Suomella on lähivuosina edessä julkisen terveydenhuollon syyni, johon verrattuna yksittäiset terveyskeskusten sulkemiset voivat olla pieni pulma.
Iso osa suomalaista terveydenhuoltokenttää tuntevista asiantuntijoista katsoo, että julkisen terveydenhuollon palveluvalikoima pitää määrittää uudelleen, koska nykyiseen eivät riitä rahat eivätkä tekijät. Uusien periaatteiden säätämisestä on linjaus Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa.
Mitä julkisen terveydenhuollon valikoimasta voi supistaa ilman, että potilaiden henki tai terveys vaarantuu?
Yksittäisten säästökohteiden kimpussa näperteleminen ei tuota säästöjä vaan voi päinvastoin kostautua lisäkuluina.
Kysyimme Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Varhilalta ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja Petri Virolaiselta, miten suomalaisten pitäisi ajatella uusiksi sitä, mikä julkiseen terveydenhuoltoon kuuluu.
Jutussa esitetään kysymyksiä, joihin myös sinä voit lopuksi vastata. Samalla näet, miten muut ovat vastanneet. Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole.
1. Yksinäisyyden hoito lääkärissä
Lääkärin vastaanotolle saapuu yhä useammin potilas, joka tarvitsisi jotain ihan muuta kuin lääkärin hoitoa, esimerkiksi kuuntelevan korvan tai tukea arkirutiinien kanssa pärjäämiseen.
– Ikääntyneistä moni hakeutuu perusterveydenhuollon palveluiden piiriin pelkästään yksinäisyyden vuoksi, Varhila sanoo.
– Yksinäisyys ja siitä koettu turvattomuus on yksi merkittävä hoitoon hakeutumisen syy, vahvistaa Virolainen.
Turvaverkostojen puuttuminen näkyy Varhilan mukaan myös lapsiperheissä niin, että kynnys lähteä oireilevan lapsen kanssa varmuuden vuoksi lääkäriin madaltuu.
– Jos lähellä ei ole ketään joka osaa neuvoa arjen taitoja, on täysin ymmärrettävää, ettei jäädä odottelemaan, menevätkö vauvan oireet ohi itsestään tai kotikonstein.
Yksinäisyyden hoitaminen lääkärikäynnillä on kallista eikä auta potilasta. Paras apu voisi löytyä vertaistukea, keskusteluapua tai käytännön konsteja tarjoavilta ruohonjuuritason sote-järjestöiltä.
2. Superkalliit lääkkeet
Kuinka paljon parantumattoman sairauden hoito saa yhteiskunnalle maksaa?
Osa harvinaisista syöpälääkkeistä maksaa satoja tuhansia euroja vuodessa, jolloin kokonaiskustannus on miljoonia.
Vastaan voi tulla tilanne, jossa päätetään, yritetäänkö kolmannen syöpähoitolääkkeen jälkeen varmuuden vuoksi vielä neljättä hoitokeinoa. Hoito ei välttämättä paranna sairautta, mutta voi pidentää elinikää ja lievittää kipuja.
Petri Virolainen on entiseltä ammatiltaan kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri.
– Silloin joudutaan kysymään, mikä on rajahyöty eli yhden elinkuukauden hinta, hän kuvailee.
– Nämä ovat erittäin kipeitä kysymyksiä varsinkin silloin, kun kyse on pienestä lapsesta, Kirsi Varhila sanoo.
Ratkaisut ovat eettisesti ja fyysisesti kuormittavia.
Juuri tällaisia tilanteita varten tarvitaan Varhilan ja Virolaisen mukaan yhtenäinen kirjaus ja ymmärrys hoidon perusteluista ja siitä, kuinka todennäköisesti ne voivat pelastaa potilaan.
– Hoitojen vaikuttavuuden ja käytön pitää perustua tutkittuun tietoon, Varhila sanoo.
3. Pois sairaaloista
Mukavimmillaan palveluvalikoiman tehostaminen tarkoittaa turhan ja kalliin hoitokeinon vaihtamista kevyempään mutta parempaan.
Näin kävi esimerkiksi 1990-luvulla, kun havaittiin, että nilkkojen nivelsidevammat parantuvat yleensä paremmin kuntouttamalla kuin leikkaamalla. Säästyi sekä rahaa että nilkkoja.
