Jos kaikki etenee suunnitellusti, käynnistyvät vuosia valmistellut padonpurkutyöt ja muu ennallistaminen Sysmän Virtaankoskella loka-marraskuussa.
– Tässä meillä on hieno koski, joka pitäisi vapauttaa. Sen toteuduttua nousukalat, Päijänteen uhanalainen taimen ja vaellussiika voivat nousta Päijänteeltä tänne ja edelleen ylös Nuoramoisjärvelle, hehkuttaa Vapaa Virtaankoski -hankkeen projektipäällikkö Sari-Anna Vilander.
1950-luvulla rakennetun ja jo suljetun pienvesivoimalan ympärille rakennetaan kutualue kaloille, muotoillaan uusi koski pohjapadon avulla ja monenlaista muuta. Valmista on määrä olla ensi keväänä.
Kolmen miljoonan euron kustannusarviosta merkittävä osa on katettu valtion rahoituksella Nousu-ohjelman kautta.
Nousu-ohjelma käynnistyi 2020 ja sen rahoitusavulla on jo toteutettu padon- ja voimalanpurkuja, ohitusuomia, kalateitä, tutkimus- ja kehityshankkeita sekä kunnostettu virtavesiä. Tunnetuin esimerkki on Rautjärven Hiitolanjoen ennallistus Etelä-Karjalassa.
Kaksi miljoonaa vuodessa
Nousu-ohjelman kokonaisbudjetti oli edellisellä hallituskaudella 15 miljoonaa euroa. Kaudelle 2024–2027 Orpon hallitus on myöntänyt kahdeksan miljoonan euron määrärahan eli keskimäärin kaksi miljoonaa euroa/vuosi.
– Määrärahoista leikkaantui melkein 50 prosenttia, kertoo Nousu-ohjelman projektikoordinaattori Perttu Tamminen maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksiköstä.
Iso leikkaus pakottaa priorisoimaan hankkeita.
– Isoihin, kalliisiin hankkeisiin on entistä vaikeampi hypätä mukaan, Tamminen kertoo.
Määrärahojen puolitus näkyy Tammisen mukaan myös siinä, että noin puolet määrärahoista on jo sidottu käynnissä ja vireillä oleviin hankkeisiin.
Rahoituspäätöksen saaneita hankkeita on tällä hetkellä reilu sata. Jo toteutuneita padon purku-, ohitusuoma- ja virtavesikunnostushankkeita on 20–30, joista viisi on voimalanlopetuksia.
– Hienoin esimerkki on Hiitolanjoelta, jossa saatiin kolme pienvoimalaitosta pois, Tamminen kertoo.
Kaksi muuta jo purettua voimalaitospatoa ovat Nurmeksessa ja Kankaanpäässä.
Tammisen mukaan avustussummat ovat vaihdelleet suuresti, pääosin kymppitonneista satoihin tuhansiin euroihin. Parin hankkeen avustus oli 1–2 miljoonaa euroa.
Vaelluskalat henkitoreissaan
Tutkimusjohtaja Antti Iho Itä-Suomen yliopistosta korostaa, että Nousu-ohjelman rahoittaminen pitkäkestoisesti on äärimmäisen tärkeää, koska kalat eivät odota loputtomiin. Jos emokalakanta menee liian ohueksi, se heikentää erittäin suuresti kannan elinkelpoisuutta, selviämistä ja takaisin ponnahtamiskykyä.
Ihon mukaan lukuisissa vesistöissä vaelluskalakanta on jo joko kuollut sukupuuttoon tai viruu henkitoreissaan.
– Esimerkiksi Päijänteellä tullaan nyt näkemään, kuinka muutamat puretut padot ja ennallistetut kosket parantavat tilannetta.
Pienvesivoimaloita eläkkeelle
Suomen vesistöjen varsilla seisoo edelleen satoja pienvesivoimaloita ja tuhansia patorakennelmia. Valtaosa voimaloista on iäkkäitä, rakennettu 1920–30-luvuilla ja 1950-luvulla. Osa niistä tuottaa sähköä, osa ei. Lukuisat voimaloista vaatisivat hinnakkaan remontin voidakseen jatkaa. Juuri näille Iho tarjoaa nyt uutta vaihtoehtoa.
– Pienvesivoimalat joutuvat tekemään suuria korjausinvestointeja aina muutaman kymmenen vuoden välein. Juuri tässä kohtaa pieni voimala kannattaa ehkä mieluummin lopettaa, saattaa vapaaehtoisesti eläkkeelle kuin jatkaa ja yrittää sovittaa hankalasti ympäristövaatimuksiin, Iho ehdottaa.
