BERLIINI Saksan entisen liittokanslerin Angela Merkelin tiistaina julkaistavat muistelmat ovat kiinnostava kurkistus maailman valtapelien kulisseihin ja Saksojen yhdistymisen vaikutuksiin.
Keskustaoikeistolaisen CDU-puolueen johtaja hallitsi Euroopan suurinta taloutta peräti 16 vuotta, vuosina 2005–2021.
Kahden ensimmäisen vuoden ajan Merkel sai keskittyä rauhassa johtamiseen, mutta sitten alkoivat kriisit.
Yle kokosi seitsemän kiinnostavaa nostoa Merkelin Vapaus-teoksesta.
Siinä sitä ollaan, taas on pöydällä uusi ongelma, joka on seurausta aiempien hallitusten toimista.
Angela Merkel eurokriisistä ja Euroopan pakolaiskriisistä 2015 Vapaus-muistelmateoksessaan.
1. Putinilla ikuisen häviäjän trauma
Kaikkein ikävimpiä asioita Merkel kertoo Venäjän Vladimir Putinista, jonka hän tapasi useita kymmeniä kertoja uransa varrella. Putin oli usein hyvin ilkeä.
Venäjän johtaja esimerkiksi piruili Merkelille tämän koirapelosta pariinkin kertaan muun muassa tuomalla labradorinnoutajan heidän tapaamiseensa.
”Putinin ilmeistä saattoi lukea, että hän nautti tilanteesta. Halusiko hän testata, miten ahdinkoon joutunut ihminen reagoi”, Merkel pohtii.
Putinilla oli puuduttava tapa luetella tapaamisissa vuolaasti eri nöyryytyksiä, joita Venäjä oli hänen mukaansa joutunut kohtaamaan Neuvostoliiton romahtamisesta saakka.
Tällaisten monologien pitämisen Merkel katsoo kuuluvan myös monen muun autoritaarisen johtajan neuvottelutyyliin.
Merkelin aikana taloussuhteet Venäjän kanssa kuitenkin vain syvenivät. Hän kiinnittää huomion siihen, että suhteiden syventäminen aloitettiin jo ennen hänen kauttaan.
Esimerkiksi NordStream-kaasuputki oli hänen edeltäjänsä, demaripoliitikko Gerhard Schröderin aikaansaannoksia.
Merkelille kävi uransa loppupuolella selväksi, että Euroopan johtajilla ei ollut Putinille enää mitään merkitystä. Tämä halusi vastapuolelle pöytää vain suurvaltoja.
”Putinin viitepiste oli vain ja ainoastaan Yhdysvallat; etten sanoisi hänen jopa haaveilleen niistä rooleista, jotka Neuvostoliitolla ja Yhdysvalloilla oli menneinä kylmän sodan aikoina ollut.”
Näin ollen Putinin tavoite oli korjata tilanne, jossa Yhdysvallat oli selvinnyt kylmästä sodasta voittajana.
Yhdysvaltojen presidentin odotuttaminen kansainvälisissä kokouksissa olikin yksi Putinin suurimpia huveja, Merkel kertoo.
2. Ukrainan Nato-jäsenyys olisi tiennyt ongelmia
Merkeliä on arvosteltu siitä, että hän esti Ukrainan pääsemisen puolustusliitto Naton viralliseksi jäsenehdokkaaksi Bukarestin huippukokouksessa vuonna 2008.
Muistelmiensa mukaan Merkel pelkäsi jo tuolloin Venäjän sotilaallista vastausta.
Hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Krimin niemimaalla Ukrainassa oli Venäjän merivoimien Mustanmeren-laivaston tukikohta. Sitä koski yhä maiden välinen sopimus.
”Tällaista jäsenehdokkaan ja Venäjän armeijan fyysistä limittymistä ei ollut tullut vastaan vielä koskaan ennen”, Merkel sanoo.
Hän selittää myös, että uuden jäsenen hyväksymisen pitäisi tuoda lisää turvallisuutta myös Natolle. Ukrainan kohdalla näin ei ollut. Kaiken lisäksi vain vähemmistö ukrainalaisista kannatti tuolloin maansa Nato-jäsenyyttä.
3. Trump ei ymmärrä yhteistä etua
Saksa on ollut Yhdysvaltojen entisen ja tulevan presidentin Donald Trumpin hampaissa aina.
Nyt Merkel paljastaa keskustelujensa Trumpin kanssa olleen lähinnä sitä, että Trump sätti Saksaa. Merkel vastasi kumoamalla Trumpin väitteitä luvuilla ja faktoilla.
Merkelin argumentteihin Trump ei kiinnittänyt mitään huomiota, ja jos kiinnitti, niin lähinnä keksiäkseen niistä uutta sättimistä.
”Hän ei näyttänyt edes pyrkivän ratkaisemaan esiin nousseita kysymyksiä”, Merkel kirjoittaa.
Merkelin mukaan Trump epäilee kaikkea, mitä ei ole itse neuvotellut.
