Suomen tapa keskittää kauppaa voimakkaasti ei ole pelkästään voittava kortti, kirjoittaa taloustoimittaja Janne Toivonen.
Janne Toivonentaloustoimittaja
Redin kauppakeskus Helsingin Kalasatamassa on ollut viime vuodet irvailun kohde.
Viime syksynä Redi kävi syvällä.
Helsingin Sanomat uutisoi perjantaina, että Redi olisi mennyt konkurssiin, elleivät omistajat olisi pääomittaneet sitä viime syksynä 180 miljoonalla eurolla.
Redi on ollut tappiollinen ongelmatapaus alusta asti.
Se avattiin vuonna 2018 Kalasataman keskeneräiselle alueelle. Ihmiset eivät löytäneet tietään sokkeloisessa ja huonosti opastetussa keskuksessa edes keskeisimpiin paikkoihin, kuten metroon tai oikeille pysäköintipaikoille.
Sitten tulivat koronapandemia ja inflaatio. Asiakkaat karkasivat nettiin ja kauppakeskuksiin, mutta Rediin eivät siinä määrin kuin omistajat olisivat toivoneet.
Kävijämassaa olisi jo, toisin kuin Redin avattua ovensa. Kalasatamassa on yli 11 000 asukasta ja 13 000 työpaikkaa. Mutta Redi alisuorittaa.
Se on kooltaan pääkaupunkiseudun 6. suurin kauppakeskus mutta myynniltään 12:s. Jos lasketaan myyntiä suhteessa kokoon eli euroja per neliömetri, sijoitus tippuu edelleen ja myynti on samaa luokkaa kuin retrorouheassa Malmin Novassa Pohjois-Helsingissä.
Pientä uskoa sijoittajiin voi valaa se, että Redi kasvatti viime vuonna myyntiään noin viisi prosenttia edellisvuoteen verrattuna ja teki historiansa parhaan tuloksen.
Hypermarketit maistuvat suomalaisille
Redi on Suomen mittapuulla enemmänkin yksittäistapaus.
Muuten kauppakeskuksilla on mennyt viime aikoina hyvin – niin hyvin, että monessa yli 60 000 asukkaan kaupungissa ydinkeskustojen liiketilat ovat kauppakeskusten avaamisen jälkeen tyhjentyneet.
Kauppakeskukset ovat suosittuja mutta ryystävät elinvoimaa perinteisistä keskustoista. Päinvastainen esimerkki on Tampere, joka on satsannut voimakkaasti ydinkeskustaan ja pitänyt sen elävänä.
Erityisen innokkaasti suomalaiset ovat viime vuosina käyneet hypermarketeissa, eli Prismoissa ja Citymarketeissa. Ne tuottavat merkittävän siivun menestyvien kauppakeskustenkin tuloksista.
Markettimarkkinan kahdestaan jakavat S- ja K-ryhmä hilasivat molemmat myyntiään selvästi ylös vuosina 2019–2023: S-ryhmä kasvatti markettikauppaansa noin 25 prosenttia ja Kesko päivittäistavaramyyntiään lähes 15 prosenttia.
Suomalaiset ovat edelleen markettikansaa, homo marketicus.
Selitystä on haettu kätevyyden ja kustannustehokkuuden yhdistelmästä, joka korostuu kun taloudessakin on pyyhkinyt jo monta vuotta huonosti.
Huonoina aikoina arvostetaan hintaa ja mennään kaupoille käytännöllisyys edellä.
Kiez hajauttaa, Suomi keskittää
Kaupunkikehityksessä Suomi, jopa Helsinki, kulkee omia polkujaan.
Muuallekin Eurooppaan mahtuu kauppakeskuksia, mutta myös vanhojen keskustojen tiiviydestä ja elävyydestä pidetään huolta.
Eurooppalaisittain ihastellaan Berliinin kiezejä eli suomeksi kulmakuntia. Se tarkoittaa, että joka kaupunginosassa on elävät lähipalvelukorttelit, väkeä ja elämää.
Myös Tukholman uutta Norra Djurgårdsstadenia rakennetaan elävyys keskiössä.
Alue on kuin Ruotsin Kalasatama, 30 000 asukkaan kaupunginosa ydinkeskustan lähellä, metrolinjan varrella ja merenrannalla Silja Linen terminaalin ympäristössä.
Mutta koko lähtökohta on päinvastainen: vähemmän keskittämistä, enemmän hajauttamista.
Pelkästään päiväkoteja tulee alueelle kymmenkunta, koska ruotsalaisten mielestä lähipalveluiden tulee olla aidosti lähellä, ja pieniä yksiköitä on myös helppo lisätä tai vähentää, kun kaupunki muuttuu.
Suomi kulkee kuitenkin keskittämisen tiellä.
Sijoittajat karsastavat kivijalkatiloja, sillä niihin on hankalampi saada vuokralaisia. Osin tämä johtuu siitä, että keskittäminen on niin vahva trendi.
Kalasatama, josta rakentuu Norra Djurgårdsstadenin tavoin 30 000 asukkaan asuinalue, päätettiin niputtaa yhden ison kauppakeskuksen ympärille.
Se ei ollut taivaasta tiputettu ainoa vaihtoehto.
Vaihtoehtona olisi ollut pudottaa Redin koko vaikkapa puoleen ja ripotella runsaasti kivijalkaliikkeitä tiiviisiin kortteleihin, joissa voi nyt ihastella rappukäytävien auloja ja pyörävarastoja.
Isoa, keskitettyä massaa perusteltiin tiiviydellä ja taloudella. Lukujen valossa se ei ole ainakaan tähän mennessä ollut oikea valinta.
Analyysin taustaksi on haastateltu Redin kauppakeskusjohtaja Mika Mustasiltaa, Aalto-yliopiston tutkimuspäällikkö Aija Staffansia ja Suomen Kauppakeskusyhdistyksen toiminnanjohtajaa Mikko Östringiä.
