Hallituspuolueet ovat tehneet useita irtiottoja yhteisestä linjasta. Ylen tuorein mittaus luo paineita tehdä niitä lisää, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala.
Hannu Tikkalapolitiikan toimittaja
Ylen perjantaina julkaistun puoluekannatusmittauksen uutiskärki on selvä. Suurimmat hallituspuolueet ovat menettäneet merkittävästi suosiotaan, kun taas suurin oppositiopuolue SDP nostaa kannatuksensa lähes tämän hallituskauden huippulukemiin.
Hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on mittauksen mukaan kuluvan hallituskauden heikointa. Kun kaikkien hallituspuolueiden kannatuslukemat lasketaan yhteen, summaksi saadaan 42 prosenttia.
Mielenkiintoista mittauksessa on myös se, että kokoomuksen kannatus vähenee toista kertaa peräjälkeen noin prosenttiyksikön verran. Tähän asti hallitukset suuret sopeutustoimet eivät ole osuneet pääministeripuolueeseen, mutta tilanne on nyt muuttunut.
Politiikassa on muutamia nyrkkisääntöjä. Yhden mukaan hallituksen yhtenäisyys joutuu koetukselle, mitä enemmän hallituspuolueiden kannatus ottaa iskuja vastaan vaikeista päätöksistä. Toisen säännön mukaan hallituspuolueiden edustajat alkavat tehdä irtiottoja sitä enemmän mitä pidemmälle hallituskausi etenee.
Näiden sääntöjen logiikka on helposti ymmärrettävissä. Varsinkin vaalikauden lopussa kansanedustajat alkavat miettiä omaa jatkokauttaan, ja jos puolueen kannatus matelee alhossa, omaa näkyvyyttä pitää nostaa jollakin tavalla.
Mittauksen ajankohta on monella tapaa mielenkiintoinen. Kunta- ja aluevaalit pidetään muutamien kuukausien päästä huhtikuussa, ja pian sen jälkeen hallituspuolueet kokoontuvat puoliväliriiheen päättämään mahdollisista talouden lisäsopeutustoimista.
Mistä hallituspuolueiden kannatusalho johtuu?
Mielenkiintoista mittauksessa on se, että puolueiden kannatukset ovat maltillisia vaihteluita lukuun ottamatta tasaisia koko mittausajanjakson aikana. Tästä voinee päätellä, että mikään yksittäinen päätös tai tapahtuma ei ole vaikuttanut hallituspuolueiden kannatukseen merkittävästi.
Mittausjakson aikana on tapahtunut useita asioita, jotka voi laittaa samojen otsikoiden alle. Hallituksen johtajuuden alle voi laittaa kiistat ulkopolitiikasta, jotka ovat koskeneet muun muassa Ukrainan tukimuotoja ja hallituksen päätöstä äänestää Israelin siirtokuntia tuomitsevan päätöslauselman puolesta YK:n yleiskokouksessa.
Hallitus näytti näissä asioissa epäyhtenäiseltä, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Moni äänestäjä muistaa tapauksen, jolloin pääministeri Petteri Orpo (kok.) julisti rasismin vastaisen kampanjan käyntiin. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) kertoi samana päivänä, ettei perussuomalaiset puolueena osallistu kampanjaan.
Hallituksen suurin lupaus on liittynyt Suomen talouden kuntoon laittamiseen. Lupauksen lunastamista ei auta, että tutkimuslaitosten ennusteet kerta toisensa jälkeen lykkäävät talouden käännettä tulevaisuuteen.
Hallitus varmasti toivoo nyt, ettei Donald Trumpin valinta presidentiksi lyö lisää kapuloita Suomen ja Euroopan talouden rattaisiin. Tutkijoiden mukaan Trumpin ehdottamat tuontitullit voivat nostaa inflaatiota ja mahdollisesti sitä kautta korkoja ainakin Yhdysvalloissa.
Tämän lisäksi eduskunta on keskustellut kipakasti loppusyksyn ajan hallituksen työelämäesityksistä, joista osasta on tehty myös välikysymyksiä. Oppositio on esimerkiksi haukkunut hallituksen esityksen vientivetoisesta palkankorotustavasta palkkakuoppamalliksi.
Hallituspuolueita eivät myöskään auta leikkaukset, jotka alkavat konkretisoitua ihmisten ja eri organisaatioiden arjessa. Viimeisin esimerkki tästä saatiin, kun Museovirasto oli sulkemassa suosittuja kohteitaan kuten Helsingin Seurasaarta, Kirkkonummen Hvitträskiä ja Kotkan Langinkoskea.
Keskustelun jälkeen tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok.) esitti Museovirastolle lisärahoitusta 2,1 miljoonan euron edestä.
Miten hallitus toimii jatkossa?
Heikko taloustilanne on pakottanut hallituksen pohtimaan lisäsäästötoimia ja voi olla, että tätä tehtävää jää myös seuraaville hallituksille. Orpon hallituksella siintää edessään puoliväliriihi, jossa sillä on tarkoitus tarkastella hallitusohjelman toteutumista.
Ohjelmansa mukaan hallituksen pitäisi tarkastella muun muassa työllisyystavoitteen toteutumista, toimeentulotuen uudistusta, universaalin ansiosidonnaisen selvitystä ja Suomen velkasuhteen vakiintumista.
Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat antaneet ymmärtää, että hallituksen pitäisi varautua satojen miljoonien eurojen lisäleikkauksiin. Syynä on se, että hyvinvointialueilla on suuria vaikeuksia päästä säästötavoitteeseen vuoteen 2026 mennessä.
Kaikkien vaikeiden päätösten tekeminen hankaloituu entisestään, jos hallituspuolueet saavat heikon tuloksen kunta- ja aluevaaleissa. Ja jos suunta kannatusmittauksessa on myös jatkossa alavireinen.
