Tutut verhot puuttuivat äidin ikkunasta.
Se oli Hannele Hyödynmaasta omituista, sillä vain hänellä oli avain saattohoidossa olevan äitinsä asuntoon.
Hyödynmaan selvittäessä asiaa kävi ilmi, että koko asunto on tyhjennetty edunvalvojan toimeksiannosta. Samalla hänelle selvisi, että äidillä ylipäänsä on edunvalvoja.
Hyödynmaa on hoitanut saattohoidossa olevan äitinsä asioita yhdessä sisarensa tyttären kanssa. Heillä oli tiedossa, ettei äidin taloudellinen tilanne ole hyvä, ja että asiaan tarvittaisiin ratkaisu.
– Tiesimme, että yhtälö on kestämätön. Sairaalamaksut, asunnon vastikkeet ja muut kustannukset juoksivat, eikä äidin eläke ole suuri. Emme vain tienneet, miten asia ratkaistaan.
Ennen kuin päätöksiä oli omaisten puolelta tehty, oli asia jo päätetty käräjäoikeudessa, jossa 94-vuotiaalle äidille oli määrätty edunvalvoja. Hyödynmaa ja muut omaiset saivat tietää asiasta täysin sattumalta kuukausia myöhemmin.
Yle on nähnyt käräjäoikeuden päätöksen, jonka mukaan edunvalvonta on määrätty alkamaan toukokuussa 2025.
Kun Hyödynmaa meni seuraavan kerran äitinsä asunnolle, ei jäljellä ollut mitään.
Selvittelyn jälkeen, Hyödynmaa onnistui tavoittamaan edunvalvojan. Hän kertoi puhelimessa, että äidin asunto laitetaan myyntiin rästissä olevien sairaalamaksujen vuoksi, ja siksi irtaimisto on hävitetty.
– Nieleskellessäni kysyin edunvalvojalta, että entä lasteni piirustukset seiniltä? Ja äidin taulut, korut, astiat, missä ne ovat? Hän sanoi, että se on salassa pidettävää tietoa, eikä kommentoinut muuta kuin että kaikki on hävitetty.
Edunvalvojan salassapitovelvollisuus hankaloittaa omaisten kohdalla asioiden selvittämistä, mutta on tarkoitettu suojaamaan valvottavaa.
Digi- ja väestötietoviraston mukaan edunvalvonnasta ja edunvalvontavaltuutuksista tehtyjen kanteluiden määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Samalla myös edunvalvonnan tarve ylipäätään on kasvanut.
Laki ei velvoita, mutta läheisille ilmoittamiseen tulisi pyrkiä
Oikeuspalveluviraston Pirkanmaan edunvalvontatoimiston johtava yleinen edunvalvoja Olli-Pekka Seppänen ei ota kantaa kyseiseen tapaukseen, mutta sanoo tilanteiden olevan aina yksilöllisiä.
– Päämies tavataan, häntä haastatellaan, ja hänen toiveilleen annetaan erittäin suuri painoarvo. Esimerkiksi sille, haluaako hän että omaisiin otetaan yhteyttä, ja jos, niin keneen.
Seppänen muistuttaa, etteivät kaikki halua, että omaisiin ollaan yhteydessä lainkaan.
Hyödynmaa ei ole ikinä keskustellut äitinsä kanssa edunvalvontaan liittyvistä asioista, eikä voi olla varma, onko äiti esimerkiksi itse pyytänyt edunvalvontaa.
– Äidin ollessa huonossa kunnossa lääkäri oli kysynyt äidin toivetta, että kenelle ilmoitetaan muutoksista ja kuka hoitaa hänen asioitaan. Äiti mainitsi minut.
Olli-Pekka Seppäsen mukaan yleisen edunvalvonnan käsikirjassa todetaan, että edunvalvonnan alkamisesta tulisi ilmoittaa päämiehen asioita aiemmin hoitaneille omaisille tai läheisille. Laki ei siihen kuitenkaan velvoita.
Se, mitä edunvalvottavan omaisuudelle tapahtuu, on myös tapauskohtaista. Valvottavan toive ja esimerkiksi taloudellinen tilanne vaikuttavat siihen realisoidaanko omaisuutta rahaksi, varastoidaanko tavaraa tai viedäänkö sitä kaatopaikalle. Seppänen sanoo, että joissain tapauksissa myös omaiset voivat ottaa jotakin säilytettäväkseen.
Edunvalvojia sitoo myös holhoustoimilain alainen lahjoituskielto, eli päämiehen omaisuutta ei saa lahjoittaa.
Kanteluista suurin osa ei johda toimenpiteisiin
Kuluvana vuonna edunvalvontaa koskevia kanteluasioita on tehty eduskunnan oikeusasiamiehelle 94 ja Digi- ja väestötietovirastolle 365. Suurin osa kanteluista ei johda toimenpiteisiin.
Vanhuusoikeuden tutkijatohtori Henna Nikumaa toteaa, että edunvalvonnan määrien kasvaessa kasvaa myös väärinkäytösten ja väärinymmärrysten mahdollisuus.
– Yleisen edunvalvonnan puolella on resurssipulaa ja päämiehiä voi olla edunvalvojalla suuri määrä. Päämiesten asiat ovat nykyään myös usein vaikeita, ja monenlaista selviteltävää riittää.
Salassapitovelvollisuus on tiukka. Nikumaan mukaan hyvä yhteistyö omaisen kanssa voi kuitenkin olla myös päämiehen etu.
Hän korostaa, että edunvalvonta on viimesijainen keino turvata henkilön etu, eikä sitä määrätä kenelle tahansa tai mistä syystä tahansa.
Omainen on voimaton, kun tietoa ei saa mistään
Toinen asia, jolla edunvalvoja perusteli Hyödynmaalle hänen äitinsä asunnon nopeaa tyhjentämistä, oli pelko mahdollisista tuholaisista.
Tytär oli todennut saman itsekin: puolitoista vuotta tyhjillään ollut puutalo kaipasi isompaa siivousta. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä päätöksiä itsenäisesti, vaan yhdessä muiden omaisten kanssa.
– En ollut yhtä nopea kuin edunvalvoja. Me ikään kuin odottelimme. Äiti on vielä elossa, joten olisi tuntunut pahalta alkaa muuttamaan lihoiksi hänen omaisuuttaan, hänen kotiaan.
Hyödynmaata kummastuttaa prosessin salamyhkäisyys. Hän haluaisi tietää, miten edunvalvoja on valittu, kuka sitä on hakenut ja miksi.
Hän toivoisi yhteistyötä, ja tietoa äidin tavaroiden kohtalosta.
– Ne ovat kuitenkin minun lapsuudenkodin astiastot ja huonekalut. Niillä on muistoarvoa.
