Janne Puhakan kuoleman uutisointi on ollut poikkeuksellista. Osa jutuista on pinnallisia, osa lisää ymmärrystä merkittävästä ongelmasta, kirjoittaa rikostoimittaja Tuomas Rimpiläinen.
Tuomas Rimpiläinenrikos- ja oikeustoimittaja
Raaka ja törkeä henkirikos.
Näin voi tiivistää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden päätöksen, jolla se tuomitsi Rolf Nordmon elinkautiseen vankeuteen ex-miesystävänsä Janne Puhakan henkirikoksesta.
Janne Puhakka kuoli rikoksessa, joka on henkirikokseksi tuiki tavallinen Suomessa.
Suomessa lähes 90 prosentissa henkirikoksia tekijä on mies. Noin puolet henkirikoksia on sellaisia, joissa sekä tekijä että uhri ovat miehiä. Kaikkein yleisin henkirikos on Suomessa sellainen, jossa mies surmaa entuudestaan tuntemansa miespuolisen tuttavansa.
Toiseksi yleisin henkirikostyyppi on sellainen, jossa mies surmaa puolisonsa tai ex-puolisonsa.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin henkirikoskatsaus vuodelta 2024 kertoo, että vuosina 2009–2022 henkirikostyyppi oli toiseksi yleisin. Parisuhdemurhista valtaosassa tapauksia mies surmasi puolisonsa ja noin viidessä prosentissa entisen puolisonsa. Tunnetusti eron uhka tai sen konkretisoituminen korostavat vakavan väkivallan vaaraa parisuhteessa.
Nordmo ja Puhakka olivat miespari, mikä ei henkirikostilastoissa korostu, mutta parisuhdehenkirikoksena kyseessä tosiaan on toiseksi yleisin henkirikostyyppi.
Miksi valitettavan tavallisesta ja rikosoikeudellisesti varsin tavanomaisesta henkirikoksesta kirjoitettiin aivan poikkeuksellinen määrä uutisia?
Mikä on riittävä määrä juttuja?
Yksi ilmiselvä syy on Janne Puhakan näkyvyys ja tunnettuus julkisuuden henkilönä. Median logiikassa tällaisen henkilön kuolema henkirikoksen uhrina on iso uutinen, vaikka teko itsessään kuuluisi ”tavanomaisten” henkirikosten luokkaan.
Puhakka oli myös huippu-urheilija, sillä hän pelasi jonkin aikaa SM-liigassa. Hän oli ensimmäinen huippukiekkoilija, joka uransa jälkeen kertoi julkisesti homoudestaan. Myös se perustelee hänen kuolemansa tutkinnan ja oikeuskäsittelyn keskimääräistä tarkempaa seuraamista.
Juttujen määrää ja näkökulmaa voi toki aina kritisoida perustellusti tai perusteettomasti. Kritiikin vastaanottaminen kuuluu journalismin luonteeseen, kuten myös ajoittaiset ylilyönnit journalismin sisällössä.
Yksi merkittävä näkökulma on kuitenkin jäänyt huomaamatta. Se on parisuhdeväkivallan saama huomio.
Toiseksi yleisemmäksi henkirikostyypiksi parisuhdehenkirikokset saavat osakseen suhteettoman vähäistä huomiota. Juuri tässä henkirikoslajissa julkisuus voi parhaimmillaan toimia jopa ennalta estävänä voimana.
Julkisuuden avulla lisääntyy ymmärrys parisuhdeväkivallalle tyypillisestä kontrollista, mustasukkaisuudesta ja väkivallan vakavoitumisen kierteestä.
Tässä mielessä julkisuuden henkilöihin liittyvät rikokset ovat inhimillisen tragedian lisäksi tilaisuuksia nostaa esiin yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita, jotka voivat avata suomalaisten silmät näkemään merkittäviä ongelmia maassamme.
