Suursota Lähi-idässä ei välttämättä edistäisi Venäjän etuja, kirjoittaa Venäjän-kirjeenvaihtaja Heikki Heiskanen.
Heikki HeiskanenVenäjän-kirjeenvaihtaja
MOSKOVA Venäjä hyötyy väkivallan kiihtymisestä Lähi-idässä. Näin on moni läntinen kommentaattori arvioinut Gazan sodan alettua.
Ajatuksena on, että kriisi vie Yhdysvaltain huomiota pois Ukrainan tukemisesta. Lisäksi epävakaus Lähi-idässä voi nostaa öljyn maailmanmarkkinahintaa, mikä taas hyödyttäisi Venäjää öljynviejänä.
Ylen haastattelema venäläinen asiantuntija on kuitenkin eri mieltä.
Lähi-idän konflikti ei enää vaikuta niin voimakkaasti öljyn hintaan kuin aiemmin, hän sanoo. Ukrainan sota taas on jo muuttunut lännen politiikassa tietynlaiseksi rutiiniksi, joten siihenkään Lähi-idän tapahtumat eivät suuresti vaikuta.
Asiantuntija ei Venäjän nykyoloissa halua esittää arvioitaan nimellään.
Venäjällä on myös hyvin rajalliset keinot vaikuttaa tilanteeseen Lähi-idässä, asiantuntija arvioi.
Venäjä voi lähinnä käydä keskusteluja osapuolten kanssa ja yrittää hyödyntää aiemmin rakentamiaan henkilösuhteita.
Venäjä on pyrkinyt esittämään Lähi-idässä välittäjän roolia. Tämä tasapainottelu on kuitenkin käynyt vaikeaksi, kun Venäjän suhteet Iraniin ovat lähentyneet Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan aikana.
Lähi-idän muut valtiot katsovat Venäjän valinneen puolensa, arvioi tutkija Nikita Smagin elokuussa Carnegie-säätiön analyysissa.
Venäjällä ei ole alueella vankkoja liittolaisia. Myös Iranin ja Venäjän lähentyminen on lähinnä tilanteen sanelemaa.
Maita yhdistää kamppailu Yhdysvaltain vaikutusvaltaa vastaan. Venäjä ei kuitenkaan aio sotia Iranin puolesta.
Iran toivoo Venäjältä muun muassa Su-35-hävittäjiä ja kehittynyttä ilmatorjuntakalustoa. Länsivallat syyttävät Iranin puolestaan toimittaneen Venäjälle drooneja ja ballistisia ohjuksia
Väkivallan kiihtyminen Lähi-idässä voi jopa haitata Iranin ja Venäjän yhteistyötä, jos Iran tarvitseekin ohjuksensa ja drooninsa itse.
Syyrian verisessä sisällissodassa Venäjä tuli vuonna 2015 Syyrian presidentin Bašar al-Assadin tueksi. Venäjän asevoimat ovat edelleen läsnä Syyriassa Hmeimimin lentotukikohdassa ja Tartusin laivastotukikohdassa.
Syyriakaan ei ole mikään Venäjän vahva liittolainen. Syyrian-tukikohdissaan Venäjä on pikemminkin tilanteen panttivanki. Valtio on hajalla, ja Assad kontrolloi vaivoin edes omia voimiaan. Eri klaanit hallitsevat kukin omia osiaan asevoimista ja valtion rakenteista.
Syyrian hallinnon tyytymättömyyttä Venäjään taas kasvattaa se, että Venäjä ei ole käyttänyt ilmatorjuntaansa estääkseen Israelin iskuja Syyriaan.
Tämäkin kertoo siitä, että Venäjä ei halua osapuoleksi konfliktiin.
Venäjän suhteet Israeliin ovat heikentyneet, kun Venäjä on lähentynyt Irania.
Jos Venäjän suhteet Israeliin olivat ennen Gazan sotaa positiivisen neutraalit, nyt niitä voi luonnehtia erittäin neutraaleiksi, venäläinen asiantuntija muotoilee.
Israel ei ole ollut innokas aseistamaan Ukrainaa, ja Venäjä eittämättä toivoo tämän linjan pysyvän.
Venäjä luultavasti laskee sen varaan, että kiihtyessäänkin Lähi-idän konflikti pysyy jonkinlaisessa kontrollissa, koska sekä Iranin että Israelin etujen mukaista olisi välttää suoraa sotaa keskenään.
