SAK:n jäsenliitot kertoivat tänään tavoittelevansa kovia palkankorotuksia. Työntekijäpuoli voi poikkeuksellisella ulostulollaan myös ampua itseään nilkkaan, arvioi politiikan toimittaja Marica Paukkeri.
Marica Paukkeripolitiikan toimittaja
SAK:n liitot jysäyttivät tänään ison uutisen: Liitot hakevat parhaillaan käynnissä olevalla liittokierroksella kymmenen prosentin korotuksia.
Se, että työntekijäpuoli toivoo kovia korotuksia, ei sinänsä ole poikkeuksellista.
Poikkeuksellista on kuitenkin se, että useita toimialoja koskevien ja näin yksityiskohtaisten korotustavoitteiden kanssa tullaan julkisuuteen neuvottelujen ollessa hyvin herkässä vaiheessa.
Kierroksen avaavat teknologia- ja kemianteollisuuden palkkaneuvottelut ovat toimineet vakiintuneesti kierroksen päänavaajina, joiden korotustasoa on yleisesti seurattu myös muilla aloilla.
Teollisuuden sopimukset ovat katkolla kuun taitteessa, mikä tarkoittaa sitä, että myös työtaistelutoimet ovat mahdollisia. Viime keväänä voimaan tullut poliittisia työtaisteluita ja myötätuntolakkoja rajoittava laki vaikuttaa siihen, miten muut kuin sopimusta neuvottelevat liitot voivat ryhtyä tukilakkoihin.
Tarkkojen lukujen latelu julkisuudessa voi hankaloittaa neuvotteluasetelmia. Työntekijäpuoli tietää, että palkankorotustavoitteiden kertominen julkisuuteen lisää neuvotteluihin kohdistuvaa julkista kiinnostusta – ja samalla myös painetta.
Palkankorotusvaateita perustellaan huolella ostovoimasta. Matalapalkka-aloilla, joilla osa-aika- ja pätkätyö on yleistä, oman lisänsä soppaan tuovat hallituksen sosiaaliturvaan kohdistamat leikkaukset.
Vaikka hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset eivät suoranaisesti TES-neuvotteluihin kuulu, palkansaajapuolen syyttävä sormi osoittaa hallituksen suuntaan. Hakaniemessä ei jätetty epäselväksi, että hallituksen katsotaan sotkeutuneen perustavalla tavalla työmarkkinapöytiin ja olevan Etelärantaan kallellaan.
SAK:n jäsenliittojen tämänpäiväisen ulostulon viesti oli selkeä: Työntekijäpuolella katsotaan, että työmarkkinoiden mannerlaatat ovat perustavanlaatuisella tavalla liikkuneet.
Työnantajapuolen tiivistynyt yhteistyö ja koordinointi nähdään merkkinä siitä, että myös omia rivejä pitää yhdistää. Taustalla voi olla myös halu vakuuttaa ulospäin, että palkansaajakenttä on yhtenäinen, ainakin SAK:ssa.
Tiedossa on, että esimerkiksi parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva vientivetoinen palkkamalli on julkisen sektorin matalapalkka-aloille kovempi pala purtavaksi kuin kierroksen päänavaajasopimusta neuvotteleville miesvaltaisille teollisuusliitoille. Vientimallin sementointi lailla vahvistaa vientialan työntekijäliittojen asemaa entisestään.
Nyt julkaistuihin korotustavoitteisiin onkin sisäänleivottu myönnytys matalapalkka-aloille: Esimerkiksi keskimäärin parin tonnin kuukausipalkkaa saavalle kaupan kassatyöntekijälle lupaus yhteensä vähintään 250 euron korotuksesta kuukausipalkkaan sopimuskauden aikana on hyvin merkittävä.
Miten tällaisten tavoitteiden läpipuskemisessa onnistutaan, jää nähtäväksi.
Työnantajapuoli on tyrmännyt palkankorotusehdotukset. Esimerkiksi Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemi totesi Ylelle, etteivät SAK:n luvut ole tästä todellisuudesta ja esimerkiksi Saksan teollisuudessa tehtyyn sopimukseen verrattuna vaatimus on lähes tuplasti suurempi.
Suurliitto IG Metall ja työnantajat sopivat juuri 5,5 prosentin palkankorotuksista seuraavalle kahdelle vuodelle.
Vertaus ei liene ole sattumaa, sillä viime liittokierroksella SAK:n liitot ilmoittivat hakevansa samantasoisia korotuksia kuin Saksassa on saatu.
Viime liittokierroksella päänavaajana toimivissa teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden neuvotteluissa saatiin aikaan – voimakkaan hintojen nousun saattelemana – kustannusvaikutuksiltaan seitsemän prosentin korotukset. Työntekijäpuolen mukaan korotukset eivät kuitenkaan ole täysin riittäneet paikkaamaan ostovoiman laskua.
Tuleville kahdelle vuodelle Suomen pankki ennakoi alle kahden prosenttiyksikön inflaatiota.
Päänavaajasopimukseen kohdistunee tälläkin kierroksella suurin mielenkiinto. Kevään korvilla kierrokset kuitenkin kovenevat, kun kunta-alan sopimukset ovat huhtikuun lopussa katkolla. Hoitajia edustavat Super ja Tehy kuuluvat keskusjärjestöistä toimihenkilökeskusjärjestö STTK:hon.
Viime kierroksella julkisen sektorin työntekijät saivat sovittua itselleen vientialoja kovemmat korotukset ja tämä suututti elinkeinoelämää. Sitä ennen käytävänä on muun muassa kunta- ja aluevaalit, joista naisvaltaiset alat ovat povanneet palkkavaaleja.
SAK:n liittojen avaus tulee sähköistämään jo entuudestaan hankalaa neuvottelutunnelmaa kautta linjan. Työnantajapuolella ovat vielä tuoreessa muistissa viime talvea ja kevättä sävyttäneet poliittiset lakot, ja työntekijäpuolellakin on selkeästi paljon hampaankolossa.
Palkkojen lisäksi neuvotteluissa on pöydällä paljon muutakin.
Tiukkojen korotusvaatimusten paaluttaminen voikin saattaa neuvotteluosapuolet hankalaan tilanteeseen, jossa pienetkin myönnytykset näyttäytyvät omille joukoille tappiona.
Työehdoista sopiminen vaatii kuitenkin aina kompromisseja.
