Liikunta-alan yrittäjä Oona Tolppanen kertoo hetkestä, jolloin tunsi olonsa tyhmäksi. Hän ei halua pelätä mokaamista, sillä mokat värittävät hänen mielestään elämää.
Elämäni moka
Juttusarjassa julkisuudesta tuttu henkilö kertoo pahimmasta tekemästään virheestä.
”Asuin noin kymmenen vuotta sitten opiskeluaikoinani vuokrakaksiossa, jonka olin sisustanut vaaleilla väreillä.
Eräänä päivänä sain mummoltani useamman pullon mustaviinimarjoista tehtyä mehutiivistettä. Minulla oli kotona hiilihapotuslaite, jolla tein usein kuplavettä ja johon voi lisätä myös makutiivisteitä. Halusin tietää, miltä kuplavesi maistuisi mummon marjamehun kanssa.
En yleensä käyttänyt makutiivisteitä, joten en ajatellut, missä järjestyksessä mitäkin pitäisi laittaa. Olen myös sellainen ihminen, etten jaksa lukea käyttöohjeita.
Laitoin pulloon ensin tiivisteen, sitten lisäsin vettä ja asetin pullon laitteeseen. Käynnistin laitteen ja ajattelin innoissani, että kohta saan mummon tekemää marjamehua.
Kun otin pullon laitteesta ja aloin kiertää korkkia auki, kuului jäätävä pamahdus. Pullo lähti käsistäni kohti kattoa ja teki ilmassa kierteen. Se näytti ilmapallolta, joka tyhjenee ilmassa. Muistaakseni koko pullo hajosi.
Mehu levisi kaikkialle. Sitä oli katossa, seinissä, valkoisissa pellavaverhoissani ja sohvassa. Olin itsekin kauttaaltaan siinä. Hiukseni ja kasvoni olivat aivan märät.
Repesin nauramaan ja tipuin polvilleni. En pystynyt vähään aikaan tekemään mitään muuta kuin nauramaan tilanteelle.
Sitten aloin siivota, ja siihen meni koko ilta. Yleensä jos mokaan, haluan itse korjata tilanteen.
Laitoin tyynyt ja verhot pesuun, mutta ne menivät pilalle. Pesin lattian ja seinät, joista mehu onneksi lähti pois.
Mutta katto oikein imaisi mustaviinimarjamehun. Olin hakenut tikkaat ja yritin pitkään pestä katossa olevaa suurta roiskelänttiä pois. Lopulta ei auttanut kuin odottaa, että mehu kuivuu ja myöhemmin maalata katto takaisin valkoiseksi.
Silloin tuntui siltä, että olen tosi tyhmä. Makutiivisteethän pitää aina lisätä kuplaveteen jälkikäteen, juuri tällaisista syistä. Minulla ei käynyt mielessä, että tiiviste voisi jotenkin reagoida paineeseen.
Myöhemmin olen ajatellut, että elämässä on välillä hyvä miettiä ennen kuin toimii. Ehkä joskus vielä opin sen. Luen nykyään myös paremmin käyttöohjeita, ja niistä on kyllä hyötyä.
Voin vieläkin nauraa tälle vanhalle tilanteelle, sillä mitään vakavaa ei sattunut. Olen yleensä loukkaantumisaltis, mutta sillä kertaa en loukannut edes omaa psyykettäni. Ainoastaan rahapussini nuorena opiskelijana kärsi, ei mikään muu.
En halua koskaan pelätä mokaamista. Mokat värittävät elämää. Me kaikki teemme päivittäin virheitä, ja niistä kannattaa ottaa oppia.”
