Uusi Käypä hoito -suositus huomioi laajemmin myös muut syömishäiriöt. Aiempi suositus painottui anoreksian hoitoon.
Syömishäiriöpotilaiden määrä kasvaa Suomessa. Tänään torstaina on julkistettu uusi Käypä hoito -suositus, missä korostetaan potilaiden kokonaisvaltaista hoitoa.
Syömishäiriöt lisääntyivät korona-aikana erityisesti nuorilla. Ilmiö oli maailmanlaajuinen ja näkyi myös Suomessa. Esimerkiksi HUSissa syömishäiriöpotilaiden määrä kasvaa edelleen.
HUSin mukaan vuoden 2024 alkupuolella erikoissairaanhoidon potilasmäärät ovat kasvaneet viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna 9 prosenttia. Avohoitokäyntien määrässä viime vuoden vastaavaan ajankohtaan nähden on kasvua 5,5 prosenttia.
Asiantuntijan mukaan syömishäiriöt ovat alihoidettuja.
– Pidän tilannetta hälyttävänä. Se vaatisi pikaisia korjaustoimia ja puuttumista. Meidän on syytä parantaa hoitoa, mitä tarjoamme syömishäiriötä sairastaville koko maassa. Onneksi siihen on monilla alueilla jo ryhdytty, sanoo nuorisopsykiatrian professori ja HUS Nuorisopsykiatrian osastonylilääkäri Anu Raevuori.
Raevuori on toiminut Käypä hoito -suositusta laatineen asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajana.
– Syömishäiriöiden hoitosuositus on ollut päivittämättä jo kymmenen vuotta. Se on pitkä aika. Kyseessä on sairaus, joka koskettaa yhä useampia ihmisiä, lapsia nuoria aikuisia ja heidän perheitään, Raevuori muistuttaa.
Uusi hoitosuositus korostaa potilaiden kokonaisvaltaista hoitoa. Anoreksian tai bulimian kanssa samaan aikaan potilailla esiintyy hyvin usein muitakin häiriöitä, joita on hoidettava samanaikaisesti, sanoo Raevuori.
Syömishäiriöön liittyy usein fyysisiä ja psyykkisiä oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta tai pakko-oireita.
Se voi liittyä myös neuropsykiatrisiin häiriöihin kuten ADHD:hen tai autismikirjoon. Tuoreessa tutkimuksessa on todettu esimerkiksi autismikirjon, lisäävän riskiä sairastua syömishäiriöihin. Samalla oireet voivat vaikeuttaa ja viivyttää syömishäiriön hoitoa. Jokaisen potilaan ja potilasryhmän erityispiirteet tulisi Raevuoren mukaan huomioida hoidossa.
– Rinnakkaishäiriöiden huomiointi on tärkeää, koska ihminen on kokonaisuus. Usein syömishäiriön oireet ovat muihin psyykkisiin ja fyysisiin oireisiin kietoutuneita, jolloin kaikkea, koko kokonaisuutta, on syytä hoitaa, jotta toipuminen olisi kestävää, muistuttaa Raevuori.
Syömishäiriö ei aina näy päällepäin
Suomessa syömishäiriön on varhaisaikuisuuteen mennessä sairastanut vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan yli 10 prosenttia nuorista aikuisista ja 18 prosenttia nuorista naisista.
Suositus muistuttaa, että syömishäiriöt ovat monimuotoisia. Vaikka syömishäiriö on yleisempi naisilla kuin miehillä, voi syömishäiriöön sairastua kuka tahansa ja minkä ikäisenä tahansa. Pelkkä paino ei myöskään kerro syömishäiriön vakavuudesta.
Lea Alshaban sairastui yli kymmenen vuotta sitten nuorena aikuisena vakavaan anoreksiaan. Aluksi hänen aikomuksenaan oli vain lisätä liikuntaa. Elämäntaparemontti muuttui kuitenkin pian syömishäiriöksi. Taustalla vaikuttivat paineet monilla elämän osa-alueilla.
– Minulla oli huono itsetunto ja koin olevani huonompi kuin muut. Löysin liikkumisesta ja syömisen rajoittamisesta asian, jossa tunsin onnistuvani ja olevani hyvä, hän kuvailee.
Syömishäiriöiden uusi Käypä hoito -suositus pyrkii parantamaan hoidon laatua hyvinvointialueilla. Suositus sisältää muun muassa selkeitä konkreettisia ohjeita häiriön varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon.
Hyvinvointialueille suositellaan asiantuntevia ja hoidosta vastaavia syömishäiriötiimejä ja -keskuksia, joihin koulu-, opiskelija- tai työterveyshuolto voisi ottaa yhteyttä suoraan ja nopeasti.
Anoreksiapotilaan huono hoito voi johtaa kuolemaan
Raevuoren mukaan vajaahoito tai heikompilaatuinen hoito esimerkiksi anoreksiapotilaalla tarkoittaa korkeampaa kuolleisuutta.
– Se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät toivu niin hyvin. Varhainen puuttuminen ja nopea hoidon aloitus on yhteydessä parempaan ennusteeseen ja parempaan lopputulokseen.
Suositus painottaa myös, että hoitoa ei tule evätä potilaalta, vaikka motivaatio paranemiseen puuttuisi.
– Motivaation puutteen ei pidä antaa estää hoidon saamista, vaan se voi olla keskeinen hoidon kohde, huomauttaa Raevuori.
Psykologi ja psykoterapeutti Monica Ålgarsin mukaan muutos eli toipuminen vaatii potilailta rohkeutta. Hän kuvaa toipumisrohkeutta näin.
Lea Alshaban pitää nopeaa hoitoon pääsyä omassa toipumisessaan olennaisena.
– On tärkeää, että pääsee hoitoon riittävän ajoissa ja hoito on jatkuvaa. Erityisen tärkeää omalla kohdallani oli, että läheiset otettiin mukaan hoitoon, hän huomauttaa.
