Tuntuu, että elämme ilman vaihtoehtoa: kaikki manaavat kuorossa apuun talouskasvua. Miksi, Marttinen ihmettelee.
Anni Marttinenekonomisti, ekologisen talouden tutkija
Talouskasvu nostaa Suomen takaisin menestyksen tielle. Hallituskin on sitoutunut lisäämään talouskasvua ja palauttamaan Suomen kestävän kasvun uralle. Tätä kuulemme päivittäin poliitikoilta ja talousviisailta.
Miksi talouskasvu on olemassaolomme elämänlanka?
Nykyinen oppi on, että tarvitsemme talouskasvua, jotta saamme lisää verotuloja. Niillä voimme ylläpitää hyvinvointivaltion palveluja. Jos talous ei kasva, joudumme ottamaan velkaa tai korottamaan veroja.
Erityisen viheliäinen ongelma tässä yhtälössä on väestön ikääntyminen. Se tarkoittaa, että hyvinvointipalvelujen ja hoivan tarve kasvaa, kun väestö ikääntyy, mutta yhä harvempi on töissä tuottamassa verotuloja, joilla nuo palvelut pitäisi maksaa.
Hallitus on sitoutunut kääntämään ”velkalaivan”, joten lisävelan otto ei ole vaihtoehto, vaikka sitäkin on jouduttu tekemään. Verotulojakin on leikattu, vaikka arvolisäverotusta kyllä korotettiin.
Lisärahan hankkimisen keinoista jää jäljelle siis vain talouskasvu. Sitä hallitus tarvitsee myös valtion velkaantumisen torppaamiseen.
Mutta nykyisen kaltainen, jatkuva talouskasvu on myös ongelma. Vaikka se on tuottanut ihmiskunnalle hyvääkin – vähentänyt äärimmäistä köyhyyttä – rajat alkavat tulla vastaan.
Samalla kun elintaso on länsimaissa noussut, ilmastokriisi on syventynyt. Eikä hyvinvointi ole korreloinut talouskasvun kanssa sitten vuoden 1980. Rahan kiilto silmissä myös on rikottu ihmisoikeuksia ja hyväksikäytetty ympäristöä. Nykyisen kaltainen kasvu on planeetalle kestämätöntä – eikä kasvu sittenkään ole edes välttämätöntä.
Nyt kulutamme liikaa ja ihan vääriä asioita, koska myös tuotamme liikaa ja ihan vääriä asioita.
Vaihtoehto on olemassa. Sen nimi on kohtuutalous.
Jo vuonna 1972 Massachusetts Institute of Technologyn eli MIT:n tutkijat julkaisivat raportin ”The limits to growth”, jossa ennustettiin, että nykyinen järjestelmä johtaa lopulta ekologiseen katastrofiin. Raporttia kommentoi 1980-luvulla Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan. Hän totesi, että ihmisten innovaatiota ei voi rajoittaa, joten kasvun on annettava jatkua sellaisenaan.
Innovaatiota ei tosiaan tarvitse kahlita, mutta se pitää ohjata sinne, missä sitä tarvitaan: esimerkiksi vihreään teknologiaan ja terveydenhuoltoon. Kasvun puolestaan ei voi antaa jatkua sellaisenaan.
Nyt kulutamme liikaa ja ihan vääriä asioita, koska myös tuotamme liikaa ja ihan vääriä asioita.
On arvioitu, että jo tuotetuilla vaatteilla ihmiset pärjäisivät noin 30 vuotta.
Kohtuutalouden idea on, että suuntaisimme tuotannon kaikille välttämättömiin asioihin, kuten lääkkeisiin, ruokaan ja asuntoihin. Samalla huomioisimme ympäristön kantokyvyn rajat. Emme tuottaisi lisää asioita, joita emme välttämättä tarvitsisi, kuten esimerkiksi pikamuotia.
Tarvitsemme määrätietoista ja laajaa uudelleen rakennusta. Ilman toimia taloutemme on odotettu supistuvan jopa 18 prosenttia. Maailmanlaajuisesti ilmastokriisin kustannuksia talouteen voi laskea jo nyt, ja Suomessa ilmastokriisin kustannukset ovat jo selvässä kasvussa.
Tarvitsemme kunnianhimoista ympäristö-, teollisuus- ja talouspolitiikkaa. Se aiheuttaa väliaikaisia kustannuksia, mutta ilman sitä meillä ei ole planeettaa, jolla edes pohtia velan määrän kasvua. On arvioitu, että uudella kunnianhimoisella talouden tuotannon ja politiikan muutoksella, meillä voisi olla kestävä talousjärjestelmä vuoteen 2050 mennessä.
Millaista sitten voisi olla kohtuutaloudella tuotettu arkemme? Tyytyisimme ehkä vähempään, emme juoksisi uusien trendien perässä vaate- ja auto-ostoksilla. Emme tilaisi pikamuotia Kiinasta, koska Sheinin ja Temun kaltaiset kaupat olisivat kielletty. Ylipäätään emme kokisi pakkoa kuluttaa, jotta tuntisimme olevamme elossa.
Tekisimme ehkä vähemmän töitä, mutta meillä voisi olla enemmän vapaa-aikaa. Meillä olisi tulevaisuus, joka näyttäisi toiveikkaalta. Eläisimme tasapainoisempaa elämää.
Yksityisomistus olisi yhä sallittua, mutta yritysten toimintaa olisi ohjattu lain keinoin ympäristö- ja ihmisystävällisemmäksi.
Kohtuutalous haastaa ajattelemaan maailmamme uusiksi niin, että emme olisi jatkuvassa talouskasvukoukussa, vaan voisimme keskittyä asioihin, jotka merkitsevät meille enemmän, kuten perhe ja ystävät.
Anni Marttinen
Kirjoittaja on ekonomisti, joka pohtii työkseen, miten planeetta saataisiin pelastettua ekokatastrofilta.
Korjattu 11.10.2024 klo 9.14: Kolumniin lisätty aikamääre 1980-luvulla Ronald Reagania käsittelevään lauseeseen. Aiemmasta muotoilusta saattoi syntyä virheellinen käsitys, että Reagan olisi ollut presidenttinä jo vuonna 1972.
