Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen täällä viikolla julkaiseman raportin mukaan joka neljäs poika ja lähes joka viides tyttö on ylipainoinen tai lihava.
Raportissa julkaistiin ensimmäistä kertaa tietoja myös lasten ja nuorten vaikean lihavuuden yleisyydestä. Vaikean lihavuuden yleisyys oli 2–16-vuotiailla pojilla 1,7 prosenttia ja tytöillä 0,6 prosenttia.
Ensi keväästä alkaen lasten ja nuorten lihavuusleikkauksien aloittamista ja kriteerejä pohditaan Suomen yliopistosairaaloiden kesken.
Oulun yliopiston lastentautiopin professori, ylilääkäri Riitta Veijolan mukaan lasten lihavuus on koko yhteiskunnan asia.
– Lastenlääkärinä näen, että lapset ovat aika lailla meidän heitä ympäröivien aikuisen armoilla. Lasten elintavat kehittyvät sen mukaan, mitä mahdollisuuksia me heille tarjoamme ja millaisen esimerkin annamme.
Veijola toimii yhtenä puheenjohtajana työryhmässä, joka on juuri aloittanut lihavuuden käypä hoito -suositusten päivittämistyön. Edelliset suositukset ovat neljän vuoden takaa.
Kysyimme Veijolalta, miten perheissä pitäisi toimia, jotta lasten lihomista saataisiin ehkäistyä tai hoidettua.
Vanhempien oma ylipaino riskitekijä lapselle
Lihomiseen vaikuttavat muun muassa perintötekijät ja erilaiset ympäristötekijät.
Veijolan mukaan tutkimuksissa on todettu, että molempien vanhempien ylipaino on erittäin vahva riskitekijä lapsen ylipainolle.
– Käsitys siitä, mikä on sopiva ruoka-annos ja mitä ruoka-aineita kotiin kannattaa hankkia, saattaa hämärtyä sellaisessa perheessä, jossa on useampia ylipainoisia ihmisiä, Veijola sanoo.
Tällöin tärkeää on koko perheen valmentaminen terveyttä tukeviin elintapoihin.
Terveydenhuollon henkilöstöä koulutetaan siihen, miten jo varhaisen liian nopean painonnousun voisi tunnistaa ja miten sen voisi ottaa perheen kanssa puheeksi.
– Myönteisen ilmapiirin ylläpitäminen on avainasia, koska tämä on sensitiivinen asia meille kaikille, niin aikuisille kuin erityisesti lapsille ja nuorille. Se, että ylipainoa on kertynyt, siitä pitää voida puhua rauhassa ajan kanssa.
Haitallisiin elintapoihin on tärkeää puuttua mahdollisimman varhain, sillä niiden muuttaminen on sitä vaikeampaa, mitä vanhemmaksi kasvaa.
Jatkuva kiire voi olla yksi taustatekijä
Elintapojen muuttaminen on haastavaa, siksi vanhempien tulisi olla samalla linjalla siitä, miten toimitaan.
Perheessä pitää tehdä yhteinen päätös ja sopimus, jotta muutos onnistuisi, Veijola näkee.
– Pitäisi olla tietty määrä päättäväisyyttä ja yhteinen linja, jota lähdetään noudattamaan. Ja sitten terveydenhuollon ammatti-ihmisten tuki siinä mukana, Veijola sanoo.
Veijolan mukaan tärkeintä perheessä olisi säännölliset ruoka-ajat ja yhdessä syöminen.
– Elämä voi olla kovin aikataulutettua aamuvarhaisesta iltamyöhään ja jokaisella perheenjäsenellä on omat aikataulunsa. Kiire voi olla yhtenä syynä taustalla ylipainoisten ja lihavien lasten suureen määrään.
Ruoka olisi hyvä syödä hitaasti, jotta kylläisyyden tunne ehtii tulla ennen kuin syönyt liian paljon.
Kasviksia, marjoja ja hedelmiä on hyvä lisätä ruokavalioon, ja niillä voi myös paikata nälän tunnetta.
Lasta ei kannattaisi palkita ruualla, Veijola luettelee konkreettisia käytännön toimia.
– Elintapojen muutos vaatii sitoutumista ja vanhempien esimerkillä on suuri merkitys. Jos ei lapsi saa syödä suklaata joka päivä, niin eivät sitten vanhemmatkaan syö.
Ei istuta ruudun ääressä ruuan kanssa
Kaikenlainen aktiivinen tekeminen, kuten ulkoilu, pihalla leikkiminen tai vaikkapa koiran ulkoiluttaminen, on hyväksi painonhallinnassa.
Ei tarvitse harrastaa jääkiekkoa viittä kertaa viikossa, eikä kaikilla ole sellaiseen varaakaan. Riittää, että hyödyntää ne mahdollisuudet, mitä on tarjolla, Veijola sanoo.
– Se, että ihan vaan istuu paikallaan tv:n ääressä, tietokoneella tai puhelimella, ja vielä pahimmassa tapauksessa ruoka on mukana siinä, ei ole hyvä. Perheessä voi sopia, että ruokailut tapahtuvat ruokapöydän ääressä eikä ruokia viedä tietokoneen tai telkkarin viereen.
Liikkumisen lisäksi tarvitaan riittävää lepoa ja mahdollisimman säännöllinen unirytmi.
– Mennään ajoissa nukkumaan, sitten jaksaa aamulla herätä. Se koskee myös aikuisia, sillä silloin on energiaa pitää kiinni sovituista muutoksista. Jos on umpiväsynyt, stressaantunut ja kiireinen, on todella vaikea pitää kiinni terveellisistä elintavoista.
Veijola myöntää, että painonhallinta on helpommin sanottu kuin tehty. Siksi se ei saa olla vain yhden ihmisen tai vanhempien varassa.
– Laajempikin perhe, aikuiset, jotka muodostavat lapsen elinympäristön, kaikilla on sama vastuu kannettavana. Puhutaan asiasta nätisti ja vältetään syyttelyä. Syyllisyyttä ei saa vierittää lapsen niskaan.
