Kun suhde Yhdysvaltoihin on koetuksella, EU on kääntänyt katsettaan yhä visummin Kiinaan. Kiinan ja EU:n väliset ongelmat eivät kuitenkaan ole kadonneet, kirjoittaa taloustoimittaja Elli-Alina Hiilamo.
Elli-Alina Hiilamotaloustoimittaja
Käänne on selvä.
Viime vuosina komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on toistuvasti puhunut Kiina-riippuvuuden riskeistä ja tuonut esiin, kuinka Kiina-kaupan epätasapaino haittaa Eurooppaa.
EU:n suhteet Kiinaan ovat olleet vähintäänkin jännitteiset, mutta tänä vuonna äänenpainoihin on tullut muutos.
Tammikuun lopussa von der Leyen sanoi Maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa näkevänsä mahdollisuuden syventää EU:n suhdetta Kiinaan. Von der Leyenin mukaan EU:n täytyy olla Kiina-suhteessaan rakentava ja löytää ratkaisuja, jotka hyödyttävät molempia.
Myös Suomessa on kuultu vastaavia lausuntoja. Kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) kirjoitti helmikuussa, että taloudellinen yhteistyö Kiinan kanssa ”tukee Eurooppaa” ja ”antaa mahdollisuuden heikentää Kiinan ja Venäjän yhteistyötä”.
Myönteisempien Kiina-kommenttien taustalla on epäilemättä transatlanttisten suhteiden turbulenssi. Presidentti Donald Trump on horjuttanut Euroopan luottoa Yhdysvaltoihin ja siksi Euroopan on kannattanut kääntää katsetta enemmän itään.
Mutta alkaako tästä todella EU:n ja Kiinan välisten suhteiden uusi aikakausi?
Se näyttää epätodennäköiseltä.
Kiinaa ja Eurooppaa hiertävät ongelmat eivät ensinnäkään ole kadonneet minnekään. Kiinan ja EU:n lähentymisestä puuttuu toistaiseksi myös konkretia.
Euroopassa on nyt paljon ”toiveajattelua” suhteessa Kiinaan, sanoo Kiina-asiantuntija Sari Arho Havrén. Vuosikymmeniä Kiinaa seurannut Arho Havrén on Business Finlandin vanhempi neuvonantaja ja vieraileva tutkija Rusi-ajatushautomossa.
Yksi tällainen toiveajattelu on, että Eurooppa voisi – kuten Tuppurainen ehdotti – saada Kiinan pään kääntymään Venäjä-suhteessa ja heikentää näiden maiden välistä yhteistyötä.
– Ei saa, toteaa Arho Havrén.
– Kiina ei ole tehnyt tässäkään asiassa minkäänlaisia kompromisseja.
Kiinan ja Venäjän välinen yhteistyö on yksi ongelma, joka estää Euroopan ja Kiinan suhteiden tiivistymisen. Yhtä lailla välejä hiertää kuitenkin toinen asia: pitkät kauppapoliittiset riidat.
Kiinan teollisuudessa on ylituotantoa eli Kiinassa valmistetaan valtion tukemana esimerkiksi terästä, aurinkopaneeleja ja autoja enemmän kuin on voitontekemisen kannalta järkevää. Euroopan näkökulmasta tämä on ongelma, sillä ylituotannon seurauksena halpoja tuotteita valuu Euroopan markkinoille, mikä taas heikentää Euroopan omien tuottajien asemaa.
EU on halunnut puuttua tähän kaupan epätasapainoon, mutta laihoin tuloksin. Myös Kiinan anteliaat valtiontuet ovat itsessään suututtaneet EU-johtajia. Viime vuonna EU asetti niiden vuoksi kiinalaisille sähköautojen tulleja.
Viime viikolla EU:n kauppakomissaari Maroš Šefčovič vieraili Kiinassa keskustelemassa kauppakiistoista. Kyseessä oli nykyisen komission jäsenen ensimmäinen Kiina-vierailu, mutta sieltäkään ei tullut konkretiaa siitä, että EU:n ja Kiinan suhde olisi lämmennyt uudelle tasolle.
EU:n Kiina-politiikan suurin ongelma on tällä hetkellä epäyhtenäisyys. Eri jäsenmaat haluavat Kiinalta erilaisia asioita. Ääripäätä edustaa Viktor Orbánin Unkari, joka on Kiinan keskeinen kumppani Euroopassa. Liettua taas esimerkiksi ei ole pelännyt kritisoida Kiinaa. Maa tukee Taiwania, ja on siksi suututtanut Kiinan.
EU:n hakiessa linjaansa Kiina pääsee nauttimaan Yhdysvaltojen aiheuttamasta sekosorrosta.
– Kiina näkee Euroopan nyt heikkona ja USA:n hylkäämänä. Tämähän on Kiinalle ihan loistava tilaisuus vain istua rauhassa ja katsoa, että mitä tässä tapahtuu, Sari Arho Havrén sanoo.
Viime viikolla A-Studiossa keskusteltiin Euroopan ja Kiinan välisistä suhteista. Professori Mikael Mattlinin mukaan Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat voivat pian tehdä diilin etupiireistään, mikä olisi Euroopalle huono juttu.
