Kun törmäys tulee, pää liikkuu piiskan tavoin. Ensin taakse, sitten nopea retkahdus eteen.
Välittömästi onnettomuuden jälkeen ennuste on epäselvä.
Niskakipua ja -jäykkyyttä on melkein kaikilla potilailla. Joillekin tulee neurologisia oireita, kuten tunnottomuutta, aistiyliherkkyyttä ja käsien toimintahäiriöitä. Pahoissa tapauksissa kaularangassa voidaan havaita murtumia tai nivelsiderepeämiä.
Yleensä oireet helpottavat päivissä tai viikoissa, mutta joillain ne pitkittyvät.
Tästä kuvauksesta lääkärit ovat suunnilleen yhtä mieltä. Mitä sen jälkeen seuraa, on kiistanalaisempaa.
Kiistaa kuvista
Turun yliopiston neurotraumatologian professori Olli Tenovuon mukaan kallo-kaularankaliitoksen alue on hyvin vaikeasti tutkittavaa aluetta.
Kun niska retkahtaa, kaularankaa tukevat nivelsiteet voivat venähtää. Nivelsidevauriot tai pienet hermovauriot eivät kuitenkaan välttämättä näy tavallisissa röntgen- tai magneettikuvissa.
Kuva voi näyttää hyvältä, vaikka kaularanka liikkuisi epänormaalisti.
Staattisten röntgen- ja magneettikuvien ohelle on kehitetty funktionaalisia magneettikuvia, joiden olisi tarkoitus antaa tietoa kaularangan liikkeestä.
Itä-Suomen yliopiston fysiatrian professori Olavi Airaksinen pitää niitä diagnostiselta arvoltaan heikkoina. Kuvissa on havaittu poikkeamia myös potilailla, joilla ei ole niskan retkahdusvammaa tai niskaoireita.
Hoito perustuu ennen kaikkea potilaan tarkkaan haastatteluun ja kliiniseen tutkimukseen.
Kaikki ovat jokseenkin yksimielisiä tavanomaisten kuvantamistulosten epätarkkuudesta. Kiistaa on siitä, millaisia tulkintoja niistä voi tehdä.
Ilman vahvaa tutkimusnäyttöä toimiminen on riskialtista. Siksi lääkärikunnassa yleensä ajatellaan, että päätökset tulisi perustaa menetelmille, joiden yhteyden potilaan kuntoutumiseen lääketieteellinen yhteisö on todentanut.
– Lääketiede on lähtökohtaisesti konservatiivista. Vaaditaan aika paljon todisteita, jotta vanhat käsitykset muuttuvat, Tampereen yliopiston lääketieteen etiikan dosentti Pekka Louhiala sanoo.
”Ei ole joukkopsykoosia”
Olli Tenovuon mielestä niskapotilaat saavat toisinaan vääriä diagnooseja, kun vaivojen syytä ei tunnisteta.
Lääketieteessä oireita kutsutaan toiminnallisiksi silloin, kun niiden alkuperä ei ole tiedossa, mutta usein sanaa käytetään synonyymina psyykkisperäiselle oirehdinnalle.
Potilaiden oireisiin liittyy stigmaa, ja Tenovuo on huolissaan niiden leimaamisesta itse keksityiksi.
– Ei ole sattumaa tai joukkopsykoosia, että erilaiset, aikaisemmin täysin terveet ihmiset saavat tapaturmien jälkeen samanlaisia oireita. Täytyy olla lääketieteellinen mekanismi, mistä ne tulevat, Olli Tenovuo sanoo.
Myös Louhiala ja Airaksinen toteavat, ettei lääkärin ole hyödyllistä nimetä potilaan tuntemaa kipua psykososiaaliseksi.
Airaksinen korostaa avointa ja luottamuksellista keskusteluyhteyttä potilaan kanssa. Silloin myös kipuun vaikuttavia psyykkisiä tekijöitä voidaan käsitellä.
Jos kaularangassa ei ole murtumia, nopea paluu arkisiin rutiineihin ja liikkeeseen nopeuttaa kuntoutumista. Liikkeiden vältteleminen pelon takia heikentää niskan lihaksia, ja oireet pahenevat. Potilas tarvitsee usein lääkäriltä kannustusta harjoittelemiseen.
Vakuutusyhtiöt hyötyvät erimielisyydestä
Vakuutusyhtiöt ovat haluttomia korvaamaan oireita, joiden syy-seuraussuhde liikenneonnettomuuteen on yhtiöiden mielestä osoittamatta.
Professori Olli Tenovuon mukaan korvausriidat eivät kuitenkaan vaikuta käytännössä mitenkään potilaiden hoitoon – korkeintaan hoidon saatavuuteen, jos esimerkiksi kuntoutukselle ei ole maksajaa.
Toisinaan tieteellinen kiista näkyy myös hoitopäätöksissä.
Erityisen kiistanalainen kysymys on niskan retkahdusvammojen leikkaushoito. Jotkut lääkärit pitävät sitä tarpeellisena kaularangan ylimpien nikamien yliliikkuvuuteen.
Luudutusleikkauksessa kaularangan kaksi ylintä nikamaa kiinnitetään toisiinsa, jolloin kaularangan liikelaajuus rajoittuu.
– Tiedän monia potilaita, joilla se on parantanut heidän vointiaan ja elämänlaatuaan oleellisesti, Tenovuo sanoo.
Hänen mielestään niskan liikkuvuuden rajoittuminen ei ole ongelma. Leikkaukseen päätyvillä potilailla niskan liikkuminen on jo ollut rajoittunut vamman ja kipujen takia.
Olavi Airaksinen puolestaan suhtautuu leikkaushoitoon hyvin kriittisesti, jos niskassa ei ole murtumaa.
– Se on äärimmäisen harvinainen hoito, hän sanoo.
Varmin tapa ratkoa kiista on tutkia lisää ja kehittää parempia kuvantamismenetelmiä.
