Rullalautailija Heili Sirviö teki Pariisin olympialaisissa historiaa: hän on kaikkien aikojen nuorin suomalainen olympiaurheilija. Sirviön saavutuksen voi tulevissa olympialaisissa rikkoa vain joku toinen rullalautailija. Kaikissa muissa lajeissa ovat voimassa ikärajat, jotka kieltävät varhaisteinien osallistumisen.
Suurin osa olympialajeista on luonteeltaan sellaisia, että alle 15-vuotiaat eivät kertakaikkiaan voi pärjätä aikuisille. 13-vuotias kuulantyöntäjä tai triathlonisti tuskin koskaan pääsisi mukaan aikuisten olympiajoukkueeseen.
On myös lajeja, joissa myös varhaisteinit voivat menestyä aikuisten tasolla.
Taitoluistelussa ja telinevoimistelussa lapsenomaisesta kehosta on kilpailullista hyötyä. Kolmoishypyt jäällä tai voltit permannolla on helpompi oppia ja toteuttaa, kun keho ei vielä ole saavuttanut aikuisen mittoja.
Tässä jutussa esittelemme kolme esimerkkiä nuorista suomalaisista huippuosaajista, jotka todistetusti pystyisivät kilpailemaan tasaväkisesti aikuisten kilpakumppanien kanssa. Heille Olympian portit avautuvat vasta muutaman vuoden kuluttua.
Taitoluistelijat Annika Pellonmaa ja Venla Sinisalo
Espoon taitoluistelukubin Annika Pellonmaa ja Rauman taitoluistelijoiden Venla Sinisalo valittiin keväällä Suomen aikuisten taitoluistelujoukkueeseen. Kumpikin heistä on vasta 13-vuotias.
– Annika ja Venla pystyvät tekemään kaikki ne hypyt, piruetit ja kuviot, joita edellytämme maajoukkuevalmennukseen pääsemiseksi. Jos kriteerit täyttää, pääsee maajoukkueeseen ikään katsomatta, selittää Taitoluisteluliiton valmennuspäällikkö Satu Niittynen.
Kansainvälinen luisteluliitto ISU päätti vuonna 2022, että lajin arvokilpailujen ikäraja nostetaan tänä vuonna 15 vuodesta 16 vuoteen ja ensi vuonna 17 vuoteen. Päätöksen taustalla oli Venäjän 15-vuotiaan taitoluistelijan Kamila Valijevan dopingkäry Pekingin olympialaisissa.
Suomen Taitoluisteluliitto äänesti sadan muun maan mukana ikärajojen nostamisen puolesta. Valmennuspäällikkö Satu Niittysen mukaan ikäraja palvelee sekä alle 17-vuotiaita urheilijoita että aikuisten sarjassa luistelevia.
– Juniorit harjoittelevat edelleen hyvin tavoitteellisesti, heillä on omat MM- ja GP-kisansa. Mutta julkisuuden paine poistuu heidän nuorilta harteiltaan. Juniorikisoja seurataan tiiviisti lajin sisällä, mutta suuren yleisön odotukset eivät tulevaisuudessa kohdistu alle 17-vuotiaisiin.
Aikuisluistelijat puolestaan saavat rauhan kilpailla toinen toisiaan vastaan, ilman että vastassa on lapsenvartaloisia hyppykoneita.
Satu Niittysen mukaan vaikeimpia kolmois-kolmoishyppy-yhdistelmiä nähdään yhtä paljon, ellei enemmänkin juniorien kuin aikuisten kansainvälisissä kilpailuissa.
– Meidän lajissamme vaikeimmat elementit on helpointa oppia nuorella iällä, kun urheilijalla on vielä pieni, kepeä ja kestävä vartalo. Puberteetissa keho muuttuu ja monet asiat ovat vaikeampia oppia, Satu Niittynen selittää.
Annika Pellonmaa ja Venla Sinisalo hallitsevat jo kolmois-kolmoishypyt, mutta pääsevät tekemään niitä aikuisten arvokilpailuissa aikaisintaan vuonna 2027.
Telinevoimistelija Katja Podobed
HIFK Gymnastiksin voimistelija Katja Podobed on 15-vuotias ja Suomen juniorien voimistelumaajoukkueen kirkkain tähti. Hän on ylittänyt neliottelussa 48 pisteen rajan ja ovet aikuisten maajoukkueeseen ovat auki.
Telinevoimistelussa aikuisten arvokilpailuissa minimi-ikä on 16 vuotta. Podoped on siis nousemassa naisten maajoukkueeseen ensi vuonna.
