Espoolainen hyönteisharrastaja Kari Vaalamo lahjoitti vuosikymmenten aikana kokoamansa hyönteiskokoelman Oulun yliopistolle. Siitä on suuri apu käynnissä olevalle DNA-koodaukselle.
- Hanna Juopperi
- Olli-Pekka Kursi
Kari Vaalamon kodissa Espoossa on nyt aiempaa enemmän tilaa. Television katsominen onnistuu paremmin, ja alakerrasta tyhjentyi kokonainen huone.
Tilaa syntyi, kun Vaalamo päätti lahjoittaa elämäntyönsä Oulun yliopistolle. Vuosikymmenten aikana kerätty hyönteiskokoelma odottaa nyt puisissa arkistolaatikostoissa läpikäyntiä yliopiston biodiversiteettiyksikössä.
Oulun yliopiston professori Marko Mutanen on lahjoituksesta innoissaan. Hän arvioi kokoelman olevan laajimpia henkilökohtaisia hyönteiskokoelmia, mitä Suomessa on koskaan kerätty.
Hän kuvailee Vaalamon kokoelmaa poikkeuksellisen laadukkaaksi ja näytteitä harvinaisen hyvin käsitellyiksi.
– Tämä on vaatinut hyvin intensiivistä maasto-, preparointi- ja määritystyötä. Hyönteisiä on etsitty laji lajilta ympäri Suomea eri aikoihin vuodesta, Mutanen sanoo.
Kokoelmassa on noin 3 000 lajia ja kymmeniätuhansia yksilöitä. Lahjoitettuun kokoelmaan sisältyy perhosia, luteita ja kovakuoriaisia.
Mutanen kertoo, että esimerkiksi luteiden merkitys kokoelmassa on suuri, sillä niiden kerääminen on harvinaisempaa kuin esimerkiksi perhosten.
Vaalamo opiskeli perhosia jopa vessassa istuessaan
Vaalamo on koulutukseltaan ekonomi. Ammatillisen uransa hän on tehnyt mainostoimistoalalla sekä ristisanojen laatijana ja yrittäjänä.
Hänellä ei ole biologian alan koulutusta. Hän on opiskellut asiaa kuitenkin niin syvällisesti, että Vaalamo liikkuu tutkijoiden keskuudessa sujuvasti. Hänen mukaansa on myös nimetty perhoslaji: Etelä-Afrikassa elävä Scythris vaalamoi.
Aiheen opiskeleminen on vaatinut paljon työtä. Tarpeeksi kattavaa suomenkielistä kirjallisuutta hyönteisistä ei ollut, ja aikana ennen internetiä vieraskielisten lähteiden hankkiminen oli työlästä.
Aikaa aiheen opiskeluun hän pyrki käyttämään mahdollisimman tehokkaasti.
– Minulla oli kirjakokoelma vessassa, ettei aikaa mennyt hukkaan. Aina luin vähän eteenpäin. Sillä tavalla ne 1 700 perhosta rupesivat tulemaan tutuiksi, kovalla työllä, Vaalamo sanoo ja naurahtaa.
Tieteen ulkopuolelta tulevien harrastajien rooli kokoelmien keräämisessä ei ole täysin poikkeuksellista.
Professori Marko Mutasen mukaan suurin osa luonnonhistoriallisissa museoissa olevista hyönteiskokoelmista on harrastajien keräämiä. Tämä kuvastaa sitä, miten arvokasta työtä harrastaja-asiantuntijat tekevät, hän toteaa.
Kokoelmasta suuri apu esimerkiksi DNA-viivakoodaukselle
Vaalamon kokoelmaa tullaan Oulun yliopistossa käyttämään hyväksi esimerkiksi Suomen eliölajien DNA-viivakoodauksessa, Marko Mutanen kertoo.
Teknologian avulla lajintunnistusta voidaan tehdä helpommin. Mutanen vertaa tekniikkaa kauppojen viivakoodeihin.
– Kassakone lukee tuotteen viivakoodin, mutta homma ei toimi, jos järjestelmään ei ole ohjelmoitu kullekin tuotteelle viivakoodia, joka pitää sisällään tuotteen ja sen hinnan.
Samalla tavalla toimii eliölajien viivakoodaus: kun jokaisella eliöllä on oma DNA-viivakoodi, sen tunnistaminen on aiempaa helpompaa, nopeampaa ja varmempaa.
Teknologiaa voidaan hyödyntää muun muassa elintarviketeollisuuden ruokaväärennösten selvittämisessä, tuholaistorjunnassa tai lääketieteessä, Mutanen listaa. Esimerkiksi maahantuodun eläimen tai taljan tunnistaminen tullissa voi olla DNA-teknologian avulla aiempaa merkittävästi helpompaa.
DNA-viivakoodaus on edennyt jo varsin pitkälle. Esimerkiksi Suomen perhosista on viivakoodattu yhtä lukuun ottamatta kaikki lajit: Rovaniemellä Someroharjun varuskunta-alueella tehtiin vuonna 1937 havainto pohjanmatukoista (Asaphocrita obsoletella). Sitä ei ole sen jälkeen havaittu Suomessa.
Jäärät ja sepät ovat vielä kotona
Kari Vaalamo päätti jo aikaa sitten lahjoittaa kokoelmansa Oulun yliopistolle. Kaupungissa ei ole aiemmin ollut näin mittavaa hyönteiskokoelmaa. Vaalamon mukaan myös henkilökohtaiset suhteet vaikuttivat valintaan.
Ennen kokoelmasta luopumista Vaalamo kuvasi sen huolellisesti. Eikä hän ihan kaikkea Ouluun lahjoittanut.
Jäärät ja sepät hän on pitänyt itsellään. Siihen syy on hänen silmissään.
– Ne ovat sen verran isokokoisia, että näen ne.
