituksessaan, että esimerkiksi Japani ja Saudi-Arabia olivat häikäilemättömästi käyttäneet hyväkseen Yhdysvaltoja. Hänen mukaansa niiden tulisi maksaa Yhdysvalloille suojelusta.
Lehti-ilmoitus herätti aikoinaan hämmennystä, sillä se käänsi koko ajatuksen Yhdysvaltain liittolaisuussuhteista päälaelleen. Nyt sen ajatuksista tuntuu tulleen Yhdysvaltain virallista ulkopolitiikkaa.
Vuonna 2017 julkisuuteen tuli niin sanottu Steele-kansio. Se oli raportti, jonka oli laatinut Britannian ulkomaantiedustelupalvelun entinen Venäjä-expertti Christopher Steele Yhdysvaltain demokraattipuolueen toimesta.
Raportti väitti muun muassa, että venäläisillä oli Moskovassa vuonna 2013 salaa kuvattua materiaalia Trumpista. Raportin mukaan videolla näkyi Trump ja prostituoituja harjoittamassa jonkinlaisia pissaleikkejä.
American Kompromat -kirjassa haastateltu entinen KGB-upseeri Juri Švets ei usko Steele-kansion pissavideoväitteitä. Hänen mukaansa KGB:n mahdollisuudet kiristää liittyvät pikemminkin Trumpin pitkäaikaisiin taloudellisiin yhteyksiin venäläisten ja Venäjän mafian kanssa.
Mitään todisteita väitteiden tueksi ei kuitenkaan ole paljastunut.
Sekä eri mediat että ainakin Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI ovat tutkineet Steele-kansion väitteitä, mutta mitään videoita tai muita todisteita ei ole tullut esiin.
2. Trump ihailee diktaattoreita
Trumpin Venäjä-mielisyys voi johtua myös hyvin yksinkertaisesta asiasta: Trump ihailee Putinia, joka hallitsee täydellisesti maataan.
Toimittaja Gabriel Gatehouse kertoo The i-paper -lehdessä olleensa aikoinaan BBC:n tutkivan journalismin erikoisryhmässä, joka yritti löytää todisteita Steele-kansion väitteistä. He jäljittivät lähteitä eri maista, mutta eivät koskaan löytäneet mitään konkreettista, saati pissavideoita.
Gatehouse arvelee, että totuus on ehkä paljon yksinkertaisempi: Trump ihailee Putinia.
Trump ei ole erityisemmin peitellyt Putinia tai Kiinan Xi Jinpingiä kohtaan tuntemaansa kunnioitusta.
Hän on kehunut molempia nerokkaiksi, oveliksi ja vahvoiksi johtajiksi.
Ihailua voi selittää myös kateus autoritäärisiä johtajia kohtaan, CIA:n entinen vastavakoilujohtaja Susan Miller puolestaan arvioi.
– Trump pitää Putinista, koska Putin kontrolloi täydellisesti maataan. Ja Trump haluaa samanlaisen vallan omaan maahansa, Miller arvioi New York Timesin haastattelussa.
Miller johti aiemmin mainitun, Venäjän vaalivaikuttamista vuoden 2016 vaaleissa koskevan Yhdysvaltain tiedustelupalveluiden raportin tekemistä.
Johtuu Trumpin Putin-myönteisyys mistä tahansa, lukuisat amerikkalaislähteet ovat kertoneet, että vakoojan koulutuksen saanut Putin näyttää olevan varsin hyvä manipuloimaan Trumpia.
3. Trumpin syvä inho Ukrainaa kohtaan
Trumpin ajatusmaailmassa Ukrainan ja Venäjän suhde on monimutkaisella tavalla muuttunut osaksi Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa.
Trumpia raivostutti, että Venäjän sekaantuminen vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin varjosti hänen voittoaan. Hän näki asiaan liittyneet tutkinnat ajojahtina.
Hän ei suinkaan syyttänyt tapahtuneesta Putinia vaan on etsinyt syyllisiä muualta.
Lukuisat Trumpin ensimmäisen kauden viranhaltijat ovat kertoneet, että Trumpin ajatuksissa sekoittuvat hänen sisäpoliittiset vastustajansa ja Ukraina-asiat.
