DNA-testit yleistyvät elintarvikeväärennösten paljastamisessa.
Yle kertoi lokakuun lopussa, että Virossa kehitetyn DNA-testausmenetelmän perusteella suomalaiskauppojen hyllyillä olevaa EU:n ulkopuolista tuontihunajaa epäillään valta-osaltaan väärennetyksi. Suomalaiset hunajanäytteet todettiin testeissä aidoiksi.
DNA-testien tulo myös hunajan aitouden jäljittämiseen on odotettua, sillä Ruokaviraston mukaan DNA-testejä on käytetty jo jonkin aikaa erilaisten ruokaväärennösten paljastamisessa.
– Testit ovat osoittautuneet varmoiksi sellaisissa tapauksissa, kun on väitetty esimerkiksi saksanhirveä poroksi. DNA-testauksen avulla eläinlaji pystytään määrittämään varmasti, kertoo yksikönjohtaja Annikki Welling Ruokaviraston Kemian yksiköstä.
Virossa kehitettyä DNA-menetelmää ei ole toistaiseksi vertaisarvioitu kansainvälisesti. Welling arvelee, että kyseessä on edistynyt menetelmä, joka tunnistaa jokaisen hunajassa olevien eliön DNA:n perusteella.
– Vaikka hunaja koostuu pääosin vedestä ja sokerista, siinä olevista siitepölyn kaltaisista ”epäpuhtauksista” voidaan eristää DNA ja tunnistaa, mistä eliölajista se on peräisin.
”Uuden DNA-testin huijaaminen ei ole mahdotonta, mutta helppoa se ei ole”
Aiempia hunajan aitouden osoittavia menetelmiä on opittu kiertämään. Edullisiin sokerisiirappeihin verrattuna hunaja on arvokas tuote, mikä houkuttelee petoksiin.
Virossa DNA-testin kehittäneen Celvia-laboratorion toimitusjohtajan ja Tarton yliopiston apulaisprofessorin Kaarel Krjutškovin mukaan heidän DNA-analyysinsä tunnistaa kaikenlaiset kasvit, bakteerit, sienet ja hyönteiset, joiden kanssa mehiläiset ja hunaja ovat joutuneet kosketuksiin.
Hän sanoo, että hunajan pakkaajat yhdistelevät erilaisia väärennettyjä tuotteita ja ostavat raakatuotteet eri toimittajilta. Siksi väärennösten jäljitys on hankalaa.
Wellingin mukaan tämän uuden DNA-testinkään huijaaminen ei ole mahdotonta, mutta hankalaa se on.
– Testissä huijaaminen onnistuisi oikeastaan vain siten, että hunajaan osattaisiin lisätä täsmälleen oikea määrä kulloisessakin hunajassa esiintyviä kasvinosia, siitepölyä, bakteereita ja viruksia.
Virolaislaboratorion julkaisemat tulokset eivät yllättäneet Wellingiä, koska samantyyppisiä tuloksia on saatu aiemminkin esimerkiksi EU:n koordinoimassa valvontahankkeessa.
Maaliskuussa 2023 Euroopan komissio julkaisi tuloksia, joiden mukaan 46 prosenttia EU:n ulkopuolelta tuotavasta hunajasta epäiltiin määräysten vastaiseksi.
Hankkeessa sokerisiirapin lisäystä hunajaan tutkittiin uudentyyppisellä analyysimenetelmällä. Lisäksi hyödynnettiin muun muassa rikosteknistä tutkintaa.
Kaikkiaan tutkittiin 320 EU-alueelle tuotua hunajanäytettä. Näistä 147:ssä havaittiin muista lähteistä kuin hunajasta peräisin olevaa sokeria.
Eniten väärennöksiksi paljastuneita hunajia oli peräisin Kiinasta, mutta epäilyttäviä eriä tuotiin myös Turkista ja Britanniasta.
Suomi oli mukana hankkeessa, mutta näytteenottoaikana Suomeen ei tuotu hunajaa suoraan EU:n ulkopuolisista maista.
Hunajan aitouteen liittyvä tutkimustieto hajallaan
Ruokaviraston erikoistutkija Helena Pastell seurasi vastikään järjestettyä EU-komission hunaja-asiantuntijaryhmän kokousta.
Pastellin mukaan hunajan aitoutta määrittävät menetelmät kaipaavat selkeästi Euroopan tasolla yhdenmukaistamista.
Kokouksen perusteella hän ei pidä todennäköisenä, että EU:n hunajadirektiiviin saataisiin aivan lähiaikoina asetusta, joka selkeyttäisi hunajan aitouden määrittämistä.
Euroopassa on runsaasti hunajaan liittyvää tutkimustietoa ja tulosdataa erilaisista analyyseistä, mutta tieto on hajallaan.
– Kaikki data pitäisi kerätä yhteisesti sovituilla menetelmillä ja muodostaa yhteinen tietokanta, joihin hunajan analyysituloksia voidaan verrata, Pastell sanoo.
Hunajaväärennöksiä on tutkittu DNA-menetelmällä myös Britanniassa
Myös Isossa-Britanniassa, Cranfieldin yliopistossa on kehitetty DNA-menetelmä hunajaväärennösten tutkimiseen.
Yliopistossa bioinformatiikan tohtorina työskentelevä Maria Anastasiadi näkee DNA-tutkimuksella olevan huomattavaa potentiaalia elintarvikepetosten torjunnassa.
– Sitä voidaan käyttää jäljitettävyyden parantamiseksi ja monimutkaisten elintarvikkeiden valmistustapojen paljastamiseen, Anastasiadi sanoo.
Britanniassa kehitetty menetelmä pyrkii tunnistamaan hunajasta sokerisiirappien esiintymisen tunnistamalla siirappien valmistukseen käytetyistä kasveista peräisin olevaa DNA:ta.
– Hunaja on monimutkainen tuote, jonka koostumus ja käsittelytapa vaihtelevat suuresti. Tutkimuksessa olisi huomioitava hunaja-analyysin monimutkaisuus.
Taistelu hunajaväärennöksiä vastaan jatkuu. Cranfieldin yliopistossa on kehitetty myös toinen menetelmä hunajan aitouden määrittämiseksi. Siinä käytetään hyväksi Raman-spektroskopiaa, jossa laservalolla pyritään selvittämään hunajan kemiallinen sormenjälki ilman purkin avaamista.
