Koska Ukrainan aseistaminen on julkinen keskustelunaihe, myös Venäjän johto pääsee väliin kommentoimaan ja uhkailemaan, kirjoittaa Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja Heikki Heiskanen.
Heikki HeiskanenVenäjän-kirjeenvaihtaja
MOSKOVA Ukrainan aseavun ympärille on muodostunut toistuva näytelmä. Se etenee näin:
Ukraina pyytää länsivalloilta jotain tiettyä asejärjestelmää. Länsimedia käsittelee kysymystä hartaasti. Venäjä varoittaa uhkaavin sanankääntein länsivaltoja toimittamasta aseita. Länsivallat toimittavat aseet. Sota jatkuu.
Viime viikot meneillään on ollut vääntö siitä, saako Ukraina iskeä länsiohjuksilla syvälle Venäjälle. Kyse on ennen kaikkea Britannian toimittamista Storm Shadow -ohjuksista ja Yhdysvaltain ATACMS-ohjuksista.
Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin ja Britannian pääministerin Keir Starmerin tapaaminen viime perjantaina ei tuottanut päätöstä, ainakaan julkista. Keskustelujen odotetaan jatkuvan YK:n yleiskokouksen aikana ensi viikolla.
Rituaali heijastelee jännitteitä Ukrainan ja sen läntisten tukijoiden suhteissa.
Ukraina mitä ilmeisemmin tarvitsee yleisen mielipiteen vipuvartta painostaakseen länsihallituksia antamaan tarvittavaa asetukea.
Pidemmän päälle tämä tuntuu hankalalta tavalta hoitaa Ukrainan aseistamista. Koska keskustelua käydään mediassa, sanansa pääsee sanomaan myös Venäjä.
Viime viikon torstaina Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti, että lupa ohjusten laukaisemiseen syvälle Venäjälle merkitsisi Naton olevan suoraan sodassa Venäjää vastaan.
Putinin perustelu oli, että ohjuksia ei voi laukaista ja ohjata kohteeseen ilman länsimaiden satelliittitiedustelua. Niinpä Yhdysvallat, EU ja Nato olisivat hänen mukaansa välittömästi osallisia ohjusiskuissa.
Putin ei tietenkään täsmentänyt, miten Venäjä täsmälleen ottaen reagoisi. Sen hän mielellään jättää arvailujen varaan.
Tapansa mukaan Venäjän vallanpitäjät ovat toki muistuttaneet, että Venäjä on ydinasevaltio. Viime aikoina Venäjän viranomaiset ovat kertoneet, että maan ydinasedoktriinia on määrä uudistaa.
Julkisuudessa on esiintynyt jyrkän linjan haukkana tunnettu ulkopolitiikan asiantuntija Sergei Karaganov. Karaganov kirjoitti jo viime vuoden kesäkuussa, että Venäjän ydinasepelote on vesittynyt. Hänen mielestään Venäjän pitäisi palauttaa ydinaseen pelotevaikutus, jollei muuten, niin tekemällä rajattu ydinaseisku joihinkin Ukrainaa tukeviin Euroopan maihin.
Putinin varoituksen tehoa syö, että Venäjän johto on aiemmin asettanut useita ”punaisia linjoja” mutta ei ole reagoinut niiden ylittämiseen.
Ukraina on iskenyt länsiohjuksilla Krimille. Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä länsiohjuksilla Venäjän puolelle rajan läheisyyteen. Ukrainan joukot ovat tunkeutuneet Kurskin alueelle Venäjän puolelle.
Venäjä ei reagoinut, ainakaan laajentamalla sotaa Ukrainasta.
Venäjän ”punaisten linjojen” epämääräisyys ja joustaminen kasvattaa lännessä tietenkin luottamusta siihen, että Venäjä ei oikeasti toteuta uhkauksiaan.
Moni sosiaalisen median nojatuolikenraali on sataprosenttisen varma, että Venäjän puheet ovat vain bluffia. Ohjuspäätöksen lykkääminen viittaa siihen, että Yhdysvaltain hallinnossa ei edelleenkään vallitse täyttä varmuutta asiasta.
Yksi spekulaatio on, että Venäjä voisi vastata toimittamalla aseita Yhdysvaltain vastustajille Lähi-itään. Esimerkiksi Jemenin huthikapinalliset voisivat käytännössä pysäyttää öljykuljetukset Punaisellamerellä, jos heillä olisi tehokkaampaa ohjuskalustoa.
Vaarana voi olla sekin, että Venäjän johto maalaa omilla kovilla puheillaan itsensä nurkkaan. Jossain vaiheessa Putin ja hänen lähipiirinsä voivat kokea, että kasvonsa säilyttääkseen heidän on pakko reagoida näyttävästi.
Julkisuuden kautta käydyssä kädenväännössä on omat riskinsä myös Ukrainalle.
Jos Yhdysvallat tai muut länsimaat yhtäkkiä epäävät jonkin asejärjestelmän antamisen, se näyttäytyy pahana takaiskuna Ukrainalle: Venäjä on kyennyt sanelemaan läntisen aseavun rajat.
Julkinen vääntö tahtoo tehdä kehittyneistä asejärjestelmistä koko aseavun symboleja, jonkinlaisia taikakaluja, vaikka mikään yksittäinen ase ei sotaa ratkaise.
Tämä saattaa viedä huomiota proosallisen massatuotannon ongelmilta. Pitkin matkaa Euroopan mailla on ollut vaikeuksia tuottaa Ukrainan tarpeisiin riittävästi 155 millimetrin tykistöammuksia.
Maaliskuussa yhdysvaltalainen uutiskanava CNN kertoi, että Venäjä tuottaa kolme kertaa enemmän tykistöammuksia kuin Yhdysvallat ja Eurooppa Ukrainalle.
