Riitainen ja epäsuosittu hallituskoalitio kaatui erimielisyyksiin taloudesta. Hallitus tullaan muistamaan heikkoudestaan, kirjoittaa Ylen ulkomaantoimittaja Leonard Wilhelmus.
Leonard Wilhelmusulkomaantoimittaja
Kun Saksa vielä sulatteli koko muun maailman tavoin Yhdysvaltojen vaalitulosta, maan liittokansleri Olaf Scholz tiputti todellisen uutispommin.
Scholz kertoi keskiviikkoiltana, että hän erottaa hallituksen valtiovarainministeri Christian Lindnerin. Se merkitsi kolmen puolueen hallituskoalition hajoamista.
Edessä on ennenaikaiset vaalit, jotka Scholz haluaa vasta maaliskuussa, oppositio aiemmin. Keskellä maailmanpoliittista myllerrystä Saksalla ei ole enää toimintakykyistä hallitusta.
Euroopan mahtimaan politiikka on kriisissä ja sen talous sakkaa.
Hallituspuolueiden väliset ideologiset erot talouskysymyksissä leimasivat koko kolmevuotista hallituskautta.
Scholzin sosiaalidemokraattinen SPD sekä vihreät halusivat elvyttävämpää ja vasemmistolaisempaa talouspolitiikkaa. Se ei kuitenkaan käynyt kolmannelle hallituskumppanille, Lindnerin talousoikeistolaiselle liberaalipuolue FDP:lle.
Näin Scholz ilmoitti Lindnerin erottamisesta:
Talouserimielisyydet olisivat ehkä olleet ratkaistavissa, jos taloudella olisi mennyt hyvin.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Saksan talous ei ole kasvanut kahteen vuoteen, eikä tulevaisuuskaan näytä hohdokkaalta. Kuvaavaa on, että vientivetoisen automaan kruununjalokivi Volkswagen suunnittelee ensimmäistä kertaa tehtaidensa sulkemista Saksassa.
Hallitus päätyi siis jakamaan niukkuutta, mikä toi puolueiden väliset ideologiset erot selvemmin esiin.
Hallituksen epäsuosiota lisäsivät Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama energiakriisi ja voimakas hintojen nousu.
Ilman halpaa venäläistä energiaa Saksan talousihmeeltä putosi pohja. Euroopan talousveturista on tullut Euroopan kasvun jarru.
Heikko taloustilanne näkyy hallituksen kannatusluvuissa.
Hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on liikkunut noin 30 prosentin tuntumassa. Hallituksen jättäneen FDP:n kannatus jää monissa kyselyissä alle liittopäiville tarvittavan viiden prosentin äänikynnykseen.
Hallituksesta piti tulla Saksan uudistaja, kun konservatiivisten kristillisdemokraattien pitkä aikakausi vallassa päättyi.
Uudistukset jäivät kuitenkin puolivillaisiksi. Asiaa pahensi hallituksen sekava viestintä ja riitely julkisuudessa.
Sekavuudesta esimerkki on Ukrainan tuki. Saksa on kyllä tukenut Ukrainaa merkittävästi, mutta Scholzin jatkuva jarruttelu aseavussa on vienyt siltä uskottavuutta.
Kun Eurooppa kaipasi suunnannäyttäjää, Saksa empi. Mielikuva heikosta Saksasta jäi elämään.
Scholz johdatti Saksan toki ulkopoliittisesti uudelle aikakaudelle niin kuin lupasi heti Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan alettua.
Hänen johdollaan Saksa luopui toisen maailmansodan jälkeisestä periaatteestaan, ettei se aseista sotaa käyvää maata. Scholz lupasi myös 100 miljardia euroa maansa puolustusvoimien vahvistamiseen.
Armeijan uudistus on kuitenkin edennyt takellellen, eikä Saksan puolustusta ole saatu korjattua uskottavaksi.
Puolivillaista sekin siis.