Merkel päätteli keskusteluista, että ”Trumpin kanssa ei työskenneltäisi yhdessä verkostoituneen maailman puolesta”.
”Hän arvioi kaikkea kuin kiinteistöyrittäjä, joka hän oli aiemmin ollutkin. Jokaisen tontin saattoi luovuttaa vain kerran. Jos hän ei saanut sitä, sen sai joku toinen.”
Merkel keskusteluista Trumpin kanssa.
4. Pakolaisille oli avattava ovet
Maahanmuuttoa vastustavien puolueiden kannatus alkoi kasvaa Merkelin valtakauden loppupuolella.
Saksa otti vuonna 2015 lähes miljoona pakolaista arabikevään jälkeen pääosin Syyriasta ja Afganistanista. Sen jälkeen Saksassa on ollut terrori-iskuja, joiden tekijät tulivat tuolloin maahan. Maan taloustilanne on heikentynyt ja ihmisten tyytymättömyys kasvanut.
Saksalaisten kriitikkojen mukaan Merkel ei olisi tehnyt päätöstä, jos hän olisi alunperin länsisaksalainen. Koska hän on itsekin ylittänyt entisen rajan idästä länteen, hän katsoi asiaa tulijoiden kannalta.
Merkelin mukaan pakolaisten tilanne oli muun muassa yltyneen ihmissalakuljetuksen vuoksi niin paha, että heille oli avattava ovet.
”Olen yhä vakuuttunut siitä, ettei kukaan lähde kotiseudultaan heppoisin perustein, eivät edes ne, jotka lähtevät pelkästään taloudellisen ja sosiaalisen kurjuuden ajamana ja joilla ei siten ole mitään mahdollisuuksia saada Saksasta turvapaikanhakijan asemaa”, Merkel sanoo kirjassaan.
5. Ydinvoiman aika on ohi
Merkel on taustaltaan fyysikko, joka ehti työskennellä alalla vuosia ennen Saksojen välisen muurin murtumista. Siksi hänen päätöstään sulkea Saksan ydinvoimalat on ihmetelty ulkomaita myöten.
Merkel ei kuitenkaan kadu päätöstä. Fyysikkona hän kertoo arvioineensa ydinvoimaan liittyvän riskin ”kohtuulliseksi”. Päätöstä tehdessään hän kuitenkin kuunteli poliittista ympäristöä ja kansalaismielipidettä.
Kielteiselle kannalleen hän päätyi esimerkiksi radioaktiivisen materiaalin kuljetuksia vastustaneiden kiihkeiden mielenosoitusten ja Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen.
”En voi suositella Saksalle jatkossakaan paluuta ydinenergian käyttöön. Pystymme saavuttamaan ilmastotavoitteet ilman ydinvoimaakin, luomaan menestyksekkäitä teknologioita ja samalla rohkaisemaan muitakin maapallon maita”, Merkel kirjoittaa nyt.
6. DDR-tausta oli Saksassa rasite
Merkel pohti vielä Saksojen välisen muurin murtuessa akateemista uraa Itä-Saksassa.
Lopulta ahkeruus, pitkä pinna ja poliittinen kovuus nostivat hänet yhdistyneen Saksan huipulle.
Merkel kertoo joutuneensa uransa aikana usein hankaliin tilanteisiin taustansa vuoksi – kuten moni muukin entinen itäsaksalainen nyky-Saksassa.
Merkel puhuu itäsaksalaisten sieluihin syöpyneestä katkeruudesta, ”jonka on synnyttänyt länsisaksalaisten ymmärtämättömyys heidän kokemuksiaan kohtaan vuonna 1990 ja sen jälkeen”.
Merkelin mukaan elämästä DDR:ssä oli vaikea puhua länsisaksalaiselle yleisölle. Media epäili häntä esimerkiksi tutkielmansa salailusta, vaikka syy sen häviämiseen oli käytännöllinen. DDR:n aikana korkeakouluissa oli tapana heittää tutkielmat pois.
”Tapaus sai minut varuilleni ja monta vuotta puhuin DDR:n aikaisesta elämästäni ainoastaan sanani tarkasti punniten, jotteivät ne johtaisi epäilyksiin”, Merkel kertoo.
7. Isot maat päättävät Euroopassa
Kirjasta paljastuu rivien välistä myös se, miten isot Euroopan maat neuvottelevat keskenään pienempien päiden yli käytännössä kaikista suurista linjoista.
Suomalaisia ei edes mainita kirjassa – paitsi entinen pääministeri Antti Rinne (sd.) ohimennen siksi, että vastaanottaessaan häntä Berliiniin Merkel oli saada sairauskohtauksen.
Neuvoteltiinpa sitten Kreikan pelastamisesta, suhteesta Venäjään tai vapaakauppasopimuksista, Merkelin 700-sivuisessa kirjassa on sekä tekstissä että kuvissa vain suurten maiden edustajia.
