Putin sai mitä halusi. Kaksi suurvaltaa vie ja muu maailma vikisee. Kuin Neuvostoliiton aikoina, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen Washingtonista.
Mika Mäkeläinenulkomaantoimittaja
WASHINGTON Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli etukäteen vakuuttanut, että puhelinkeskustelussa Venäjän presidentti Vladimir Putin suostuisi Yhdysvaltain ajamaan aselepoon.
Toisin kävi.
Puhelun jälkeen Trump julisti onnistumiseksi sen vähän mitä hän ja Putin onnistuivat sopimaan: Venäjä ei iske Ukrainan energialaitoksiin ja infrastruktuuriin kuukauteen, jos Ukraina tekee samoin. Venäjän tulkinta tosin oli vielä rajallisempi: kyse olisi vain energiainfrastruktuurista.
Laajemman aselevon esteeksi Putin kasasi Ukrainalle mahdottomia ehtoja ja esteitä.
Laiha lopputulos paljasti turvallisuuspoliittisen asetelman nokkimisjärjestyksen: Putin-Trump-Ukraina-Eurooppa.
Ensin Trump painosti myönnytyksiin Ukrainaa, joka ehdotti osittaista aselepoa. Lopulta Trump taivutti Ukrainan hyväksymään kattavan aselevon.
Sitten tuli Putin, joka pakotti Trumpin hyväksymään aselevon, joka koskee lähinnä vain energiantuotantoa – koska Ukrainan iskut Venäjän öljynjalostamoihin ovat yksi Ukrainan harvoista valteista sodassa.
Pahnan pohjimmaiseksi jäi Eurooppa, jonka Trump ja Putin sivuuttivat kokonaan.
Valkoisen talon julkaisema muistio puhelinkeskustelusta on paljastava. Sen sisältö liukuu heti Ukraina-alun jälkeen aserajoituksiin, Lähi-itään, Iraniin ja kahden suurvallan tulevaan yhteistyöhön. Viesti päättyi visioon ”valtavista talousdiileistä”.
Aivan kuin Trumpiin vetoava teksti olisi kirjoitettu Kremlissä.
Putin sai mitä halusi eli pääsi neuvottelemaan tasaveroisena Yhdysvaltain kanssa kaiken maailman asioista, tapahtui Ukrainassa mitä tahansa.
Kaksi suurvaltaa vie ja muu maailma vikisee. Kuin ennen vanhaan Neuvostoliiton aikoina.
Sodan aloittanut paariavaltio olisi tuskin voinut toivoa enempää.
Trump vaatii Ukrainalta nöyrtymistä, kiitollisuutta, tukien takaisinmaksua ja myönnytyksiä hyökkääjälle. Trump ei kuitenkaan – ainakaan julkisesti – vaadi Putinilta mitään, kuten The New York Times -lehden kolumnisti Thomas Friedman huomauttaa.
Putinin epämääräinen lupaus rauhaan pyrkimisestä näyttää riittävän Trumpille.
Putin voi rauhassa pelata aikaa ja odottaa Trumpin penäävän yhä lisää myönnytyksiä sodan heikommalta osapuolelta Ukrainalta, koska myönnytyksiä on helpompi kiristää Ukrainalta.
Trump haluaa ensisijaisesti aseleposopimuksen. Sen ehdot ovat toissijaisia. Jonkinlainen tilapäinen rauha olisi riittävä lopputulos, eikä tyylipisteillä tai oikeudenmukaisuudella ole väliä.
Uutiskanava CNN:n sotilasasiantuntija, amiraali James Stavridis arvioi tiistai-iltana, että pelikenttä on nyt Putinin hallussa.
Euroopassa Trumpin suhtautuminen Putiniin ja aseleponeuvotteluihin on herättänyt kiivaita tunteita.
Kyse ei kuitenkaan ole vain linjariidoista vaan myös tärkeysjärjestyksestä. Yhdysvalloille Ukraina ei nykyisin ole huipputärkeä murhe.
Trump vain haluaa Ukrainan pois päiväjärjestyksestä, jotta voi kääntää katseensa kotimaahan tai korkeintaan Aasiaan – ja samalla kääntää selkänsä Euroopalle.
Trumpin ja Putinin puhelinkeskustelu ei ollut Yhdysvalloissa edes päivän ykkösuutinen, vaan se, ylittikö Trump toimivaltansa lähettäessään laittomasti maahan saapuneita siirtolaisia pikavauhdilla El Salvadoriin oikeuden määräyksistä piittaamatta.
Washingtonista on Kiovaan melkein 8 000 kilometriä ja Trumpin aikana se näkyy täällä kaikessa.
On tosin myönnettävä, että myös Yhdysvaltain etelärajalta kertyy sama määrä kilometrejä Eurooppaan, eivätkä Amerikan mantereen ongelmat juuri kiinnosta Eurooppaa.
