Moni laihduttaja on löytänyt avun uusista lääkkeistä, mutta niiden hinta syventää kierrettä, joka muuttaa lihavuuden yhä selvemmin alaluokkaisuuden merkiksi, Viitala kirjoittaa.
Auli Viitalavapaa kirjoittaja
Olen viime aikoina havahtunut siihen, että yksi jos toinenkin ystäväni käyttää laihdutuslääkettä. Jos on vähänkään pyöreä ja työterveyden piirissä, resepti on helppo saada. Lääketeollisuus on nyt jo ehtinyt vastata kysynnän kasvuun, joten apteekissa lääkettä riittää, jos siihen vain on varaa.
Itse olen hyvinkin pullea, mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä, joten en ramppaa lääkärissä samaa tahtia kuin työterveyden piirissä olevat. Veriarvoni ovat kelvolliset, joten omalääkärinikään ei ole ottanut puheeksi painon pudotusta, saati lääkkeen avulla. Eikä minulla luultavasti olisi varaa käyttää laihdutuslääkettä, vaikka sitä suositeltaisiin.
Jos lääkkeen lopettaa, kilot alkavat taas kertyä, joten kulut voivat juosta loppuelämän.
Yritin saada selville, millaisia kustannuksia laihdutuslääkkeistä käyttäjälle tulee, mutta se osoittautui vaikeaksi. Tuotteita on erilaisia, annostus vaihtelee ja Kela-korvaus riippuu painoindeksistä.
Kalleimmillaan hinta on noin 400 euroa kuussa. Apu-lehti puolestaan arvioi hiljattain, että laihdutuslääkkeen kustannus olisi keskimäärin pari tuhatta euroa vuodessa.
Kalliiksi lääkkeen tekee se, että sitä käytetään tavattoman pitkään. Jos lääkkeen lopettaa, kilot alkavat taas kertyä, joten käytännössä kulut voivat juosta koko loppuelämän.
Lihavuus on tähän astikin ollut yhteydessä varallisuuteen ja koulutustasoon eli luokka-asemaan. Näyttää siltä, että mitä vauraampi ihminen on, sitä helpompi hänen on pysyä hoikkana.
Rahalla voi ostaa monipuolisesti terveellistä ruokaa ja parantaa liikuntamahdollisuuksiaan. Nyt siis käytössä on vielä yksi, tutkitusti tehokas konsti, jonka saa myös käyttöönsä helpommin, kun on varaa maksaa siitä.
Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään rahasta. Lihomista aiheuttaa myös pitkäkestoinen stressi, ja sitä taloushuolista tulee. Elämäntavalla kaikkinensa on yhteys terveyteen. Esimerkiksi vuorotyö lisää lihomisen riskiä ja myös vaikeuttaa säännöllisiä harrastuksia, etenkin lapsiperheissä. Virka-aika on keskiluokan ylellisyyttä, joka vaikuttaa myös terveyteen.
Näyttää siltä, että mitä vauraampi ihminen on, sitä helpompi hänen on pysyä hoikkana.
Luokkaan liittyvät usein myös erilaiset arvostukset: mitä ihmiseltä odotetaan ja mitä hän odottaa itseltään. Keskiluokassa korostuu perinteisesti enemmän itsekontrolli, koska ulkoista kontrollia on vähemmän. Työväenluokassa taas joudutaan enemmän tekemisiin ulkoisen kontrollin kanssa. Kapinointi on sellaiseen normaali reaktio.
Tupakka on siitä hyvä esimerkki. Se on kallista, koska hintaa on kansanterveyden nimissä nostettu. Silti matalasti koulutetut, ja siis usein pienituloiset, tupakoivat huomattavasti yleisemmin kuin korkeammin koulutetut.
Keskiluokkainen terveyspaheksunta ei yllä koko yhteiskuntaan. Veikkaan, että vaikutusta on silläkin, että niin sanottu terveysvalistus ja muu viranomaisten vaikuttamistyö puree ennen muuta ihmisiin, joita viranomaiset osaavat parhaiten puhutella – siis keskiluokkaan.
Syömiseen, liikuntaan ja sitä kautta painoon liittyy luultavasti samanlaisia mekanismeja, jotka parantavat muutoinkin hyvin toimeentulevien terveyttä – ja heikentävät pienituloisten.
Perheen tulot vaikuttavat lasten painoon kääntäen: mitä pienemmät tulot, sitä enemmän kiloja.
Sosioekonomisen aseman ja painon yhteys on aikuisilla ja maailmanlaajuisesti mutkikas, mutta Suomesta tiedetään, että lapsilla se on selkeä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koko maan laajuisessa selvityksessä kävi ilmi, että perheen sosioekonominen asema vaikuttaa lasten painoon kääntäen: mitä pienemmät tulot, sitä enemmän kiloja.
Pieni tulitikkutyttö, joka kuoli nälkään rikkaan perheen ikkunan takana, voidaan siis vihdoin unohtaa ja siirtyä saduista todellisuuteen. Tukea terveytensä vaalimiseen tarvitsevat etenkin ne, jotka muutenkin ovat heikommassa asemassa.
Lihavuuteen liittyy stigma, jota voi verrata rasismiin tai naisvihaan. Kaikkein pahinta tietysti on, jos on pullea, ei-valkoinen nainen. Ja kuten sanottu, sopassa on monimutkaisin mekanismein mukana myös luokka, jonka merkitystä kalliit lääkkeet yhä kärjistävät.
Kun laihdutuslääkkeitä nyt käyttää ennen muuta keskiluokka, lihavuudesta on tulossa yhä selvemmin merkki alaluokkaisuudesta.
Auli Viitala
Kirjoittaja on työkyvyttömyyseläkkeellä.
