Katja ja Virpi Kätkä esiintyvät juhlavuoden kunniaksi vanhoissa esiintymisasuissa.
Sanna Savela,
Mari Pekkanen
Katja Kätkä muistaa edelleen elävästi, kuinka hän 30. huhtikuuta vuonna 1994 seisoi siskonsa Virpi Kätkän kanssa esiintymislavan verhojen takana. Sydän takoi rinnassa vimmatusti.
Pian kaksikko edustaisi Suomea kappaleella Bye Bye Baby Eurovision laulukilpailussa Dublinissa.
– Yleisö kohahti, kun astuimme lavalle. Ehdin pari sekuntia miettiä, mitä oikein tapahtui, mutta sitten biisi alkoi.
Katsojat eivät reagoineet duon korsetteihin, vaan siihen, että tanssijat heittivät heidän takanaan voltit, jotka eivät kuuluneet koreografiaan.
Koko viisukevät 1994 on painunut Katja Kätkän mieleen sumuisena aikana, sillä pyöritys oli valtavaa. Dublinkin jäi harjoitusten ja viisukiireiden vuoksi näkemättä, mutta muistot ovat silti hyvät.
– Se oli hieno kokemus. Ehkä hienoin koko elämässä.
Suomi sai kisoista 11 pistettä, sijoittui 22. sijalle ja karsiutui seuraavan vuoden kisasta. Vaikka eurooppalaisyleisö ei kappaleelle lämmennyt, kotimaassa siitä on tullut viisuklassikko, jonka CatCat esittää keikoilla aina kahdesti. Katja Kätkä ei koe, että kappale olisi taakka.
– En ole kyllästynyt esittämään sitä vieläkään, vaan olen todella kiitollinen.
Euroviisukarsinnat ovat muuttuneet 30 vuodessa paljon, mutta Katja Kätkän mielestä hyvään suuntaan. Vuosikymmeniä sitten pääosassa oli laulukilpailu, jossa esiinnyttiin sinfoniaorkesterin kanssa.
– Siksi myös kaikki kappaleet kuulostivat samanlaisilta. On hyvä, että nyt halutaan tehdä kunnon show, joka sisältää yllätyksiä.
Kunnon show CatCatilla on mielessä myös tänä vuonna, kun duo juhlistaa viisujen tasavuosia. 8. toukokuuta CatCat juhlii Helsingissä muun muassa ysärihenkisellä keikalla. Lauantaina on viisubileet Tampereella.
Juhlavuoden kunniaksi duo aikoo pukeutua esiintymisiin alkuperäisiin korsettiasuihin. Kätkät ovat yrittäneet ostaa niitä Yleisradiolta itselleen, onnistumatta.
– Ne ovat kansallisaarteita, mutta saamme vuokrata ne.
Ennen omia esiintymisiä Katja Kätkä liimaantuu ruudun ääreen seuraamaan Suomen tämänvuotista viisumenestystä. Kuten joka vuosi, hän on tehnyt itselleen listan suosikeistaan.
– Minua jännittää aina ihan hirveästi. Euroviisut liittyvät elämääni ja muistoihin. Eikä ikinä voi tietää, miten käy.