– Suomen muutamasta sadasta pienvesivoimalasta tulee vuosittain helposti kymmenen alhaalla roikkuvaa hedelmää, joiden kanssa tulisi käydä vapaaehtoiset eläkeneuvottelut.
Ihon mukaan tällä tahdilla voitaisiin jatkaa helposti 20 vuotta.
Mitä hyötyä lopettamisista saadaan?
– Pienen voimalan lopetus ja kosken ennallistus tuo meille takaisin paitsi vaellusyhteyden, myös erittäin harvinaisen luontotyypin eli kosken ja kaikki siihen miljoonien vuosien aikana tottuneet eliöt. Ne yhdessä muodostavat ravintoverkon, joka tukee myös meidän arvostamia lohia, taimenia ja nahkiaisia, Iho kertoo.
Nousu-ohjelman Tammisen mukaan juuri biologinen vaikuttavuus ja usko suunniteltujen ennallistusten tehoon on oleellista, kun hankkeen rahoituksesta päätetään.
– Lisäksi tarvitaan hankevetäjiä ja omarahoitusosuutta, koska valtio ei yksin vie näitä hankkeita läpi ja rahoitusosuus on enintään 50 prosenttia kustannuksista. Kiinnostus hankkeen edistämiseen pitää tulla paikallisilta tahoilta, Tamminen korostaa.
Avainasemassa ovat myös pienvesivoimaloiden omistajat, joiden kanssa neuvotellaan korvauksesta, jolla he luopuvat sähköntuotannosta ennallistamisen hyväksi. Eniten pienvesivoimaloita on kunnallisilla energiayhtiöillä ja lisäksi yrityksillä ja yksityisillä ihmisillä.
Pienvesivoimayhdistyksen varapuheenjohtajan Asko Parviaisen mukaan voimalaomistajien suhtautuminen Nousu-ohjelmaan riippuu pitkälti käytyjen neuvotteluiden lopputuloksesta. Yhteisymmärrykseen päässeet ovat tyytyväisiä, muut eivät niinkään.
– Tämä toinen pää tavallaan kokee tai tuntee painostusta. Että jos et lähde tähän, tulee rasitetta voimalaitostoiminnan ympärille ja toiminta menee taloudellisesti järjettömäksi. Voimala pitää lopettaa tai myydä tai tehdä jotakin muuta, Parviainen kertoo.
Asko Parviainen kertoo korvausneuvotteluista
Tammisen mukaan korvaushaitari on vaihdellut nollasta eurosta muutamaan miljoonaan, riippuen täysin kunkin voimalan tilanteesta. Hän korostaa, että Nousu-ohjelma perustuu aina vapaaehtoisuuteen.
– Vaihtoehtojen punninta tai päätöksenteko voi tuntua omistajasta painostavalta, mutta vain osa keskustelussa olleista vesivoimakohteista on edennyt. Se osoittaa, että kyseessä on aina vapaaehtoinen valinta, Tamminen korostaa.
Monenmoista tulossa
Virtaankoski-hankkeen aktiivit suunnittelevat ennallistetulle koskialueelle monenlaista toimintaa. Vapaa-ajan kalastuksen ohella kosken liepeillä voi olla opastettua kalastusta, kesäkahvilaa, museotoimintaa, luontomatkailua, koskimelontaa, opastuksia sun muuta.
Kaiken keskiössä on kuitenkin kala, taimenen ja vaellussiian nousu rakennettaville kutualueille ja siitä ylös. Vilanderin mukaan he odottavat hyviä tuloksia. Uskoa tähän luo muun muassa rohkaisevat tulokset Hiitolanjoen ennallistamisesta kaakkoisrajalla.
– Hiitolanjoen alin voimala purettiin 2021. Siellä erittäin uhanalainen Laatokan lohi on saavuttanut poikastiheyksiä, jotka ovat aivan mykistäviä. Samanlaisia on ollut parhaissa lohi- ja taimenpuroissa, Iho sanoo.
Iho uskoo, että myös Virtaankoskella onnistutaan, jos kaikki saadaan tehtyä oikein.
– Hiitolanjoellakin nähtiin, että hyvin pienestä emokalajoukosta saadaan aikaan runsas poikastuotanto. Ja vaikka Päijänteen lohikalakanta ei ole tiheä, uskon sieltä löytyvän emokaloja Virtaankosken tarpeisiin.
