Presidentti Alexander Stubbin ja hänen puolisonsa ensimmäinen valtiovierailu on päättynyt. Ruotsissa presidentin rooli oli vielä hakusessa, arvioi kirjeenvaihtaja Pirjo Auvinen.
1. Tuttavallista ja liioittelevaa
Alexander Stubb on nyt ollut Suomen tasavallan presidentti vajaat kaksi kuukautta. Ensimmäinen virallinen valtiovierailu suuntautui perinteiden mukaisesti Ruotsiin.
Kuninkaanlinnan sisäpihan ensi askeleista saattoi nähdä, että Stubb ei halua mokata. Hän keskittyi kunigas Kaarle XVI Kustaan rinnalla kulkemisiin, oikeissa kohdissa pysähtymisiin ja oikeissa kohdissa kääntymisiin ja kääntymisiin niin, että se näkyi kauas.
Mutta roolin hakeminen näkyi selkeästi heti vierailun alkajaisiksi, kun valtionpäämiehet antoivat lyhyet lausuntonsa. Ruotsin kuningas pysytteli papereissa, puhui puolustusliitto Natosta niin, että jokainen sana oli erikseen punnittu ja arvioitu. Puhe oli instituution, ei henkilön.
Stubb oli arvioinut tilanteen toisin. Ei papereita, ei edes ranskalaisia viivoja. Stubb ilmoitti olevansa enemmän ruotsalainen kuin koskaan ennen, mikä tuntuu äkkiseltään ehkä vähän oudolta itsenäisen Suomen vastavalitun päämiehen suusta.
Samat lapsuusmuistot Tukholman huvipuisto Gröna Lundista, isän sotalapsiajasta ja lätkäreissusta Göteborgiin kuultiin myös Stubbin puheessa Ruotsin valtiopäivillä. Lisättynä musiikkimuistoilla Eva Dahlgrenista, Ulf Lundellista ja monista muista.
2. Reissu-Alex
Presidentti Stubb on jo ennen ensimmäistä valtiovierailua ehtinyt käymään jo ulkomailla Ukrainan Kiovassa, Belgian Brysselissä ja kotimaassa Joensuussa ja Tohmajärvellä. Ensi viikonloppuna matka suuntautuu Vaasaan, seuraavalla viikolla taas ulkomaille ja niin ilmeisesti myös sitä seuraavalla.
Göteborgin yliopistolla Tampereelta kotoisin oleva Hannes Karjalainen kysyi sen mitä moni muukin on matkojen pyörityksessä ihmetellyt. Miten selkeä on työnjako presidentin ja hallituksen ulkopolitiikasta?
Hannekselle Stubb vastasi, että muuttunut maailmantilanne heijastuu, ja mutkistaa tulkintoja. Esimerkeiksi Stubb mainitsi Gazan ja Ukrainan. Kuuluvatko ne EU:n ulkopuolisina presidentille? Vai tekeekö EU:n apu niistä hallituksen päätösvaltaan kuuluvia?
Valtiovierailun päätteeksi Stubb kuitenkin vakuutti samaan kysymykseen, ettei yhteistyö voisi sujua paremmin kuin mitä se nyt hänen ja Orpon hallituksen kesken sujuu.
3. Stubb on spontaani ja sellaisena pysyy
Presidentinvaalin aikaan Stubbin miinukseksi laskettiin se, mitä ministeri- ja puoluejohtajavuosina oli monesti todistettu: spontaanius.
Se putkahti pintaan myös Göteborgissa. Seurueet olivat siirtymässä maaherran päivällisiltä satamaan kun Stubb huomasi suomenlippuja vilkuttavia lapsia. Hän huudahti jo kaukaa, että haluatteko ottaa selfieitä eli kännykkäkuvia. Presidentti innostui niin, että vieressä seissyt ja varjoon jäänyt kuningas joutui hoputtamaan, että pitäisi jatkaa eteenpäin.
Innostuneisuus on viehättävä ominaisuus, mutta siinä piilee myös arviointivirheen vaara. Lasten tikkatauluksi männävuosina heittäytynyt Stubb muistuu varmasti monen mieleen.
4. Media muutti puolison mallinukeksi
Stubbin puolisolla Suzanne Innes-Stubbilla on pitkä ura yritysjuristina. Hän joutui kuitenkin jättämään päivätyönsä sen jälkeen kun puoliso valittiin presidentiksi. Tiedossa on kuitenkin opetustehtäviä Aalto-yliopistossa.
Valtiovierailulla ei jäänyt epäselväksi, että kyse on ilmeisen onnellisesta pariskunnasta.
Ruotsin matkalla julkisuus muutti kuitenkin presidentin puolison lähinnä vaatepuuksi, jonka vaalea mekko ja hohtava iltapuku saivat vaatteista ymmärtävät haltioihinsa. Niissä nähtiin glamouria, kuninkaallista loistoa, niin ylisanoja ei säästelty.
Mutta eikö ollut aika odotettavaa, että presidentin puoliso pukeutuu kauniisti, koska on aamusta iltaan valokeilassa? Eikö kaikki muu olisi ollut aika outoa?
Ja vielä: tähän muottiinko haluamme pitkälle koulutetun ammatti-ihmisen seuraavaksi kuudeksi vuodeksi tunkea?