Suomen voimisteluliitto tekee töitä, jotta aikuisten sarjan alaikäraja arvokisoissa saataisiin nousemaan vielä korkeammaksi, 18 vuoteen.
– Telinevoimistelu miellettiin takavuosina lapsiurheiluksi. Meillä on vahva tavoite ja tahtotila, että arvokisoissa kamppailisivat selkeästi aikuisurheilijat, kertoo Voimisteluliiton telinevoimistelun lajipäällikkö Satu Murtonen.
Murtosen mukaan kansanvälisessä voimisteluliitossa ikärajamuutosta ajavat erityisesti Pohjoismaat ja monet eurooppalaiset lajiliitot.
Nuori lahjakkuus, 15-vuotias Katja Podobed suorittaa eritasonojapuiden ohjelman kilpailuissa.
Monien elementtien opetteleminen on telinevoimistelussa huomattavasti helpompaa silloin, kun voimistelija on vielä lapsi. Pienempi keho pyörii volteissa helpommin ja valmentajan on kevyempi kannatella voimistelijaa harjoituksissa.
Mutta vaikka voltit pyörisivät vinhasti, ei voimistelija silti ole valmis naisten sarjaan.
– Lajia pyritään koko ajan kehittämään taiteellisempaan ja tanssillisempaan suuntaan. Englanniksi telinevoimistelu on artistic gymnastics eli taiteellista voimistelua. Siihen pystyvät paremmin aikuiset urheilijat, joilla on kokemusta jo muustakin kuin harjoitussalista, Satu Murtonen sanoo.
Esimerkiksi permannon ja puomin arvosteluperusteissa on viime vuosina korostettu taiteellisia elementtejä. Pelkällä temppujen tekemisellä ei siis enää voi lajin korkeimmalle huipulle nousta.
Muutos näkyy myös Pariisin olympialaisten podiumilla: miltei kaikki mitalisijat menivät yli 20-vuotiaille urheilijoille.
Tällaisiin juhlatunnelmiin päättyi Heili Sirviön menestyksekäs suoritus Pariisin olympiakisoissa:
Miksi 13-vuotias Heili saa urheilla aikuisten sarjassa?
Rullalautailuliiton huippu-urheilun koordinaattorin Antti Koskinen kertoo, että rullalautailun ikärajattomuus selittyy pääosin lajin omalla historialla.
– Koko olemassaolonsa ajan rullalautailu on ollut nuorten ihmisten toimintaa. Alusta pitäen on eetos ollut se, että jos taidot vaan riittävät, niin tervetuloa mukaan.
Antti Koskinen ymmärtää, että ikärajat taitoluistelussa ja telinevoimistelussa ovat tarpeen.
– Joidenkin maiden urheilujärjestelmät ryhtyivät tuottamaan nuoria huippuja, joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin urheilla. Ikärajoilla varmistetaan, että lapsi ei ole vastoin omaa tahtoaan kilpailemassa maailman huipulla, Koskinen sanoo.
Sama vaara on hänen mukaansa olemassa myös rullalautailussa, nyt kun se on olympialaji.
– Mutta rullalautailu perustuu tosi vahvasti nuorten sisäsyntyiseen tekemiseen ja motivaatioon. Riski siitä, että joku pakottaisi nuoren rullalautailemaan on toistaiseksi varsin pieni.
Koskinen kertoo anekdootin, joka hänen mukaansa kuvaa rullalautailun eetosta: Heili Sirviö ja pikkusisko Miila Sirviö olivat löytäneet isä Fredrik Sirviön rullalaudan kaapista ja vaatineet päästä kokeilemaan. Molemmat tytöt syttyivät lajiin, ja sillä tiellä ollaan.
Isä Fredrik ei siis ollut se, joka laudan otti kaapista.
Antti Koskinen korostaa myös, että rullalautailussa ei kilpaileminen ole ainoa tapa saada arvostusta. Jotkut lautailijat mittaavat kykyjään kilpailutilanteessa, joku toinen voi nousta maailmanmaineeseen julkaisemalla rullalautailuvideoita, joita miljoonat ihmiset katsovat.
– Videoita tekevä voi olla tekniseltä osaamiseltaan parempi kuin kilpailujen voittajat. Mutta hän taas ei välttämättä pystyisi toistamaan temppujaan kilpailutilanteessa. Molempi parempi, Koskinen arvioi.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella
Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
