Yhden euron antaminen vapaaehtoistyöhön tuottaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Hyöty on myös mahdollista laskea auki.
Hämeen Setlementin toiminnanjohtaja Kati Ringman halusi selvittää, millaisia talousvaikutuksia järjestötyöllä on. Hän löysi opinnäytetyössään merkittäviä järjestötyötä tukevia talouslukuja. Tutkielma on osa liiketalouden YAMK-opintoja Hämeen ammattikorkeakoulussa.
Ringman käytti laskelmissaan omaa yhdistystään ja sen koordinoimaa vapaaehtoistyötä. Hämeen Setlementti tarjoaa matalan kynnyksen toimintaa nuorille, senioreille, maahanmuuttajille ja työttömille.
Setlementin saaman valtion tuen avulla yhdistyksen tuottaman työn määrä monisatakertaistui.
Johtopäätöksiin tutustui myös valtiovarainministeriön strategiajohtaja Olli Kärkkäinen. Hän toppuuttelee hyötylaskelmien näin suoraviivaista tulkintaa, mutta sanoo julkisen tuen tavoitteena olevan nimenomaan ihmisten hyvinvoinnin lisääminen. Tärkeää on tuoda nämä hyödyt näkyviksi.
Ringman haluaa avata keskustelua pehmoilun taloudellisesta merkityksestä
Ringmanin mukaan talousvaikutusten mittaus on järjestöjen ja sosiaalisten investointien osalta vasta lähtökuopissa, ja siksi sen logiikkaa ei vielä ymmärretä tarpeeksi.
Hän on huomannut, että vapaaehtoistoiminta ja esimerkiksi vertaistukiryhmät mielletään ”pehmoksi” toiminnaksi, jossa vaikuttavuutta mitataan enemmän hyvällä mielellä kuin euroilla.
Eurot puhuvat kuitenkin tehokkaasti, ja sitä kieltä erityisesti yritykset ja päätöksentekijät ymmärtävät.
– Humanistisilla aloilla suhtaudutaan hiukan vieroksuvasti euroilla puhumiseen. Ymmärrys asian tärkeydestä on, mutta sen osoittaminen on liian vähäistä, Ringman sanoo.
Tulokset olivat todella kannustavia
Ringman tarkasteli järjestötyön taloudellista kannattavuutta ja löysi siitä kolme tasoa.
Ensimmäisenä tuli esiin, että valtion tuki jää pääosin aluetalouteen. Vuosittain valtio tukee kantahämäläisiä sotejärjestöjä 12 miljoonalla eurolla. Tästä yli 10 miljoonaa jää Kanta-Hämeeseen esimerkiksi tilavuokrina ja työntekijöiden palkkoina, Ringman sanoo.
– Lisäksi on lukuisia muita rahoituslähteitä, kuten EU-hankerahoitus, joka myös hyödyttää alueen taloutta, hän sanoo.
Toiseksi kävi ilmi, että vapaaehtoistoiminnan panos on henkilötyövuosiksi mitattuna erittäin suuri.
Hämeen setlementissä on kaksi palkattua vapaaehtoistyön koordinaattoria. Kun Ringman laski myös vapaaehtoistoiminnan henkilötyövuosiksi, työpanos tuplaantui.
– Pelkästään Kanta-Hämeessä viisi prosenttia sotealan järjestöistä tuottaa yhteensä 90 henkilötyövuotta. Täytyy muistaa, että vapaaehtoiset eivät ole työntekijöitä, vaan toiminta pohjaa omaan haluun. Tulos on merkittävä, Ringman sanoo.
Henkilötyövuosi tarkoittaa laskennallista työpanosta, jonka yksi ihminen tekisi kokopäivätöissä vuoden aikana.
Valtiovarainministeriön mies toppuuttelee
Valtiovarainministeriössä strategia- ja tutkimusjohtajana työskentelevä Olli Kärkkäinen on tunnettu taloustieteen kansantajuistaja. Se, että järjestötyölle haetaan taloudellisia mittareita, on hänen mukaansa keskeistä, kun niukkuutta jaetaan.
Kärkkäisen mukaan vaikeinta on selvittää, millainen ennaltaehkäisevä työ on kaikista vaikuttavinta. Hänen mukaansa ei ole järkevää, että eri toimialat kilpalaulavat omia laskelmiaan siitä, millaisia vaikutuksia leikkauksilla on. Pitää päästä kiinni vaikuttavuuteen ja perustella toimintaa sillä.
– Pitää päästä kiinni siihen, mikä on se vaihtoehtoinen todellisuus ihmiselle, joka ei olekaan palveluiden piirissä.
Euron panostus tukihenkilötoimintaan toisi monisatakertaiset säästöt?
Kolmas, ja ehkä hätkähdyttävin tulos liittyy Ringmanin tutkielmassa palveluiden tasoon. Millainen säästövaikutus on yhdellä eurolla, kun se laitetaan esimerkiksi nuorten tukihenkilötoimintaan?
Tämän selvittämiseksi Ringman käytti SROI-mallia, jossa hankalasti mitattaville asioille -kuten tukihenkilötoiminnalle- on löydettävä mittatikku. Mallia varten pitää ymmärtää, mikä on yhden asiakkaan ”tuotantokustannus”.
Eli käytännössä: kuinka kalliiksi tilanne käy yhteiskunnalle, jos asiakas ei ole mukana vaikka tukihenkilötoiminnassa?
– Kävi ilmi, että yksi tukihenkilötoimintaan käytetty euro voi säästää jopa 500-kertaisesti yhteiskunnan varoja, Ringman sanoo.
Kärkkäisen mukaan oletukset siitä, kuinka hyvin palvelut ehkäisevät syrjäytymistä, ovat liian vahvoja. Hänen mukaansa järjestöiltä puuttuu usein uskottava vertailuryhmä, ja sille olisi suuri tarve. Verrokkiryhmän avulla voidaan arvioida mitä ihmisille olisi käynyt ilman palveluita ja siten saada tietoa palveluiden vaikutuksesta.
Ratkaisuksi hän toivoo lisää tutkimustietoa asiasta. Hän sanoo, että akateemisen tutkimuksen ja järjestökentän kannattaisi lisätä huomattavasti yhteistyötä tutkimustiedon saamiseksi.
Kati Ringman on jatkotutkimuksen tarpeellisuudesta Kärkkäisen kanssa yhtä mieltä. Hän toivoo, että hänen aloittamansa työ on yhteiskunnallisen keskustelun avaus.
– Oma tutkimukseni on vasta pintaraapaisu tähän maailmaan.
