Terveydenhuollon priorisointi, maakuntavero, sairaaloiden lakkauttaminen – niin kommunistit kuin liberaalit puhuvat vaaliteemoista, jotka ovat valtakunnanpoliitikoille liian arkoja.
Oudot petikaverit, englanniksi strange bedfellows, on politiikan klassikkotermi, jota käytetään, kun hyvin erilaiset poliittiset ryhmät löytävät toisensa ja päätyvät yllättäen ajamaan yhdessä jotain yksittäistä poliittista päämäärää tai keinoa.
Ylen vaalitentissä oli tiistaina koolla ilahduttavan paljon juuri tällaisia toisilleen kummia petikavereita eli pienpuolueiden johtajia.
Toisin kuin vaalitenteissä yleensä, seitsikko löysi toisistaan ”petikavereita” yli tyypillisten vasemmisto-oikeisto- tai konservatiivi- liberaali-jakolinjen ulkopuolelta.
Puheenjohtajat ja yksi pääsihteeri eivät näyttäneet lainkaan pelkäävän sitä, että ovat yksittäisistä asioista samaa mieltä kollegan kanssa, joka löytyy poliittisen nelikentän toiselta äärilaidalta – eli on poliittinen vastustaja.
Juuri tämä on pienpuolueiden voimavara. Tuomalla esiin uusia ja epätyypillisiä ajattelutapoja, ja yhdistelemällä niitä keskenään epäsovinnaisilla tavoilla, voidaan kehittää ratkaisuja niin sanotusti laatikon ulkopuolelta.
Tässä muutama nosto aiheista, joissa pienpuolueet erottuivat tentissä politiikan valtavirrasta poikkeavalla tavalla.
1) SKP:n ja liberaalien yhteinen verohaave
Suomen kommunistinen puolue SKP haluaisi, että pääomaveroja maksettaisiin myös osana kuntaveroa, joten ei ole lähtökohtaisesti kovin yllättävää, että SKP antaisi hyvinvointialueille verotusoikeuden.
SKP:n pääsihteerin Tiina Sandbergin kanta on linjassa myös sen kanssa, että eduskuntapuolueista vasemmisto ja vihreät suhtautuvat maakuntaveroon myönteisesti.
Yllättävämpää onkin, että myös oikeistopuolue, veronmaksajan lompakkoa tarkkaan varjeleva Liberaalipuolue kannattaa hyvinvointialueiden verotusoikeutta. Pääsääntöisesti uudet verot ovat oikeistopuolueille myrkkyä.
Puheenjohtajan, helsinkiläisen Lassi Kivisen mukaan vero ei tässä asiassa ole kuitenkaan mikään mörkö, vaan palvelee kokonaisuutta tehokkaasti.
Alueilla olisi suurempi kannuste huolehtia omasta taloudestaan, kun ne ovat itse vastuussa verotuksestaan.
Kohonnut verorasitus voidaan Kivisen kompensoida madaltamalla muita veroja niin, ettei kokonaisveroaste nouse.
2) Sairaalaverkon karsiminen
Valtakunnanpolitiikassa sairaalaverkkoon kajoaminen on tabu.
Hallituspuolueille se on ollut mahdotonta, ja vastaavasti oppositio on ryöpyttänyt hallitusta sairaaloista välikysymykselläkin.
Pienpuolueissa näkemykset jakautuvat huomattavasti laajemmin.
Kristallipuolueen Sanna Seesvalon mukaan on selvää, ettei kaikissa ”tuppukylissä” ei ole järkeä pitää kaikkia erikoistason palveluita ja keskittämistä tarvitaan.
Myöskään Avoimen puolueen Thierry Botty van den Bruele ei sulje sairaalaverkon karsimista pois. Hän olisi valmis keskittämään esimerkiksi kalliita silmälääkärin palveluita tiettyihin sairaaloihin.
Täysin toista mieltä on valta kuuluu kansalle -puolueen Antti Asikainen, joka pelkää syrjäseutujen näivettymistä sen seurauksena.
3) Terveydenhuollon priorisointi
Kolmas yllätys on pienpuolueiden laajasti myönteinen kanta terveydenhuollon palveluiden priorisoimiseen. Sillä tarkoitetaan hoitoja ja terveydenhuollon palveluita, jotka julkisen terveydenhuollon tarjonnasta olisi mahdollista karsia. Listalle on väläytetty on esimerkiksi uusia kalliita syöpähoitoja.
Poliitikoille kysymys on vaikea, vaikka resurssien rajallisuudesta on puhuttu vuosia.
Radikaalia onkin, että pienpuolueiden enemmistö karsisi palveluvalikoimaa. Esimerkiksi vapauden liiton Ossi Tiihonen uusisi sote-järjestelmän kokonaan. Hän tehostaisi sitä käyttämällä yksityisiä palveluntarjoajia ja ottaisi vakuutusyhtiöt vahvemmin mukaan.
Vain kaksi puoluetta, SKP ja eläinoikeuspuolue eivät nostaneet kättään kun kysyttiin, kuka priorisointia kannattaa.
Demokratian uudistajat?
Pienpuolueet ovat demokratialle tärkeitä, koska ne voivat ravistella isojen puolueiden luutuneita näkökulmia. Ne ovat notkeampia, koska niillä ei ole vakiintuneen puolueen ja sen kannattajakunnan odotusten painolastia harteillaan.
Pienpuolueilla on ollut kuitenkin ollut monissa vaaleissa surkeahko menestys. Yhdenkin valtuutetun läpi saaminen on tuskan takana.
Jos pienpuolueen ehdokkaat valtuustoihin pääsevät, heidän pitäisi osata säilyttää tiistaina nähdyn tentin puoluerajat ylittävä ote myös päättäjänä ja liittoutua, sillä yhdestä valtuutetusta ei ole politiikan uudistajaksi.
Silloin pieni puolue jää kuriositeetiksi.