Vaikeampaa on puuttua rutiineihin. Varhila siirtäisi toimenpiteiden jälkeisiä kontrollikäyntejä sairaaloista eli erikoissairaanhoidosta terveyskeskuksiin. Varhilan mukaan kaikki potilaat eivät tarvitse pitkiä erikoissairaanhoidon seurantoja lainkaan.
– Sairaalat varaavat huomattavan osan poliklinikka-ajoistaan kontrolliajoille ja kontrollien jälkikontrolleille, Varhila sanoo.
Petri Virolainen kohdentaisi muun muassa verenpainetaudin ja diabeteksen hoitoon liittyviä tarkastuksia riskiryhmiin kuuluville.
Hän jatkaa ajatusta siihen, ketkä saavat rutiinitarkastuksia tehdä. Lista paperitöistä on pitkä: ajokorttitarkastukset, lääkärinlausunnot ja -todistukset; Virolaisen mukaan jopa monen reseptin voi aivan hyvin uusia myös hoitaja.
– Näen tämän rajallisten resurssien mahdollisimman oikeudenmukaisena jakamisena, Virolainen sanoo.
4. Yksilö- vai ryhmäterapiaa
Yksi terveydenhuollon keskeisistä lupauksista on se, että lääkäriin ja terapiaan pitää päästä riittävän nopeasti. Nyt näin ei aina ole.
Kirsi Varhilan mukaan selkeämpi muotoilu olisi, että lääkäriin pitää päästä nopeasti silloin, kun hoitoa tarvitsee.
– On hyvä, että ihmisten kynnys hakea apua esimerkiksi mielenterveysongelmiin on laskenut, mutta siinä näkyy myös medikalisoituminen. Eli sosiaali- ja terveydenhuollossa hoidetaan yhä useammin surua, ahdistusta ynnä muita normaaliin elämään kuuluvia tunteita, Varhila sanoo.
Terapeuteista on pulaa, ja hoitojonot pitkiä.
Petri Virolaisen mukaan olisi syytä selvittää, toimisiko lievissä mielenterveyden ongelmissa moniterapia yhtä hyvin kuin yksilöterapia.
– Entä mitä apua hoitaja voi tällaisessa tilanteessa antaa. Vastaanottoja voidaan pitää myös etänä, Virolainen pohtii vaihtoehtoja.
5. Syöpäseulontojen seula
Terveydenhuollon nyrkkisääntö kuuluu: mitä aikaisemmassa vaiheessa sairaudet havaitaan ja hoidetaan, sitä pienempi on potilaan kärsimys ja yhteiskunnan lasku.
Maksuttomilla syöpäseulonnoilla, kuten lakisääteisillä rintasyövän mammografialla ja kohdunkaulan syövän papa-kokeella, pyritään juuri tähän.
Jos seulontoja tehdään liian usein, ne voivat johtaa ylidiagnosointiin.
Petri Virolaisen mukaan voisi pohtia, voisiko koko ikäluokan seulontoja kohdentaa esimerkiksi geneettisen riskin perusteella. Esimerkiksi mammografia tarjottaisiin muita tiuhemmin niille, joiden suvussa on aggressiivista rintasyöpää aiheuttavaa geeniperimää.
Kirsi Varhilan mukaan mammografian ja papa-seulontojen hyödystä on selvä näyttö, mutta paksunsuolen seulonnoissa se ei hänen mukaansa ole yhtä vakuuttavaa. 60 vuotta täyttäneiden suolistosyöpien seulonnat aloitettiin kaksi vuotta sitten.
Kysymys siitä, kuka hoidetaan julkisista varoista, on yhteiskunnan arvovalintojen ytimessä.
Varhilan mukaan on selvää, että kun julkista palveluvalikoimaa karsitaan, eriarvoisuus yksityistä ja julkista hoitoa saavien välillä syvenee. Yksityisellä lääkäriasemalla voi käydä varmuuden vuosi seulonnoissa vaikka joka vuosi, eikä ovelta käännytetä.
Lääketieteen kehitykseen sisältyy ristiriita.
Virolainen virittelisi keskustelua siitä, mikä on ihmisen oma vastuu terveytensä ylläpitämisestä.
– Samalla, kun uusia menetelmiä otetaan käyttöön, jotain pitää uskaltaa jättää palveluvalikoimasta pois.
Katso myös tuore Akuutti aivosyöpään sairastuneesta miehestä:
