2000-luvun puolivälissä citykanit olivat kaikkialla: lehtien sivuilla, televisiossa, puistoissa ja puutarhoissa.
Vuonna 2009 Helsingissä pyydettiin lähes 2 000 kania ja käytössä olivat kaikki keinot. Kaneja loukutettiin, verkotettiin, ammuttiin jousilla ja pienoiskivääreillä sekä saalistettiin jopa koloistaan kesyjen hillerien avulla.
Intensiivinen metsästys jatkui vuosia. Kaneja päätyi leikeltäväksi tutkimuskäyttöön, ja niitä syötetiin Korkeasaaren eläimille. Julkkiskokki Hans Välimäkikin jakoi uutisissa parhaan kanireseptinsä.
Lopulta kulkutaudit alkoivat vaivata villikaneja. Kanta sahasi vuoroittain laskien ja nousten, kunnes päästiin vuoteen 2017, jolloin kaneja metsästettiin enää muutamia kymmeniä.
Sitten citykani katosi otsikoista.
Kanit nakersivat puistopuita ja autoja
Helsingin yliopiston yliopistonlehtori ja dosentti, eläintieteilijä Petri Nummi tutki kaneja niiden huippuvuosina.
Tapasimme Nummen Helsingin ydinkeskustassa Hesperianpuistossa – paikassa, joka aikoinaan suorastaan vilisi kaneja.
– Vuosina 2007 ja 2008 tässä oli varmaan satamäärin kaneja neliökilometrillä. Kaniineja saattoi nähdä kymmeniä samalla silmäyksellä, Nummi muistelee.
Vieraslajin villiintyminen aiheutti Helsingin kaupungille valtavia tappioita. Vuonna 2008 Helsingin Sanomat kertoi kanien nakertaneen kaupungin kassaan kahden talven aikana satojentuhansien eurojen vahingot syömällä puistopuita ja -istutuksia.
– Verrattuna puutarhatuholaisena pidettyyn rusakkoon, kelpasi kanille vielä suurempi määrä erilaisia kasveja. Oli melkein helpompaa listata, mitä kanit eivät syöneet, Nummi kertoo.
Eikä ruokahalu rajoittunut vain kasveihin: Arabianrannan asukkaat kertoivat kanien myös kömpineen autojen konepeltien alle jyrsimään letkuja ja johtoja.
Citykanit matkaavat radanvartta Vantaalle
Mitä villikaneille kuuluu nyt? Nummen mukaan kanipopulaation kehityksestä ei ole tehty tarkkaa seurantaa huippuvuosien jälkeen, mutta jonkinlaiset suuntaviivat ovat selvillä.
– Vuonna 2017 nähtiin jo, että Helsingin keskusta oli aika lailla tyhjentynyt, mutta kanta jatkoi levittäytymistään laitakaupungille.
Laitakaupungilla kuolleisuus kanien kalikivirukseen oli pienempää kuin tiheimmän kannan alueilla. Jos inhimillistämme eläintä hetkeksi, voidaan sanoa kanin paenneen tauteja lähiöihin.
Suomen Lajitietokeskuksen havaintokartta osoittaa kanin todella kaikonneen keskustasta.
Suurin osa viime vuosien kanihavainnoista on kirjattu Kehä I:n ulkopuolelta, kuten Kannelmäestä, Pukinmäestä, Malmilta tai Vantaan Viertolasta. Yksittäisiä havaintoja on tehty jopa Keravalta asti.
– Radanvarret tuntuvat olevan kaneille mieluisia leviämisteitä. Esimerkiksi pääradalla on lähes yhtenäinen leviämistie Järvenpäähän asti, Nummi sanoo.
Citykani lisääntyy kuin… kani
Nummi kertoo, että kani on ensimmäisiä nisäkkäitä, joka on juurtunut vieraslajina aivan erilaiseen ilmastoon kuin mistä se on kotoisin.
Iberian niemimaalla Espanjassa ja Portugalissa ei esimerkiksi ole talvisin lunta, jonka kanssa Helsingin villikanit joutuvat kamppailemaan.
Avain menestykseen on kaupungistumisessa. Hukkalämpö lämmittää suuria kaupunkeja, ja rakennukset tarjoavat lämpimiä pesäkoloja. Tällaisissa olosuhteissa kani lisääntyy suorastaan eksponentiaalisesti.
Naaras synnyttää noin kuukauden kantoajan jälkeen jopa kymmenen poikasta ja voi tulla uudelleen tiineeksi heti poikimisen jälkeen.
Poikaset saavuttavat sukukypsyyden noin kolmen kuukauden iässä ja ovat sitten itsekin valmiita kasvattamaan populaatiota.
– Nisäkäskunnassa kani on malli huippulisääntyjästä, Nummi tiivistää.
Kani voi siis nopeasti vallata alaa paikoissa, joissa riittää ruokaa ja pesimäkoloja – varsinkin, jos saalistus on vähäistä.
Paikallisia ryöpsähdyksiä on nähty muuallakin kuin Helsingissä, esimerkiksi Kirkkonummella, piskuisella Mäkiluodon linnakesaarella, jossa kanit kukoistivat 1980-luvulla.
Pahimmillaan populaatio kipusi 200 yksilöön ja kanit parturoivat saarelta tehokkaasti kaiken, myös uhanalaisen saaristoluonnon.
Miltä kanien tulevaisuus näyttää?
Myös Helsingin osalta ilmaan jää kysymys siitä, voiko kani vielä palata keskustaan ja aiheuttaa yhtä suuria vahinkoja kuin huippuvuosina.
Kanien tulevaisuus riippuu tautitilanteesta. Nummi esittelee kaksi erilaista tulevaisuudenkuvaa maailmalta.
– Esimerkiksi Australiassa on jälleen melkoinen kani-invaasio. Siellä kasvu on aaltoilevaa. Kannasta voi huveta jopa 90 prosenttia, mutta tällä lisääntymistahdilla se kasvaa nopeasti takaisin.
Toisaalta Etelä-Ruotsissa – jossa Skånen alueella on ollut valtavaa riesaa kaneista – taudit ovat nujertaneet kanit.
– Sinne iski myksomatoosi. Se kanta ei ole sen koommin runsastunut. Aika erilaiset kuvat ovat mahdollisia.