Jo tammikuusta 2017 käydystä puhelinkeskustelusta alkaen Putin alkoi syöttää Trumpille ajatusta, että Ukraina on korruptoitunut maa, jonka juonittelijat toimivat Trumpia vastaan.
Saman vuoden kesällä Trumpin Putin-myötäily sai jopa hänen omat ulkopoliittiset neuvonantajansa hermostumaan. Kyse oli presidenttien ensimmäisestä tapaamisesta Saksan Hampurissa.
Trumpille oli valmisteltu tapaamista varten kovia argumentteja Venäjän toimista, mutta Trump tyytyi kuuntelemaan Putinin taitavaa manipulointia.
Putin syötti Trumpille myös ajatusta suurvaltojen etupiireistä ja historiasta.
Hänen mukaansa Venäjällä oli oikeus puuttua Ukrainan asioihin samaan tapaan kuin Yhdysvallat oli tehnyt aikaisemmin muille maille. Olihan presidentti Theodore Roosevelt katsonut sata vuotta sitten, että Yhdysvalloilla oli oikeus puuttua Etelä-Amerikan asioihin.
Putin oli tehnyt kotiläksynsä ja tiesi, että Trump ihailee Teddy Rooseveltiä.
Trump alkoi pian itse levittää perättömiä salaliittoteorioita, joiden mukaan Yhdysvaltain 2016 presidentinvaaleihin olikin sekaantunut Ukraina eikä Venäjä.
Trump vaati heinäkuussa 2019 puhelimitse Ukrainan Zelenskyiä tutkimaan väitettä Ukrainan sekaantumisesta vaaleihin sekä Joe Bidenin perheen liiketoimia Ukrainassa ehtona sotilasavun jatkamiselle Ukrainaan.
Näiden Trumpin henkilökohtaisten ja Yhdysvaltain ulkopoliittisten asioiden sotkeminen aiheutti Yhdysvalloissa valtavan skandaalin ja johti Trumpin ensimmäiseen virkarikossyytteeseen.
4. Juonikas Kiina-diplomatia?
Varsinkin jotkut Trumpin puolustajat esittävät, että Trumpin nykyisen Venäjä-myönteisyyden taustalla on ehkä ovelaa diplomaattista logiikkaa.
Heidän mielestään Trumpin hallinnon Venäjä-politiikan tavoite on hajottaa Kiinan ja Venäjän välisiä suhteita.
Yhdysvallat näkee Kiinan strategisena päävastustajanaan.
Monille republikaaneille Ukrainan sota on ärsyttävä sivuongelma, joka pitäisi saada pois päivänjärjestyksestä, jotta Yhdysvallat voisi keskittyä Kiinaan.
Trumpin ymmärtäjät vertaavat hänen politiikkaansa Yhdysvaltain legendaariseen ulkoministeriin Henry Kissingeriin. Kissinger lähensi Kiinaa ja Yhdysvaltoja, lyödäkseen kiilaa kommunistisen Kiinan ja Neuvostoliiton väliin.
Jos tämä on Trumpin strategia, se ei näytä kovin uskottavalta.
Kiina ja Venäjä ovat lähentyneet viime aikoina entisestään.
Joe Biden pyrki presidenttikaudellaan vahvistamaan Yhdysvaltain liittolaissuhteita, jotta Yhdysvallat olisi vahvempi kamppailussa Kiinaa vastaan.
Voi kysyä: miten Yhdysvaltoja vahvistaa se, että se hyökkää nyt pitkäaikaisia liittolaisiaan vastaan kauppasodalla ja kyseenalaistamalla Natoa?
Euroopan ja pienten valtioiden kannalta erityisen vaaralliselta kuulostavat ajatukset suurvaltojen etupiireistä.
Siinä ajattelussa Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina sopisivat asioista muiden pään yli.
Mutta jos voimaan perustuva suurvaltakilpailu on Trumpin pohjimmainen motiivi, niin miksi bisnesmies on valmis antamaan Venäjälle Euroopassa suuria myönnytyksiä ilman, että saa mitään vastineeksi?
